Emeritusprofessori Herbert Sixta: "Professorin tärkein tehtävä on auttaa nuoria ihmisiä heidän uransa rakentamisessa."

1970-luvulla Sixta opiskeli kemiaa Innsbruckin yliopistossa, joka tunnettiin etenkin Euroopassa erinomaisesta kemian koulutusohjelmastaan. Sixta oli kiinnostunut luonnontieteistä ja harkitsi alun perin joko kemian tai lääketieteen valitsemista, mutta päätyi lopulta kemiaan.
 
Sixta suoritti GUT:ssa (Grazin teknillinen yliopisto) vuonna 1995 habilitaationsa kemiallisen massanvalmistuksen (eng. chemical pulping) alalla. Vuotta myöhemmin hän aloitti Grazissa apulaisprofessorina puu-, selluloosa- ja sellukemian alalla. Akateemisen työnsä ohella hän loi uraa myös teollisuudessa.
 
"Tein pitkän ura melko suuressa yrityksessä, joka tuotti regeneroituja sellukuituja ja sellua eri laatuluokkina. Olin työskennellyt yrityksessä kesäisin, ja se sijaitsi lähellä kotiani, joten siellä työskentely oli minulle luonteva päätös", Sixta kertoo.
 
Sixta aloitti uransa teollisuuskemistinä yrityksen vasta perustetulla ympäristöosastolla. 1970-luvun lopulla yritysten ympäristötietoisuus oli vielä varsin vähäistä. Työntekijät kuitenkin vakuuttivat yrityksen johdon siitä, että ympäristöasiat tulisivat tulevina vuosina yhä tärkeämmiksi, ja niin osasto perustettiin.
 
"Ympäristöosastolla sain tilaisuuden tutustua moniin muihinkin suuren yrityksen osa-alueisiin, koska ympäristöongelmat koskivat kaikkea toimintaa. Näin ollen minulla oli hyvä yleiskuva esimerkiksi tuotantoprosesseista ja tuotevalikoimista, ja sain kerättyä melko laajan tietopohjan varsinkin puupohjaisista tuotteista."

Itävallasta Suomeen

Itävallassa 25 vuotta työskenneltyään Sixta sai vuonna 2006 tarjouksen Chemical Pulping-professuurista TKK:ssa, josta tuli pian osa Aalto-yliopistoa. Hän oli yksi harvoista henkilöistä, jolle tarjottiin professuuria TKK:lle kutsun kautta ilman virallista hakemusta.
 
"Aluksi oletin, etteivät he pystyisi kilpailemaan palkastani, koska työskentelin jo yrityksessä johtavassa asemassa. He eivät kuitenkaan luovuttaneet, ja vuoden yhteydenpidon jälkeen hyväksyin eräänlaisen kaksoisviran, jossa viettäisin edelleen 25 prosenttia ajastani Itävallassa vanhan yritykseni palveluksessa", Sixta kertoo.
 
Lokakuusta 2007 lähtien Sixta vietti yhden viikon kuukaudessa Itävallassa ja työskenteli muuten Suomessa. Tämä järjestely säilyi myös sen jälkeen, kun hän viisi vuotta myöhemmin irtisanoutui yrityksestään keskittyäkseen pelkästään työhönsä Aallossa.
 
Vuonna 2009 professuuri nimettiin uudelleen muotoon Biojalostamot (Biorefineries), jotta se kuvaisi paremmin tehtävää tutkimusta.
 
"Nimi oli vertaus öljynjalostamoon. Halusimme, että tutkimusryhmäni nimi kuvastaa sitä, miten yhdestä raaka-aineesta valmistetaan lukuisia erilaisia tuotteita. Raakaöljyn sijaan käytetään kestäviä raaka-aineita, kuten lignoselluloosaa yleisesti, tai puuta erityisesti."

Miten Ioncell sai alkunsa

Sen lisäksi, että Sixta on saanut useita patentteja ja julkaisuja uusista biomassan fraktiointimenetelmistä, hän on yksi Ioncell®-prosessin keksijöistä. Ioncell on teknologia, joka muuttaa käytetyt tekstiilit, sellun ja jopa vanhat sanomalehdet uusiksi tekstiilikuiduiksi kestävästi ja ilman kemikaaleja.
 
