BepiColombo tekee lauantain vastaisena yönä ensimmäisen Merkuriuksen ohilentonsa
Euroopan avaruusjärjestön ESAn ja Japanin avaruusjärjestön JAXAn BepiColombo-luotain ampaisi kohti Merkuriusta lokakuussa 2018. Matkaa kiertoradalle on vielä nelisen vuotta, mutta ennen sitä luotaimella on edessä monia tärkeitä välietappeja.
Yksi niistä koittaa perjantain ja lauantain välisenä yönä, 2.lokakuuta arviolta kello 02.34 Suomen aikaa.
”BepiColombo tekee silloin ensimmäisen Merkuriuksen ohilentonsa”, kertoo Aalto-yliopiston avaruusfysiikan professori Esa Kallio. Hän on jo 20 vuoden ajan työskennellyt luotaimen SERENA-instrumenttiryhmässä, jonka rakentama laitteisto mittaa planeetasta karkaavia hiukkasia.
”Nyt pääsemme ensimmäistä kertaa kokeilemaan mittalaitteita Merkuriuksessa”, hän iloitsee.
BepiColombo ohittaa Merkuriuksen lähimmillään vain 200 kilometrin päästä. Ohilentojen tehtävä on jarruttaa luotaimen vauhtia niin, että sen polttoaine riittää lopulliseen, planeetan kiertoradalle vievään jarrutukseen vuonna 2025.
Luotaimen nimi onkin kunnianosoitus 1920 syntyneelle italialaiselle matemaatikolle Giuseppe ”Bepi” Colombolle, joka osoitti laskelmillaan, miten planeettojen painovoimaa voisi käyttää luotaimen ratojen suunnittelussa.
Kaksi luotainta yhdessä paketissa
BepiColombo on poikkeuksellinen luotain, sillä se koostuu kahdesta luotaimesta ja niitä yhdistävästä kuljettimesta. Kun luotaimet irrotetaan toisistaan vuoden 2025 lopulla, eurooppalaisten luotain siirtyy Merkuriusta lähempänä olevalle radalle ja japanilaisten luotain kauemmalle.
”Euroopan avaruusjärjestö ESAn luotaimen mittaukset painottuvat tutkimaan itse planeettaa ja sen pinnan lähellä tapahtuvia ilmiöitä. Japanilaisten luotain tutkii planeetan lähiympäristöä. Näin meillä on mahdollista saada kokonaisvaltainen kuva Merkuriuksesta ja sen avaruusympäristöstä”, Esa Kallio sanoo.
SERENA-laitteisto mittaa neutraaleja ja sähköisesti varautuneita hiukkasia. Niitä tulee sekä Auringosta että Merkuriuksen pinnalta, Auringon hiukkastulituksen seurauksena.
”Toisin kuin useissa Mars-luotaimissa, Merkuriukseen ei mene laskeutujaa, vaan me keräämme pinnan roiskeita ja selvitämme niiden avulla, mistä materiaaleista Merkuriuksen pinta koostuu”, Kallio selittää.
Merkurius on maankaltainen kiviplaneetta, jonka törmäyskraatterien täyttämä pinta muistuttaa Kuun pintaa. Kallion mukaan yksi Merkuriuksen erikoisimpia piirteitä on sen sisäinen magneettikenttä, joka havaittiin Mariner 10 -luotaimen ohilennoilla 1974 ja 1975.
”Emme vielä tiedä, miten noin pienellä planeetalla ylipäänsä on sisäinen magneettikenttä tai sitä, miten tuon magneettikentän planeetan ympärille muodostama ’taskukokoinen magneettikehä” käyttäytyy. Näiden kysymysten lisäksi BepiColombo-missio yrittää selvittää, missä Merkurius on muodostunut ja miten se on kehittynyt ja onko Merkuriuksen kraattereissa vettä.”
SERENA-tiimi uskoo, että ensimmäiset tiedot mittalaitteiden toiminnasta saadaan jo lauantaina aamuyöllä. Kallio on kollegoineen valmistautunut jo vuosia mittausten tulkintaan tekemällä avaruussääsimulaatioita. Niihin voi tutustua ilmaisessa Space Walk -virtuaaliplanetaariossa. Planetaarion avaruusseikkailua täydentää tohtorikoulutettava Andrea Manciantin luoma avaruusäänimaailma, joka tuo esille Aurinkokunnan kohteiden erikoispiirteitä. Äänimaailman tilallistamisen ja loppukäsittelyn tekivät professorit Sebastian J. Schlecht ja Vesa Välimäki uudenlaisten algoritmien avulla.
Planetaarion voit ladata osoitteesta https://space.aalto.fi/software/, ja sen käyttö onnistuu virtuaalilaseilla ilman erillistä tietokonetta.
Lue lisää uutisia
Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon
Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.
Professori Matti Rossille tiimeineen arvostettu AIS Impact Award 2024
Tiimi voitti palkinnon teknologisesta ja yrittäjyyteen liittyvästä vaikuttavuudesta
Tutkijoiden tavoitteena on korjata kvanttivirheet huoneenlämmön sijaan superkylmässä lämpötilassa
Kvanttitietokoneiden kehityksessä yksi suurimmista haasteista on se, että kvanttibitit eli kubitit ovat liian epätarkkoja. Tarvitaan siis tehokkaampaa kvanttivirheen korjausta, jotta kvanttitietokoneita voidaan tulevaisuudessa ottaa laajemmin käyttöön. Professori Mikko Möttösellä on kvanttikorjaukseen uudenlainen ratkaisuehdotus, ja sen kehittämiseksi hän on saanut kolmevuotisen apurahan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.