Jos haluat rakentaa rauhaa, opiskele kauppatieteitä!

YK:n kansainvälistä rauhanpäivää vietetään vuosittain 21. syyskuuta. Otimme päivän kunniaksi selvää, miksi Kauppakorkeakoulun väitöskirjatutkija Tilman Bauer valitsi rauhan väitöskirjansa teemaksi.

Miten sinä kauppatieteilijänä kiinnostuit rauhan tutkimisesta?

Minulla on kansainvälisen rauhantutkimuksen maisterin tutkinto YK:n valtuuttamasta, Costa Ricassa toimivasta Rauhanyliopistosta. Vuosien mittaan olen omaksunut yhä enemmän rauhantutkijan identiteettiä, joten oikea kysymys on oikeastaan, miksi kiinnostuin kauppatieteistä.

Ennen rauhaan liittyviä opintojani ja tutkimustani suoritin kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon kansainvälisessä liiketoiminnassa Aalto-yliopiston (silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun) Mikkelin kampuksella. Alun perin en ajatellut rauhaa ollenkaan, mutta jo opinnäytetyöni aikana vuonna 2006, kiinnostuin liiketoiminnan ja yhteiskunnan monimutkaisista yhteyksistä.

Minusta rauha on hyvin keskeinen aihe tutkittavaksi, jos haluaa tehdä maailmasta paremman paikan. Mutta miksi sitten kiinnostuin liiketoiminnasta ja miksi suoritin myös johtamisen (management) maisterintutkinnon Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa? Koska "liiketoiminnan" lavean määritelmän mukaan jopa 90 % kaikista maailman ihmisistä työskentelee liiketoiminnan parissa. Tästä syystä meidän pitää valjastaa yritysmaailman potentiaali, jos haluamme muuttaa maailmaa parempaan suuntaan ja todella vaikuttaa. Tämä vaatii kuitenkin perustavanlaatuista paradigman muutosta yhteiskunnassa.

Miten määrittelet rauhan?

Yksinkertainen vastaukseni on, että rauha on paljon enemmän kuin sodan tai väkivallan poissaolo. Jollekulle rauha voi olla kävely luonnossa, toiselle romanttinen illallinen puolison kanssa, leikki lasten kanssa, jooga, tai matkustaminen uuteen maahan ja paikallisen kulttuurin kokeminen. Maailmassa on yhtä monta rauhaa kuin ihmisiä.

Tekninen vastaukseni on, että minkä tahansa positiivisen vaikutuksen sisältöä voidaan pitää rauhana. Tämän mahdollistaa rauhan käsitteen moninaisuus ja sen transrationaalinen luonne, eli rauhan käsite ylittää dualismin. Rauhantutkimuksen kirjallisuuden perusteella rauha tarjoaa ohjenuoran minkä tahansa ihmisen toiminnan osa-alueen parantamiselle.

Kaikista laajimmassa vastauksessani määrittelen neljä rauhan tasoa. Sodan poissaolo (nonwar) tarkoittaa systemaattisen fyysisen väkivallan poissaoloa ja heikko rauha rakenteellisen tai kulttuurisen väkivallan poissaoloa. Tähän kuuluu myös luontoon kohdistuva väkivalta, kuten saastuttaminen. Vahva rauha on puolestaan ensimmäinen sellainen rauhan taso, joka kuvaa, mitä rauha oikeasti on eikä vain negatiivisten piirteiden puuttumista. Se on yhteiskunnassa toivottujen positiivisten arvojen, ihanteiden tai hyveiden, kuten oikeudenmukaisuuden, terveyden, varallisuuden, koulutuksen, tai kestävyyden läsnäoloa. Ja lopuksi, kokonaisvaltainen rauha on transrationaalinen visio ihmisyydestä; se on henkinen visio ihmiskunnalle, ihmisen pyrkimysten perimmäinen korkeampi tarkoitus ja moraalinen tavoite.