Sixta ja hänen tutkijaryhmänsä ovat työskennelleet Ioncellin parissa tiiviissä yhteistyössä professori Ilkka Kilpeläisen johtaman Helsingin yliopiston orgaanisen kemian tiimin kanssa. Vuosien varrella nämä kaksi tiimiä ovat kehittäneet prosessia sinnikkäästi.
 
Ioncellin alkuperäinen idea syntyi vastauksena Suomen metsäteollisuuteen kohdistuviin taloudellisiin paineisiin. Kun sanomalehtien ja kirjoituspaperin markkinat laskivat elektronisten laitteiden aiheuttaman kilpailun vuoksi, perustettiin valtakunnallinen tutkimusrahoituskeskus. Tavoitteena oli kehittää uusia kestäviä metsäpohjaisia tuotteita.
 
"Rahoitus oli hyvin avokätistä, ja minulla oli etuoikeus olla mukana tässä hankkeessa. Vuosien mittaan käynnistimme hankkeita kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja kehitimme ideoitamme. Meillä oli siis runsaasti aikaa käydä läpi kaikki tarvittavat kehitysaskeleet rakentaessamme sitä, mistä myöhemmin tuli Ioncell", Sixta kertoo.
 
Vuonna 2013 tutkimusryhmä teki suuren läpimurron, kun se onnistui osoittamaan, että Ioncell-prosessilla voidaan tuottaa korkealaatuisia tekstiilikuituja. Tämä lisäsi heidän tutkimuksensa näkyvyyttä, ja he pystyivät houkuttelemaan erinomaisia opiskelijoita tekemään väitöskirjojaan Ioncell-prosessin kehittämisen puitteiksi Sixtan ryhmässä.
 
"Kesti melko kauan todistaa, että pystymme paitsi tuottamaan kuituja, myös pitämään prosessin suljetun kierron toimintana. Tämä tarkoittaa sitä, että prosessissa käyttämäämme liuotinta, ioninestettä, voidaan käyttää uudelleen monta kertaa. Liuotinhäviöt ovat vähäisiä, eikä niillä ole merkitystä ympäristölle.

On tärkeää tehdä työtä, joka voi palvella yhteiskuntaa

Kysyttäessä neuvoja nuorille professoreille Sixta korostaa, kuinka tärkeää on työskennellä yhteiskuntaa hyödyttävien aiheiden parissa. Erityisesti on helpotettava siirtymää raakaöljytaloudesta biotalouteen.
 
"Meidän on yhdistettävä voimamme, jotta siirtyminen biotalouteen olisi todella mahdollista. Todistamme tällä hetkellä tätä riippuvuutta raakaöljystä myös Ukrainan sodan vuoksi. Olisimme voineet nähdä riippuvuuden jo aiemmin, mutta oli halvempaa sulkea silmät ongelmalta. Nyt on aika kehittää parempia tuotteita kestävistä raaka-aineista, kuten puusta tai muista lignoselluloosamateriaaleista, kuten jätteistä", Sixta sanoo.
 
Sixta painottaa, että meidän on tuettava teollisuutta, jotta uudet kestävät prosessit voidaan ottaa käyttöön ajoissa eikä vuosikymmeniä myöhemmin. Biotalouden tutkimushankkeet eivät useinkaan ole tarpeeksi kohdennettuja, ne ovat liian hajanaisia tai suunniteltu ohi yhteiskuntamme tarpeiden, joten innovaatiotiheys on liian alhainen kestävien, taloudellisesti merkityksellisten prosessien kehittämiseksi markkinakypsyyteen.
 
Tämä on Sixtan mukaan myös vetoomus rahoituslaitoksille, jotta ne kiinnittäisivät enemmän huomiota sen varmistamiseen, että tutkimusehdotukset ovat johdonmukaisia kestävyyden ja taloudellisen merkityksen kannalta ja että ne on suunnattu yhteiskuntamme tarpeisiin. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että näitä vaatimuksia vastaaville hankkeille on rahoitettava pidempiä kehitysjaksoja.  
 
