Eläkkeelle jäävä professori Ari Koskinen kannustaa kemistejä rohkeuteen

Koskisen polku kemistinä alkoi vuonna 1975, kun hänet valittiin opiskelijaksi silloiseen Teknilliseen korkeakouluun (osa Aalto-yliopistoa vuodesta 2010). Kemian ja erityisesti kemianteollisuuden pariin Koskinen päätyi lukioaikaisen kemian opettajan innostamana.

Aluksi Koskisen pääaine oli kemian laitetekniikka. Ala vaihtui kuitenkin hieman sattumalta orgaaniseen kemiaan, kun Nesteeltä kyseltiin Koskisen halukkuutta diplomityön tekemiseen. Oman alan kesätöitä oli laman vuoksi vaikeaa löytää, joten Koskinen päätti tarttua tilaisuuteen.

”Otin tarjouksen vastaan, vaikka opintoni eivät olleet vielä tarpeeksi pitkällä ja kyse oli orgaanisesta kemiasta. Silloinen professori Tapio Hase sanoi, että eihän siinä mitään, suoritat tarvittavat kurssit ennen kesää, niin voit aloittaa diplomityön tekemisen. Niin sitten päädyin tekemään Nesteelle diplomityöni nakutuksenestoaineesta ei MTBE:stä (metyyli tert-butyylieetteri), joista tuli myöhemmin bensiinin nakutuksenestoaineena käytetyt lyijy-yhdisteet korvaava oksygenaatti ja aika isokin bisnes heille”, Koskinen kertoo.

Syöpälääkkeiden tutkimus vei Yhdysvaltoihin

Teknillisen korkeakoulun opintojen päätyttyä Koskinen kiinnostui alkaloideista eli elimistön toimintaan vaikuttavista kasviemäksistä. TKK:n uudeksi professoriksi valittu Mauri Lounasmaa tutki siihen aikaan alkaloideja, joista oli 1970-luvun loppupuolella kehitelty ensimmäisiä lupaavia syöpälääkkeitä.

”Minähän innostuin alkaloideista mielettömästi. Ajattelin, että tämähän on mielenkiintoista ja tässä on oikeasti jotain järkeä. Aloin tehdä Lounasmaan johdolla väitöskirjaa ja sain sen valmiiksi kahdessa ja puolessa vuodessa. Sen jälkeen lähdin Yhdysvaltoihin Berkeleyyn opiskelemaan asymmetristä synteesiä eli puhtaita enantiomeerejä. Se oli jotain mitä Suomessa tai edes Euroopassa ei juurikaan oltu tutkittu.”

Koskinen opiskeli puhtaita enantiomeerejä neljän vuoden ajan ja työskenteli samalla pari vuotta lääketeollisuudessa Suomessa. Tuolloin vielä alle kolmekymppinen Koskinen oli muun muassa mukana kehittämässä Orionille tietokoneavusteista molekyylimallinnusta, ensimmäisenä Pohjoismaissa.

Oma tutkimussuunta löytyi Englannissa

Koskinen halusi kuitenkin akateemiselle uralle. 1980-luvun loppupuolella hän palasi Berkeleyyn ja kymmenen vuoden takainen tilanne toistui: talouslama tuli työllistymisen tielle. Koskinen sai työtarjouksia Yhdysvalloista, muun muassa MIT:stä ja Arizonan yliopistosta, mutta rekrytoinnit laitettiin jäihin. 

Koskinen päätyi vuonna 1989 pieneen englantilaiseen polytekniseen Surreyn yliopistoon Guildfordissa, jossa hän löysi lopullisen suunnan tutkimukselleen.

”Silloin paikallinen akateeminen mentorini sanoi, että minulla on paljon hyviä ideoita, mutta niistä kannattaa valita joku johtotähti, jotain mitä haluaisin tehdä. Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että minua kiinnosti erityisesti se, miten hyvin pieniä energiamuutoksia voidaan käyttää ohjaamaan synteesiä hyvin selektiivisesti haluttuihin kohteisiin. Ja nimenomaan stereokemiallisesti oikein. Eli miten tehdä puhtaita enantiomeerejä mahdollisimman pienillä energiaeroilla. Sitä päätin alkaa tehdä ja sitä olen tehnytkin sitten koko urani.”

Paluu Suomeen ja TKK:hon

Koskinen palasi Suomeen loppuvuonna 1991, kun hän sai täysprofessuurin Oulun yliopistosta.

”Silloin oli paljon koulutettua väkeä, jotka eivät saaneet töitä teollisuudessa. Tuolloin ministeriöt tarjosivat rahaa yliopistoille, että ne voisivat työllistää nuoria. Pystyimme ottamaan heitä yliopistolle töihin ja jatkokouluttamaan heitä. Olin Oulussa seitsemän vuoden ajan ja koulutin sinä aikana toistakymmentä tohtoria, jotka päätyivät teollisuuteen töihin, kun lama hellitti.”

Vuosituhannen vaihteessa Koskinen valittiin TKK:n kemian professoriksi, kun aiempi viranhaltija Mauri Lounasmaa jäi eläkkeelle. Virka on vanhan TKK:n neljänneksi vanhin professuuri.

”Vuodesta 1999 lähtien toimin tässä virassa tähän eläköitymiseeni asti. Laskeskelin juuri, että Oulun ajat mukaan lukien olen kouluttanut kaikkiaan 35 tohtoria, mikä on orgaanisen kemian alalla paljon.”

Neuvoja nuorille kemisteille

Koskisen peräänkuuluttaa kemisteiltä rohkeutta kauaskantoisempiin projekteihin ja uskallusta kysyä isoja kysymyksiä.

”Tieteellinen yhteisö on tänä päivänä valtavan laaja. Me mittaamme jatkuvasti pätevyyttämme julkaisujen ja viittausten määrällä, mutta loppujen lopuksi niillä ei ole merkitystä. Mieluummin pitäisi tehdä vähemmän, mutta kauaskantoisempaa tutkimusta, kuin julkaista sellaista mikä vain hieman lisää sitä minkä me jo tiedämme.”

Esimerkiksi globaalin energiatehokkuuden edistäminen on merkittävä haaste kemisteille. Euroopassa noin 20 prosenttia ja Yhdysvalloissa yli 30 prosenttia kaikesta valmistavasta teollisuudesta on kemianteollisuutta.

”Energiankulutuksen ongelmaa ei ratkaista tekemällä pieniä viilauksia nykyteknologiaan, vaan meidän täytyy uskaltaa kysyä paljon isompia kysymyksiä.”

Tämän päivän nuorille opiskelijoille Koskinen painottaa perusasioiden hallitsemisen tärkeyttä. Fysikaalisen kemian ymmärryksen pitää olla vahva, jotta sen päälle voi rakentaa uutta tietoa. Hän haluaa myös kannustaa nuoria rohkeuteen.

”Maailma on edessä, maailma on auki. Elämä ei saa asettua paikoilleen kuin aikaisintaan siinä 35-40 vuoden paikkeilla. Siihen asti pitää mennä takki auki ja katsoa joka puolelle, että mitäs kaikkea täältä löytyy.”

Kuka?

• Loppuvuodesta 2021 eläkkeelle jäänyt orgaanisen kemian professori.
• Harrastanut kitaransoittoa lapsesta asti ja soittanut monipuolisesti erilaista musiikkia, klassisesta rockiin ja jazziin. Oli nuorempana innokas juoksija ja tenniksen pelaaja.
• Aikoo eläkkeelle jäätyään mm. kirjoittaa muistelmateoksen ja opetella ranskan kieltä. Aikoo seurata jatkossakin luonnonainekemian tapahtumia.