”Lapsi putosi taivaasta”, sanoi emäntä kirkonpenkissä

Aatto Prihti syntyi vanhempiensa esikoisena Sastamalan Kiikassa jouluna 1939. ”Äitini lähetti isälle rintamalle Sallaan kolme kertaa kirjeen, jossa hän kertoi jouluisen sanoman ”poika oli syntynyt”. Posti kulki hitaasti molempiin suuntiin, mutta lopulta isältä tuli vastauskirje, jossa hän kysyi, kuinka monta poikaa oikein oli syntynyt, kun joka kirjeessä oli uusi poika? Sota-aika vaikutti äitiini niin, että hän oli arka ja pelokas, ja hän tartutti myös minuun nuo piirteet. Hän oli myös ylihuolehtivainen suhteeni.”

Muutama lapsuusmuisto on jäänyt pysyvästi Aaton mieleen, joista seuraavassa yksi.

”Kun olin noin 3-vuotias, pääsin taatani matkassa kirkkoon, jossa hän johti virsilaulua lukkarin ollessa sodassa. Kerran kävi niin, että kiipesin saarnan aikana urkuparven kaiteelle ja putosin sieltä alas. Onneksi tupsahdin jonkun emännän syliin, joka vain totesi hämillään, että ”lapsi putosi taivaasta”. Onneksi oli talvi ja kaikilla paljon vaatetta päällä, koska kirkkoa ei lämmitetty. Kellekään ei näin ollen käynyt pahemmin. Taata kylläkin sai silloin ensimmäisen sydänkohtauksensa ja saarnakin keskeytyi.”

Kansakoulusta keskikouluun

Kansakoulun alussa Aattoa kiusattiin. ”Isot pojat nappasivat uuden lakkini ja uittivat sitä joessa. Sain muutenkin etsiä kiertoteistä aina turvallisempaa koulutietä. Ei sitä kotona kerrottu kiusaamisesta. Jouduin silmätikuksi varmaankin siksi, että olin aika pienikokoinen ja ehkä se, että äiti oli siihen asti ylihuolehtinut minusta, näkyi jotenkin päällepäin. Kun aloin urheilla, kiusaaminen loppui. Parhaita lajejani olivat pikajuoksu ja hypyt, 10-ottelukin sujui.”

Äiti luki Aatolle paljon ja niinpä poika myös tiesi paljon. ”Itse en kuitenkaan osannut lukea vielä ensimmäisen luokan jouluna. Eipä ihme, että alkuun eivät arvosanatkaan olleet kummoisia. Laulustakin sain epämusikaaliselta opettajattarelta vain kuutosen, koska numero tuli sen mukaan, kuinka monta säkeistöä osasi lausua Enkeli taivaan -virrestä. ”Olisi minun kyllä pitänyt se seitsemäskin säkeistö muistaa, mutta se ei vaan tullut siinä hetkessä mieleen”. Loppuvuodet kansakoulusta menivät sitten jo hyvin.

Kansakoulun jälkeen vanhempani ajattelivat, että minä olisin jatkanut sukutilan isäntänä ja olisin alkanut viljellä mm. sokerijuurikasta. ”Eihän siitä mitään tullut. Niinpä isä ja äiti selvittivät, että Laviassa oli nelivuotinen keskikoulu ja heti seuraavana päivänä oli pääsykokeet. Jatkoin siis keskikoulussa. Koska kouluun oli kotoa matkaa, asuin koulukavereideni kanssa viikot vuokrahuoneessa. Jos joskus vähän metelöimme, tuli vuokraemäntämme leikkuuveitsi kädessään häätämään meidät pihalle.”

Ylioppilaaksi ja Kauppakorkeakouluun

Aatto kirjoitti ylioppilaaksi 1960, eikä hänellä ollut sen jälkeen mitään erityisiä ajatuksia siitä, mitä alaa hän lähtisi opiskelemaan. ”Päädyin lukemaan historiaa Turun yliopistoon. Kun sitten talvella menin armeijaan, Kauppakorkeassa jo opiskelevat tupakaverini ihmettelivät, että olinko todellakin aikeissa puhua vanhoista asioista nuorille ihmisille koko ikäni, ja että tiesinköhän, että kauppakorkeakouluun ei tarvittu latinasta prota, ja että opinnotkin kestäisivät vain kolme vuotta. Niin sai historianopinnot jäädä ja lähdin lukemaan kauppatieteitä. Ensimmäisellä kerralla papereillani ei vielä päästy sisään, mutta toisella kerralla pisteeni riittivät, sillä olin vuoden aikana ehtinyt kerryttää työ- ja harjoittelukokemusta, mistä sain pisteitä. Niinpä vuonna 1963 aloitin opinnot Kauppakorkeakoulussa.”

