Kampustaidekisan voittoehdotukset kytkeytyvät biotaiteeseen ja kvanttifysiikkaan
Laura Piispanen, Noora Heiskanen, Jenna Ahonen ja Ayda Grisiute vakuuttivat juryn luovilla ehdotuksillaan.
Aalto-yliopisto julkisti 2020 taidekilpailun, jonka tavoitteena oli saada ehdotuksia toteuttamiskelpoisia taideteoksista Otaniemen kampusalueelle. Voittajia oli kaksi: bio.modules.way ja Quantum Moss. Ensimmäinen saapui Otaniemen kampukselle elokuussa ja jälkimmäinen on nyt asennettu paikoilleen kauppakeskus A Blocin metrosisäänkäynnin viereen.
Aallon opiskelijan Noora Archerin ja tutkijan Laura Piispasen suunnittelema Quantum Moss on suomalaisesta havuvanerista rakennettu pergolatyyppinen teos, jonka muotokieli perustuu numeeriseen simulaation kvanttimekaanisen hiukkasen paikan todennäköisyysjakaumasta ajan suhteen. Teoksen polveileva, pitkälti symmetrinen kuvio kertoo miten aallon lailla käyttäytyvän hiukkasen “paikka” vaihtelisi vertikaalisella, rajatulla akselilla. Kuvion syvimmät kohdat edustavat todennäköisyysjakauman huippukohtia eri ajan hetkinä.
“Halusimme teoksemme kautta saattaa yhteen ainakin kaksi Aallon maailmanluokan osaamisaluetta: kvanttiteknologioiden tutkimuksen sekä puurakentamisen,“ sanoo Piispanen. Archeria ja Piispasta yhdistää erityisesti intohimo tiedon visualisointia ja tieteen taiteellista viestintää kohtaan. Kvanttifysiikan visualisointi taiteen keinoin on keskeisenä osana sekä Piispasen tohtorinväitöstä että Archerin maisterintyötä.
Teoksen katselua varten Archer antaa vinkin ei-fyysikon näkökulmasta: “Jos löydät kohdat, joissa teoksen rei’istä näkyy kokonaan läpi, tiedät missä hiukkanen on todennäköisimmillään olemassa.”
Taiteilijat kertovat, että teosta on tarkoitus ihailla 3–5 metrin etäisyydeltä, mutta sitä voidaan tarkastella myös hyvin läheltä. Ohikulkija voi myös halutessaan istua penkille ja jäädä hengähtämään teoksen luo keskellä kiireistä kampusaluetta.
“Mielessämme syntyi ajatus teoksesta, seinästä, joka puhkaisee reiän näkyvän maailman ja näkymättömän pienen kvanttimaailman välille ja herättää katsojan mielessä uteliaisuuden luontomaailmamme haurasta kauneutta kohtaan. Pidimme todella paljon tarinallisesta lähestymistavasta, jossa teoksemme runko muodostuu eräänlaiseksi kvanttifysiikan näyttämöksi, jossa hitaasti vuodenaikojen ja vuosien kuluessa näytös etenee,” kuvailee Archer.
Archer ja Piispanen kertovat, että ovat ylpeitä siitä, että Quantum Moss on todella poikkitieteellinen teos, joka on toteutettu vuorovaikutteisen tutkimuksen mahdollistamisen kautta. He halusivat tarjota mahdollisimman monelle kiinnostuneelle taholle yhteistyön mahdollisuutta, joten mukana oli niin iso metsäalan konserni kuin maisterivaiheen opiskelijoita Aallosta. Taitelijat perustivat projektin aikana yrityksen, Kiedos.ARTin, joten he myös opiskelivat yrittäjyyttä pääopintojen ja taideprojektiin liittyvien tutkimusaiheiden opintojen ohella.
Metrokorttelin läheisyydestä on äskettäin poistettu luonnollisesti kasvavaa sammalta Korkeakouluaukion ja Harald Herlin -oppimiskeskuksen välisen alueen katutöiden takia. Quantum Moss tuo osaltaan luontoa takaisin alueelle. Teoksesta voivat nauttia ohikulkijat, mutta myös alueen eläimet, hyönteiset, mikrobit ja muut kaupunkiluonnossa olevat kasvustot. Quantum Mossin huokoinen pintarakenne tarjoaa sekä rakennusmateriaalia että suojaa erilaisille hyönteisille.