"Kaikki kouluttamani tutkijat ovat saaneet erinomaisia työpaikkoja, koska tekstiilikemian osaamisesta on tullut harvinaista. Jos ymmärtää puun kemiaa, erityisesti polymeeristen komponenttien kemiaa, on ainakin perusta kehittää prosesseja, joilla lignoselluloosa voidaan muuntaa kemiallisiksi tuotteiksi. Tämä osaaminen oli Suomessa ja Ruotsissa saatavilla monta vuotta, mutta se menetettiin yritysten lyhytnäköisten päätösten vuoksi, kun esimerkiksi näiden maiden viskoositeollisuus lopetettiin ja samalla tätä perustietämystä ei enää edistetty tutkimuksessa, jolloin menetettiin perusta uusien prosessien menestyksekkäälle kehittämiselle", Sixta sanoo.
 
Tekstiiliteollisuus on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin saastuttaja heti öljyteollisuuden jälkeen. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että kehitämme uusia kestäviä prosesseja. Tämä tarve näkyy myös Ioncellin suosiossa.
 
"Ioncell näyttää olevan erittäin houkutteleva nuorten tutkijoiden keskuudessa. Saan jatkuvasti hakemuksia tutkijoilta ympäri maailmaa, jotka haluavat työskennellä tiimissämme. Tämä johtuu siitä, että he näkevät, että työskentelemme jonkin sellaisen asian parissa, josta voi olla hyötyä yhteiskunnalle."

Nuorten professoreiden täytyy oppia teollisuudesta

Sixta on myös sitä mieltä, että nuorten professorien pitäisi oppia olemaan vuorovaikutuksessa yritysten kanssa. Tämä on erityisen tärkeää teknillisten yliopistojen tutkijoille.
 
"Nuoremmat professorit, jotka tulevat puhtaasti akateemisesta maailmasta, eivät välttämättä tiedä, mitä odottaa yrityksiltä. Tätä sanon usein nuorille kollegoilleni - menkää puoleksi vuodeksi teollisuuteen töihin ja tehkää töitä yritysten kanssa. On erittäin tärkeää tutustua yrityksiin, ymmärtää niiden tarpeet ja oppia tekemään yhteistyötä parhaalla mahdollisella tavalla."
 
Eläkkeelle siirtyessään Sixtasta tulee Aallon emeritusprofessori. Hän aikoo ottaa aktiivisen roolin emerituksena.
 
"Yksi tärkeimmistä syistä, miksi haluan jäädä Aaltoon emeritusprofessoriksi, on se, että haluan olla opiskelijoiden tavoitettavissa, jotta he voivat ottaa minuun yhteyttä ja voimme keskustella, voin käydä heidän luonaan laboratoriossa, antaa heille neuvoja ja tukea heitä mahdollisuuksieni puitteissa. Professorin tärkein tehtävä on kouluttaa nuoria, auttaa heitä rakentamaan heidän uraansa."
 
Sixta haluaa kannustaa opiskelijoita laajentamaan näköalojaan. On tärkeää olla rajoittamatta itseään liikaa ja pysyä avoimena uusien asioiden oppimiselle.
 
"On tutkittava ja nautittava eri alueista, ei vain siitä omasta lähiympäristöstä. On myös tärkeää, ettei pelkää ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka voivat tarjota hyödyllisiä vinkkejä ja apua. Älkää epäröikö esittää kysymyksiä! Tämä on yleinen neuvoni opiskelijoille: pitäkää silmänne auki."

Kuka?

• Aalto-yliopiston professori (Biojalostamot) vuodesta 2007 ja GUT:n (AU) puu-, selluloosa- ja sellukemian dosentti vuodesta 1996.
• Yli 30 vuoden kokemus sellun ja selluloosan kemian teollisesta tutkimuksesta.
• Aalto-yliopiston Biotuotteiden ja biotekniikan laitoksen johtaja vuosina 2014-2020.
• Muita kiinnostuksen kohteita ovat mm. valokuvaus, retkeily ja historia. Aikoo viettää osan lisääntyneestä vapaa-ajastaan eläkkeellä retkeillen perheensä kanssa ja tutustuen eri alueisiin ja kulttuureihin.