Aatto asui koko kolme vuotta alivuokralaisena kaukaisen sukulaisprofessorin huoneiston pienessä palvelijanhuoneessa Museokadulla. Opintojen alettua hän liittyi heti KYL:ään, jossa viihtyi hyvin ja erilaisia keikkoja tehtiin pienemmilläkin kokoonpanoilla. Kuorolaulu oli mukavaa, mutta tiukka opiskelutahti pakotti hänet jäämään pois kuorosta ja pitkä ulkomaankiertue kuoron kanssa sai jäädä.

”Opiskelin liiketalous 1:stä, joka vastasi tämän päivän laskentatoimea ja rahoitusta, ja liiketalous 2:sta, jolla keskityttiin markkinointiin ja hallintoon/johtamiseen. Kursseja oli myös muun muassa tilastotieteestä professori Sakari Mattilan johdolla. Mattila pyrki ja onnistui kurssilaisten määrän vähentämisessä olemalla opetuksessaan erittäin epäselvä ensimmäisillä kerroilla. Kun hän huomasi, että opiskelijoiden määrä oli vähentynyt riittävästi, hän sanoi ”nyt meitä on sopiva porukka ja voimme aloittaa kurssin”. Kemiasta ja tavaraopista jäi mieleen avulias laboratoriomestari, jonka avulla saimme kemialliset kokeet tehtyä edes sinnepäin, vaikka vähän tussahtelikin! Silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimoni Annikin tapasin juuri tavaraopin luentosalissa jollakin luennolla.

Töitä yritysmaailmassa ja akateemisissa ympyröissä

Aatto Prihtintyöura on ollut monipuolinen. Merkittävimpinä tehtävinä voisi nostaa Sitran yliasiamiehenä toimimisen vuosina 1997–2004 ja Orion Yhtymän pääjohtajuuden 1991–1996, joista kumpaankin tehtävään häntä pyydettiin.

Professori Jaakko Honko sai Aaton tekemään myös akateemista uraa. ”Jatko-opiskelu oli siihen aikaan 1970-luvun alussa Kauppakorkeakoulussa erittäin epävirallista. Mitään luentoja tai opetusta ei juurikaan ollut. Tämä epäjärjestäytyneisyys johtui siitä, että kauppatieteet olivat varsin nuori tieteenala. Suomessa ei oikeastaan ollut vielä tutkimusperinnettäkään kauppatieteissä niin kuin vanhemmilla tieteen aloilla.”

Aaton väitöskirjan aihe vuonna 1975 oli ”Konkurssin ennustaminen taseesta”. Aihe herätti erittäin paljon kiinnostusta ja kaikki liikkeenjohdon koulutusta järjestävät tahot, keskusliikkeet, pankit ja vakuutusyhtiöt pyysivät häneltä niin paljon esitelmiä aiheesta kuin hän vain ehti tekemään.

”Erityinen hyöty opinnoistani on ollut se, että opin lukemaan numeroita. Eli numerot ”murskataan” pieniksi osiksi ja jokin pieni osanen voi olla heikko signaali tai se antaa vahvistuksen jollekin uudelle asialle. Toinen hyöty opinnoista on ollut esimerkillä johtaminen. Sitä toteuttivat muun muassa professorit Jaakko Honko ja Martti Saario. Tulevaisuudessa ihmistenjohtamistaidot tulevat olemaan tärkeitä, samoin kuin tulevaisuuden johtaminen. Erityisesti ilmastotoimet ja teknologian kehitys tuovat haasteita tulevaisuuden johtamiselle. Opiskelijat, opettajat ja kollegat puolestaan ovat hyviä opettajia ihmissuhdeasioissa.”

Liiketaloudellisen Tutkimuslaitoksen johtajaksi Aaton houkutteli professori Fedi Vaivio ja siinä tehtävässään hän vaikutti vuodet 1976–80. Helsingin kauppakorkeakoulun kanslerina hän toimi yhdeksän vuotta eli vuodet 1995–2004. Jo ennen kanslerivuosiaan Aatto oli työskennellyt elintarvike-ekonomian vt. professorina ja professorina Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa vuodet 1980–1991.

Me kanslerit pyrimme uudistamaan yliopistoja

Aaton kansleriaikana suuri muutos oli, kun professorinimitykset siirtyivät Tasavallan Presidentiltä kanslereille. Kanslereita oli viisi, Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoissa, Åbo Akademissa ja Helsingin kauppakorkeakoululla.

