Kauppakorkeakoulun alumnit palasivat Kauppikselle 70 vuotta opintojensa aloittamisen jälkeen

Seitsemänkymmentä vuotta sitten eli vuonna 1949 Kauppakorkeakoulussa opintonsa aloittaneet Kristina Puranen, Helga Dahlgren ja Olli Nuotio kävivät 3. joulukuuta vierailulla Kauppakorkeakoululla Ekonominaukio 1:ssä. Kauppakorkeakoulun dekaanilla Ingmar Björkmanilla ja ulkoisten suhteiden päälliköllä Jonna Söderholmilla oli ilo ja kunnia esitellä entisille opiskelijoillemme Kauppakorkeakoulun uusia tiloja Otaniemessä ja kertoa Kauppiksen toiminnasta tänä päivänä osana Aalto-yliopistoa.

Vuosikurssi -49 aloitti opintonsa 17. lokakuuta 1949 Kauppakorkeakoulun päärakennuksessa Töölössä. Kyseinen vuosikurssi oli myös ensimmäinen, joka aloitti opintonsa uudessa rakennuksessa, ja he olivat aluksi myös rakennuksen ainoat opiskelijat. Aiemmat vuosikurssit jatkoivat opintojaan vielä silloin Fabianinkadulla. Rakennustyöt Runeberginkadun rakennuksessa olivat syksyllä -49 pahasti kesken ja käytössä oli aluksi vain rakennuksen Sammonpuistikon puoleinen siipi. Professorit ja lehtorit puhuivat mikrofoniin yhdessä isoista luentosaleista. Ääni toistettiin muihin saleihin kovaäänisillä, joiden kautta niissä olleet opiskelijat kuulivat opetuksen, jos kuulivat. Suuren luentosalin (sittemmin juhlasalin) valmistuminen muutti kaiken ja toi luennoille myös järjestystä. Käytännön tavaraoppia käytiin yhä opiskelemassa vanhan Kauppakorkeakoulun laboratoriossa Fabianinkadulla.

Vuosikurssille -49 oli hyväksytty 293 opiskelijaa, joista opinnot aloitti 275–280. Aiemmilla kursseilla oli ollut vain satakunta opiskelijaa vuosikurssia kohden, joten opiskelijamäärän kasvaminen lähes kolminkertaiseksi näkyi kaikessa. Vuosikurssilta -49 valmistui keväällä olympiavuonna 1952 vajaat 100 ekonomia, syksyllä hieman tätä vähemmän ja myöhemmin vielä niin paljon, että yhteensä heitä valmistui noin 250. Valmistumisen viivästymiseen vaikutti se, että monet opiskelivat työn ohessa, eikä opintotuki- ja opintolainajärjestelmiä vielä silloin ollut.

Valmistuneista ekonomeista oli jo tuolloin kova kysyntä; KOP ja PYP (vuodesta 1975 alkaen SYP) olivat valmiita palkkaamaan kaikki, joilla oli ollut liikelaskenta pääaineena. Moni tuore ekonomi etenikin urallaan pankinjohtajaksi. Vuosikurssilta valmistuneet työllistyivät kaiken kaikkiaan hienosti: esimerkiksi kolme sai aikanaan vuorineuvoksen ja yksi teollisuusneuvoksen tittelin, useista tuli yritysten pääjohtajia, yhdestä suurlähettiläs ja yhdestä presidentinlinnan linnanvouti. Yrittäjyyteen opiskelijoita ei juurikaan kannustettu, mutta yrittäjinä monet kuitenkin menestyivät. Vuosikurssilta vain yksi jatkoi opintojaan tohtoriksi asti. Hän oli Veikko Orpana, joka väitteli ulkomailla, ja toimi sittemmin professorina Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa.

Mukavia muistoja ja hyvät eväät elämään

Kristina Puranen muisteli, miten hän valmistuttuaan olympiavuonna 1952 sai Liikesivistysrahastolta stipendin ja lähti sen turvin ja kansantaloustieteen professori Mikko Tammisen suositusten saattelemana London School of Economicsiin (LSE). Tarkoituksena oli vahvistaa entisestään englannin kielen ja kansantaloustieteen osaamista.

”Kun astuin sisään LSE:hen, minulta kysyttiin, miksi olin tullut sinne. Vastasin, että minulla oli suositus professori Tammiselta ja että aiemminkin oli Helsingin kauppakorkeakoulusta oltu opiskelemassa täällä. Siihen minulle sanottiin, että juu, pitää paikkansa, mutta edellinen henkilö oli ollut sotasokea, joten hän oli kyllä ollut tervetullut, mutta minä en paikkaa tarvinnut. Onneksi minut kuitenkin ohjattiin ystävällisesti London City Collegeen, missä opiskelin kolme kuukautta”, Kristiina Puranen kertoo.