“Ymmärtäessämme paremmin sammalten luonnollista kasvua ja elämää urbaanissa ympäristössä, opimme myös sen, kuinka tärkeää niille elävinä olentoina oli ympäröivä mikroilmasto ja kasvun mahdollistava kosteus ja suojaisuus. Kun teoksellemme sitten mahdollistui paikka kampuksen historiallisen lehmuskujan vieressä, olimme todella iloisia!” kertovat Archer ja Piispanen.
Ulkotaideteos on toteutettu 50 mm paksusta mäntyvanerista. Tuulen mukana sammaleen itiöitä lentää teoksen päälle, vähitellen vihertämään teosta sammaleella. Ajan myötä teoksen ulkomuoto muokkautuu uudestaan, osana teoksen osien hajoamista, sulautumista luontoon sekä sammaleen, levien ja muiden kasvustojen kasvua ja kuihtumista.
Teoksen materiaalivalinnan myötä Quantum Mossilla on julkiselle taideteokselle epätavallisen lyhyt elinkaari, joka mahdollistaa Otaniemen kampusalueen luonnon monimuotoisuuden lisäämisen kestävällä tavalla. Tämän myötä teos tuo keskusteluun myös julkisen taiteen ympäristökustannukset.
“Luonto ei useinkaan seuraa ihmisten aikatauluja. Teoksemme tulisi kuitenkin muuttumaan jatkuvasti, sillä ensimmäiset mikrobit muuttaisivat siihen luultavasti ensimmäisestä päivästä lähtien, alkaen rakentaa lopulta ihmissilmällekin näkyviä osiaan. Tämä oli meidän mielestämme juuri sitä, mitä kampustaidekilpailussa haettiin: radikaalia ja kestävää luovuutta”, taiteilijat kertovat.
Teoksen suunnittelussa ja toteutuksessa avustivatsammal: Tarja Marsh, kuraattori (Kasvimuseo TUR) |
Vuonna 2017 Aalto-yliopisto päätti alkaa noudattaa rakennushankkeissaan taiteen prosenttiperiaatetta. Kampustaidekilpailu on viides Aalto-yliopiston projekti, jossa noin prosentti rakennusprojektin määrärahasta kohdennetaan taidehankintoihin. Taideprosenttia sovellettiin ensimmäisen kerran Radical Nature - taidekonseptissa Aalto-yliopiston päärakennuksessa Dipolissa.
Aalto-yliopiston julkisen taiteen visio on tuoda esille ja esittää kysymyksiä siitä, mitä yliopisto on, mitä teemme osana yhteiskuntaa ja mikä on julkisen käsite. Julkinen taide on paikkakohtaista ja liittyy yliopiston sekä sen tieteenalojen moninaisuuteen. Julkiset taideteokset heijastavat tätä monimuotoisuutta eri taiteen muodoilla, materiaaleilla, tekniikoilla ja perinteillä.
Lisätietoja
Outi Turpeinen, erityisasiantuntija, taide ja näyttelyt
[email protected]
puh. 050 431 4194
Noora Archer, Kiedos.ART
[email protected]
Laura Piispanen, Kiedos.ART
[email protected]
Laura Piispanen, Noora Heiskanen, Jenna Ahonen ja Ayda Grisiute vakuuttivat juryn luovilla ehdotuksillaan.
Koko Aallossa esitettävän julkisen taiteen tavoitteena on luoda elävä ympäristö maailman kokemiselle erilaisista näkökulmista ja mielikuvituksen, intuition ja tutkimisen omaksumiselle.
Kampustaidekilpailun voittaja bio.modules.way asennetaan myöhemmin Dipolin viereen.
Pelit ovat yksi tie kvanttifysiikan maailmaan, sanoo Quantum Game Jam -tapahtuman pääjärjestäjä Laura Piispanen, jonka innostus kvanttipeleihin johti väitöskirjaan.