Voisin vetää yhteen ajatuksen rauhasta sanomalla, että rauha on visionäärinen, mutta kuitenkin saavutettavissa oleva tavoite. Näin ollen rauha on yhdistelmä niistä ihanteista, jotka maailman eturivin ajattelijat ovat tunnistaneet tarpeellisiksi, oikeiksi ja hyödyllisiksi ihmiskunnan koko potentiaalin edistämiseksi.

On merkillepantavaa, että jokaisella edellä mainituista rauhan tasoista on sekä sisäinen että ulkoinen ulottuvuus. Toisin sanoen negatiivisia tai positiivisia tiloja joko on tai ei ole yksilöiden, ryhmien, organisaatioiden, yhteiskuntien tai kansakuntien sisällä tai välillä. Kokonaisvaltainen rauha voidaan todennäköisesti saavuttaa vain laajentamalla sisäinen rauha ulkoiseen rauhaan.

(Teksti jatkuu videon jälkeen.)

Mikä on yritysten rooli rauhan edistämisessä?

Tämä kysymys liittyy olennaisesti kysymykseen, mikä on liiketoiminnan perimmäinen tarkoitus yhteiskunnassa. Vanhan koulukunnan vastaus on muun muassa ekonomisti Milton Friedmanin mukaan, että liiketoiminnan tarkoitus on voiton maksimointi. Väitän, että tämä on suurin väärinkäsitys viimeisten 100–200 vuoden aikana. Filosofit, kuten Immanuel Kant ja Charles de Montesquieu, sekä "taloustieteen isä" Adam Smith ovat vuosisatoja sitten tunnustaneet liiketoiminnan tai yleensä kaupan ja kansainvälisen yhteistyön roolin vakauden ja rauhan luomisessa yhteiskuntaan. Viimeisten 10–20 vuoden aikana tehtyjen empiiristen tutkimusten mukaan (esimerkiksi Timothy Fort) eettinen liiketoiminta todella edistää rauhaa, mutta nämä tutkimukset määrittelevät rauhan yleensä vain sodan poissaoloksi.

Oma kontribuutioni on yhdistää tämä tosiasia – että eettiset tuotteet ja palvelut edistävät rauhaa – ja soveltaa sitä edellisessä kysymyksessä määriteltyyn rauhan laajaan käsitteeseen ja kasvavaan kollektiiviseen tietoisuuteen siitä, että liiketoiminnan tarkoitus on luoda positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Tulos on todella hätkähdyttävä: jos liiketoiminnan tarkoituksena on luoda positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja jos positiivisen vaikutuksen luominen tarkoittaa rauhan edistämistä, niin liiketoiminnan perimmäinen tarkoitus yhteiskunnassa on edistää rauhaa. Ehdotan siis täysin uutta paradigmaa tai ajattelutapaa, jossa eettisiä tuotteita ja palveluita myyvä liiketoiminta nähdään rauhaa edistävänä voimana. Taloudellinen kannattavuus on edelleen erittäin tärkeää, mutta ei varsinainen päämäärä tai tarkoitus. Voitot ovat pikemminkin rauhan edistämistä vahvistava tekijä ja mahdollistaja, mutta eivät liiketoiminnan ydin tai sen tarkoitus.

Kuten sidosryhmäteoriastaan ​​tunnettu Edward Freeman totesi kaunopuheisesti äskettäisessä webinaarissa: "Tarvitsen punasoluja elääkseni, mutta elämäni tarkoitus ei ole tuottaa punasoluja, mikä olisikin typerä johtopäätös. Yrityksen on tehtävä voittoa elääkseen […], mutta siitä ei seuraa, että mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitseminen tai voittojen maksimointi olisi liiketoiminnan tarkoitus."

Mitä konkreettisia toimia yritykset voivat tehdä rauhan edistämiseksi?

