Uutiset

Kvanttitutkijat keksivät, miten jo viikinkien tunteman erikoisen rakenteen voi suojata kvanttimaailmassa

Tutkijat onnistuivat suunnittelemaan kvantti-ilmiönä tunnetussa Bosen-Einsteinin kondensaatissa linkitettyjä rakenteita, joita ei voida purkaa. Tästä voi olla hyötyä kvanttilaskennassa sekä hiukkasfysiikan ja kosmisten säikeiden tutkimuksessa.
In Borromean rings, each circle holds the pattern together by passing through the other two circles. Credit: Alexander Kakinen.
Kolmas ympyrä tai kolmio sitoo kuvion yhteen menemällä kahden muun renkaan tai kolmion läpi. Kuva: Alexandr Kakinen.

Borromeon renkaat ovat kolmen toisiinsa linkittyvän ympyrän muodostama kuvio, jota on esiintynyt vaakunoissa jo keskiajalta lähtien. Viikinkiajalla vastaava rakenne rakentui kolmioista ja tunnettiin Odinin kolmiona. Kun yhden ympyröistä tai kolmioista poistaa, koko kuvio purkautuu, koska mitkään kaksi ympyrää ei ole kiinni toisissaan ilman kolmatta.

Nyt Aalto-yliopiston tutkijat ovat onnistuneet matemaattisesti näyttämään linkitetyn rakenteen olemassaolon esimerkiksi kvantti-ilmiönä tunnetussa Bosen-Einsteinin kondensaatissa, jossa ympyrärakenne muodostui topologisista virtauspyörteistä. Tutkimusartikkeli on julkaistu Communications Physics -lehdessä.

Aikaisemmin Aallossa ja Brittiläisen Kolumbian yliopistossa, nykyään Princetonissa sijaitsevassa Institute for Advanced Study -instituutissa työskentelevä tutkijatohtori ja matemaatikko Toni Annala selittää ilmiötä narujen ja vesipyörteiden avulla.

”Jos linkkirakenteen tekee esimerkiksi kolmesta ympyrän muotoisesta katkeamattomasta narusta, sitä ei voi purkaa, koska kiinteä aine ei voi mennä toisen kiinteän aineen läpi. Jos taas sama linkkirakenne toteutetaan vedessä, vesipyörteet voivat törmätä ja yhdistyä toisiinsa, jos niitä ei suojata. Bosen-Einsteinin kondensaatissa linkkirakenne on näiden kahden välimaastossa”, kertoo Annala, joka teki tutkimusta Aalto-yliopiston professorin Mikko Möttösen tutkimusryhmässä. Tutkimuksessa oli mukana myös saman ryhmän tutkijatohtori Roberto Zamora-Zamora.

Topologia eli funktioiden ominaisuuksia ja muunnoksia määrittelevä matematiikan ala määrittää sen, mitä aineen järjestykselle tapahtuu kuljettaessa virtauspyörteen ympäri.

Aiemmin muut tutkijat ovat todistaneet, että kaksi erilaista pyörrettä eivät voi mennä toistensa läpi ilman topologisia seuraamuksia. Jos erityyppiset virtauspyörteet lävistävät toisensa, lävistyskohtaan syntyy aina nuora, joka sitoo pyörteet toisiinsa ja vaatii energiaa. Tämä topologinen ominaisuus suojaa tutkijoiden todistamaa Borromeon rengasrakennetta hajoamiselta.

”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme matemaattisesti muodostettua kolme erilaista ja linkitettyä virtauspyörrettä, jotka eivät voi mennä toistensa läpi ilman topologisia seuraamuksia. Syntynyt nuora korjaa syntyneen topologisen ongelman, ja on pakosti aina jotenkin kiinni virtauspyörteissä. Rakenne ei siis pääse helposti hajoamaan, mikä edesauttaa linkkien ja solmujen havaitsemista”, kertoo Mikko Möttönen.

”Yllätykseksemme näitä topologisesti suojattuja linkkejä tai solmuja ei kuitenkaan ollut aikaisemmin keksitty. Luultavasti sen vuoksi, että linkkirakenteessa tarvitaan kolme virtauspyörrettä ja näiden muodostama solmu on myös paljon monimutkaisempi kuin aikaisemmin tarkasteltu kahden pyörteen kohtaaminen”, Möttönen kertoo.