Kristina Puranen kertoi myös opiskelukaveristaan, joka oli lähtenyt Sorbonnen yliopistoon opiskelemaan, mistä elämä oli kuljettanut hänet Kambotzaan ja sieltä aikanaan Vietnamin kautta takaisin Ranskaan ja edelleen Suomeen. Vietnamilaisen kulttuurin tuntemuksesta oli ollut hyötyä, kun Suomeen alkoi 1970-luvun lopussa tulla Vietnamin pakolaisia. Tällöin opiskelukaveri toimi vietnamilaisten tulkkina ja yhteyshenkilönä kotouttamisessa. Kansainvälisyys siis osoitti ensimerkkejään kauppatieteen opiskelijoiden keskuudessa jo 70 vuotta sitten.

Olli Nuotio puolestaan muisteli professori Kalle Kaupin pitämää kauppatieteiden kandidaattitutkinnon kauppaoikeuden cumlauden suullista tenttiä, joka oli kestänyt yli 7 tuntia! Nuotio kertoi, miten hän oli tentin puolivälissä pidetyn lounastauon jälkeen alkanut miettiä, kauanko tentti vielä kestäisi, kun junallekin olisi pitänyt joutua. Vasta seitsemän tunnin jälkeen hän rohkeni kysyä asiasta, jolloin professori Kauppi oli kertonut, että tentti loppui kyllä jo ajat sitten, mutta että hän ei ollut nähnyt mitään syytä aiemmin lopettaa innokasta keskusteluamme erittäin kiinnostavasta kauppaoikeudesta.

”Kauppaoikeuden ja vakuutusopin opintojen myötä aloin tuntea itseni vahvasti juristiksi. Alan työt ovatkin olleet minulle sopivia ja mieleisiä, enkä jatkanut tohtoriopintoihin, vaikka koulun suunnalta kyselyjä siitä tulikin. Opiskeluista muistan myös sen, että kandiluentoja oli näissä aineissa vain vähän”, Olli Nuotio kertoo.

Niin Helga Dahlgren, Kristina Puranen kuin Olli Nuotio muistavat lämmöllä Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajia (KYL), joka aloitti toimintansa 22. marraskuuta 1949 sekakuorona ja jonka perustajajäseniä he kaikki kolme ovat. Kuorossa lauloi aluksi 24 laulajaa vuosikurssilta -49 ja 11 aiemmilta kursseilta. Kuoron ja henkiin herätetyn Kauppakorkeitten Orkesterin (KO) myötä, johon myös Kristina Puranen ja Olli Nuotio liittyivät, musiikista ja erityisesti laulamisesta tuli tärkeä osa vuosikurssilaisten yhteistä toimintaa. Akateemisia kulttuurikilpailuja ja toki myös urheilukilpailuja järjestettiin aktiivisesti ylioppilaskuntien ja osakuntien välillä. Helga Dahlgren myös painottaa opiskeluvuosina syntyneiden ystävyyssuhteiden merkitystä – monista opiskelukavereista tuli hyviä ystäviä, jotka ovat säilyneet elämässä aina näihin vuosiin asti.

Alumnien vierailu päättyi Olli Nuotion puheeseen, jonka loppusanat kuuluivat näin: ”Nyt meillä on paljon pohdittavaa ja sulateltavaa. Kaikki on nyky-Kauppiksessa häkellyttävän hienoa ja mykistävää. Toivotamme Kauppikselle ja koko yliopistolle kaikkea hyvää tulevaan”.

Dekaani Ingmar Björkman ja ulkoisten suhteiden päällikkö Jonna Söderholm kiittivät kauniista sanoista ja korostivat alumnien merkitystä Kauppakorkeakoululle. ”Olette koulullemme todella arvokkaita, erinomainen Kauppis-henki on syntynyt teidän aikananne ja jo aiemminkin ja sille pohjalle on ollut hyvä rakentaa toimintaa kaikkina näinä vuosikymmeninä. Kiitos teille vierailustanne ja lämpimät terveiset myös kaikille muille vuosikurssin -49 alumneille, jotka eivät tänään päässeet tulemaan Ekonominaukiolle.”

Lisätietoja:
Emilia Nevalainen
Kauppakorkeakoulun alumniasiantuntija
[email protected]

Teksti: Terhi Ollikainen