Yritykset voivat estää sodan syttymistä ja heikkoa rauhaa monin tavoin, esimerkiksi:

• tunnistamalla, analysoimalla ja arvioimalla liiketoiminnan vaikutusta tiettyyn konfliktiin ja kehittämällä siten asianmukaisia ​​reaktiivisia toimenpiteitä konfliktitilanteen huomioon ottaen
• pidättäytymällä väkivallan aiheuttamisesta esimerkiksi itsesääntelyn ja sertifiointikeinojen avulla
• rekrytoimalla entisiä sotilaita tai sotivien osapuolten jäseniä ja arvostamalla monipuolisuutta rekrytoinnissa
• juurruttamalla selkeitä standardeja ja toimintatapoja esimerkiksi lahjontaa ja korruptiota vastaan
• käymällä rehellistä ja kunnioittavaa dialogia kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa
• investoimalla yhteiskunnan demokraattiseen jälleenrakentamiseen ja vakauteen
• hyödyntämällä verkostojaan ja suhteitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla positiivisen muutoksen hyväksi

Konkreettisia toimia, joita yritykset voivat tehdä vahvan rauhan edistämiseksi, ovat:

• eettisten tuotteiden ja palveluiden tuottaminen, joilla on positiivisia vaikutuksia
• ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja tukeminen
• sukupuolten tasa-arvon edistäminen sekä organisaatiossa sisäisesti että laajemmin yhteiskunnassa
• ympäristövastuun kantaminen
• arvon luominen kaikille sidosryhmille
• köyhien alueiden taloudellisen kehityksen edistäminen
• osallistuminen köyhyyttä lievittäviin toimiin
• työntekijöiden sekä muiden yrityksen toimintaympäristön jäsenten kouluttaminen
• osallistavien hallintomallien edistäminen
• yhteiskunnan kehityksestä huolehtiminen

Kokonaisvaltaisen rauhan edistäminen edellyttää:

• oman henkilökohtaisen tai oman organisaation perimmäisen tarkoituksen pohtimista
• oman edun tavoittelun ylittämistä (mutta ei sivuuttamista) ja pyrkimystä kohti parempaa tulevaisuutta ja yhteistä hyvää
• moraalisesti korkeatasoista johtajuutta, joka on sekä visionääristä että aidosti muutosvoimaista
• kaikkien ihmisten keskinäisen riippuvuuden tunnustamista
• johtamista tulevaisuudesta käsin sen kehittyessä
• globaalin tietoisuuden, myötätunnon ja yhteistyön edistämistä

Mitä jokainen voi itse tehdä edistääkseen rauhaa?

Opiskella kauppatieteitä, tehdä bisnestä, ymmärtää liiketoimintaa! Kuten yllä kerroin, eettinen liiketoiminta ja rauhan edistäminen liittyvät vahvasti yhteen, joten kauppatieteiden opiskeleminen ja vastuullisissa yrityksissä työskenteleminen ovat erinomainen keino edistää rauhaa.  

Kuten vanha sanonta kuuluu, jos haluat muuttaa maailmaa, muuta ensin itseäsi. Tämä pätee ehdottomasti myös rauhan edistämiseen. Tärkeintä on ymmärtää, että rauha on erittäin ajankohtainen aihe myös Suomen kaltaisessa maassa. Vaikkakin asiat ovat meillä paremmin kuin monessa muussa maassa, meilläkin on edelleen sellaisia ongelmia kuin työttömyys, sukupuolten välinen epätasa-arvo ja jopa köyhyys. Ja vaikka olemme usein kärkisijoilla erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa, meilläkin on vielä paljon tekemistä rauhan eteen. On myös tärkeää muistaa, että ulkoinen rauha liittyy olennaisesti sisäiseen rauhaan. Siksi mindfulness-harjoitukset, kuten meditaatio, voivat auttaa oppimaan reagoimaan rauhallisemmin arjen konflikteihin.