Solmujen jäljillä jo 150 vuotta

Jo vuonna 1869 lordi Kelvin ajatteli, että atomit voivat olla solmuja valoaaltojen kantajana toimivassa eetterissä ja että purkautumattomia solmuja pystyisi tekemään veteenkin. Näiden suhteen Kelvin oli väärässä, mutta tutkijat pohtivat, voisiko joku muu alkeishiukkanen tai hiukkanen olla rakenteeltaan solmu.

”Nesteessä solmut purkautuvat, mutta kvanttikentissä voi olla topologisen suojauksen omaavia solmuja, kuten nyt keksimme”, Möttönen sanoo.

Tutkimustuloksesta voi olla hyötyä tarkemmassa kvanttilaskennassa, mutta vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa. Topologisen kvanttilaskennan idea on suorittaa loogisia operaatioita pyörittämällä erivärisiä virtauspyörteitä toistensa ympäri eri tavoin. Tutkimuksessa kuvatut topologiset rakenteet vastaavat myös kvanttikenttäteoriassa olevia vakuumirakenteita, jotka voivat vuorovaikuttaa hiukkasten kanssa. Siten nyt keksityillä rakenteilla voi olla seurauksia myös hiukkasfysiikassa.

”Samalla teoreettisella mallilla voi kuvata rakenteita monissa erilaisissa järjestelmissä, kuten kosmisia säikeitä kosmologiassa”, Annala kertoo.

Tutkijoiden seuraava tavoite on näyttää, että Bosen-Einsteinin kondensaatissa on olemassa yksittäinen suojattu solmu, jonka purkautuminen on topologisesti suojattu. Yksi tunnettu esimerkki solmusta, jota ei voi purkaa, on apilasolmun kaltainen rakenne, jonka voi piirtää yhdellä vedolla nostamatta kynää välillä paperista. Apilasolmu on käytännössä sama solmu kuin viikinkien Odinin kolmiota muistuttava Valknut-kuvio ja triquetra.

”Topologisesti suojattujen solmujen olemassaolo on yksi luonnon peruskysymyksistä. Matemaattisen osoittamisen jälkeen voidaan seuraavaksi siirtyä simulaatioihin ja kokeelliseen tutkimukseen”, Möttönen kertoo.

Lisätietoja:

Artikkeli: Topologically protected vortex knots and links, DOI: 10.1038/s42005-022-01071-2

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Radiokatu20_purkutyömaa_Pasila_Laura_Berger
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon

Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.
Matti Rossi vastaanotti palkinnon
Palkinnot ja tunnustukset Julkaistu:

Professori Matti Rossille tiimeineen arvostettu AIS Impact Award 2024

Tiimi voitti palkinnon teknologisesta ja yrittäjyyteen liittyvästä vaikuttavuudesta
An artistic rendering of two chips on a circuit board, one is blue and the other is orange and light is emitting from their surf
Mediatiedotteet Julkaistu:

Tutkijoiden tavoitteena on korjata kvanttivirheet huoneenlämmön sijaan superkylmässä lämpötilassa

Kvanttitietokoneiden kehityksessä yksi suurimmista haasteista on se, että kvanttibitit eli kubitit ovat liian epätarkkoja. Tarvitaan siis tehokkaampaa kvanttivirheen korjausta, jotta kvanttitietokoneita voidaan tulevaisuudessa ottaa laajemmin käyttöön. Professori Mikko Möttösellä on kvanttikorjaukseen uudenlainen ratkaisuehdotus, ja sen kehittämiseksi hän on saanut kolmevuotisen apurahan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.
Three happy students. Photo: Unto Rautio
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Siemenrahoitusta Aallon, KU Leuvenin ja Helsingin yliopiston tutkimusyhteistyön vahvistamiseen

Rahoitetut hankkeet tukevat yliopistojen strategisen kumppanuuden tavoitetta edistää vaikuttavaa ja monitieteistä yhteistyötä.