On myös tärkeää huomata, että rauha ei ole konfliktin poissaoloa. Akateeminen rauhan tutkimus pikemminkin opettaa, miten konfliktin alun perin negatiivinen energia voidaan muuttaa positiiviseksi energiaksi. Meditaatioharjoitusten lisäksi suosittelen lukemaan Marshall Rosenbergin kirjan Nonviolent Communication: A Language of Life. Lisäksi voimme kaikki kysyä itseltämme näitä kriittisiä kysymyksiä:

• Miksi organisaatio, jossa työskentelet, perustettiin?

• Mitä ongelmaa organisaatiosi ratkaisee yhteiskunnassa?
• Mitä visioita organisaatiosi arvot edistävät?
• Voisiko tämä tehtävä tai visio liittyä rauhan edistämiseen?

Kun olet tunnistanut organisaatiosi tarkoituksen, voit kysyä, inspiroiko se jättämään tuleville sukupolville innostavan perinnön. Tämä edellyttää pitkän aikavälin ajattelutavan omaksumista.Entä vastaako työsi suoraan tai epäsuorasti ihmisten tarpeisiin? Miksi maailma on parempi paikka sinun työsi ansiosta? Voidaanko tätä vaikutusta skaalata?

Miten puolustaisit yrityksesi eettisyyttä Äiti Teresalle tai mille tahansa muulle valitsemallesi uskonnolliselle tai ei-uskonnolliselle moraaliselle auktoriteetille? Tavoitteletko itse korkeampaa moraalia ja opitko menneistä virheistä? Oletko omaksunut nollatoleranssin epäeettiselle käytökselle? Voiko tällainen toiminta parantaa organisaatiosi mainetta pitkällä aikavälillä?

Huolehtiiko organisaatiosi yhteisöistä, joissa se toimii, ympäristöstä ja muista sidosryhmistä? Mitä aidosti välittäminen merkitsisi? Mitä arvoa organisaatiosi voisi tarjota näille sidosryhmille, kun tavoitteena on molempien osapuolien hyötyminen?

Jos jotkin työsi osa-alueet voisivat merkittävästi parantaa toisten elintasoa, tarttuisiko organisaatiosi tähän mahdollisuuteen? Entä silloin, jos tarvittaisiin vain pieniä muutoksia, jotta tuotteesta tai palvelusta tulisi hyödyllinen myös vähäosaisemmille yhteisön jäsenille? Millä tuotteillasi tai palveluillasi on suurin potentiaali päästä uusille markkinoille, joilla ne voivat vaikuttaa positiivisesti heikommassa asemassa oleviin yhteisöihin? Onko olemassa loogisia lähtökohtia kannattavuuden ja yhteiskunnallisen hyödyn yhdistämiselle?

Voit myös kysyä itseltäsi, kuinka paljon tietoa ja luovuutta jää mahdollisesti käyttämättä organisaatiohierarkian alemmilla tasoilla? Sallitko, teetkö mahdolliseksi ja luotatko siihen, että luovuus kukoistaa myös organisaatiosi "pimeissä kulmissa"? Inspiroiko ja tukeeko toimistosi fyysinen arkkitehtuuri dialogia ja konsensusta silloin, kun se on hyödyllistä, mutta myös hiljaista työtä? Arvostaako organisaatiosi kulttuuri jokaista ihmistä tasapuolisesti?

Entä ymmärtääkö ja sisäistääkö organisaatiosi johto kaikki tässä yllä olevassa luettelossa mainitut seikat? Jos vastaus on kyllä, niin auttaako johto muita ymmärtämään niitä myönteisiä vaikutuksia, joita rauhaan tähtäävän yritysjohtajuuden periaatteiden noudattamisesta seuraa?

Kansainvälistä rauhanpäivää vietetään vuosittain 21. syyskuuta. YK:n yleiskokous perusti päivän vuonna 1981.

Teksti on suomennos alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä.

Lisätiedot:

Väitöskirjatutkija Tilman Bauer
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, johtamisen laitos
[email protected]