”Kanslereilla oli paljon yhteistyötä ja yhteisiä avec-tapaamisia isännöitiin vuorotellen. Pyrimme tukemaan ja lobbaamaan tutkimusrahoitusta sekä yliopistojen monipuolista uudistamista. Kerran vein vieraat Kauppakorkeakoulun kirjastoon – Helecon-tietokeskukseen, jonka tietojärjestelmän ja kansainvälisen verkoston edistyksellisyys ja laajuus hämmästytti vieraat. Erityisesti yllätti ulkopuolisten tulojen suuri määrä.”

Kansleria työllisti varsin paljon myös erilaisten valitusten käsittely ja ratkaisu. Vaikka oli siinä oma mielenkiintonsakin.

”Kerran eräs virkaehdotuksesta tehty valitus alkoi seuraavasti: ”Herra Kansleri, ellette hyväksy valitustani, valitan teistä Oikeuskanslerille, Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.” Kansleri ei kuitenkaan joutunut syytteeseen, vaikka valitusta ei sillä kertaa hyväksytty.

Erilaista taustavaikuttamista kanslerin tehtävässä oli erityisesti kanssakäymisessä viranomaisten kanssa. ”Upeinta oli kuitenkin vanha perinne, jossa väitöskirjan tekijät kävivät luovuttamassa henkilökohtaisesti väitöskirjansa kanslerille. Tarjosin aina kahvit ja haastattelin tutkijaa. Näin pysyi ajan tasalla vaikeidenkin tutkimusten sisällöstä.”

Perhe, ystävät ja harrastukset tärkeitä

Musiikilla on aina ollut tärkeä sijansa Aaton elämässä. ”Jos aikaa on, kotona voi tunnelmoida sähköuruilla, haitarilla tai lauleskella kitaran kanssa. Sitran tilaisuuksissa oli vaikea estää asiamies Kari Tolvasen ja minun yhteisesiintymisiämme. Leikkimielinen lauluyhtye Los Amigos on jo saavuttanut 25 vuoden iän. Siinä esiintyvät – kaikki jo emerituksia – kansleri Kari Raivio, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg ja presidentti Martti Ahtisaari. Myöhemmin mukaan tuli piispa Eero Huovinen. Minä sekä lauloin että säestin meitä.”

Aatto ja vaimonsa Annikki käyvät mielellään konserteissa, muissa musiikkitapahtumissa, teatterissa ja näyttelyissä – sitten kun niihin taas pääsee. Vierumäelle ulkoilemaan he suuntaavat useita kertoja vuodessa. Myös lastenlasten elämään osallistuminen on antoisaa.

”Elämäni on ollut aika kiireistä ja kaikkeen siihen ehtimisestä saan kiittää Annikkia. Kodin työnjako ei ole ollut tasapainossa, mutta hänen ansiostaan elämä on ollut. Kymmenvuotiaana olin menossa leirille Partaharjulle, mutten sairastuttuani päässytkään. Tänä kesänä sitten pojantyttäreni pääsi Partaharjulla ripille, joten nyt tuli sielläkin käytyä, 71 vuotta myöhemmin.”

Kauppakorkeakoulun hieno henki on säilynyt

Aatto Prihti kertoo, että Kauppakorkeakoulun henki on ollut iso asia, joka on linjannut hänen ajatteluaan ja elämäänsä. ”Olemme vaimoni kanssa olleet paljosta kiitollisia Kauppakorkeakoululle. Kuten jo kerroinkin, löysimme toisemme sieltä ja Kauppakorkeakoulun henki on säilynyt läpi vuosikymmenten meidän molempien elämässä. Kauppiksesta saimme myös mallin taloudenhoitoon.”

Lahjoittamisen kulttuuriin Aaton herätteli professori Martti Saario. ”Martti sanoi minulle, että ”kaiken kiireen keskellä on hyvä tehdä pientä hyvää”. Hän oli Pelastakaa Lapset ry:n tilintarkastaja ja otti minut toiseksi tarkastajaksi. Hän oli lahjoittanut tilintarkastuspalkkionsa vuosittain tälle hyvää työtä tekevälle yhteisölle ja minä jatkoin samaa perinnettä.”

”Olen ollut monissa säätiöissä ja rahastoissa mukana päättämästä apurahoista ja arvioimassa niiden tuloksellisuutta. Tärkeimmät olivat Liikesivistysrahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Paulon säätiö ja Uuden Päivän Rahasto. Vuosikymmenten aikana sain nähdä, miten toisinaan pienelläkin apurahalla voi olla suuri vaikutus sekä rahan saajalle että koko yhteiskunnalle. Siksi on mieluisaa antaa myös omaa pientä tukeaan tärkeille asioille. Olemme vaimoni kanssa halunneet tukea pienillä panoksilla Kauppakorkeakoulua ja muita hyväksi kokemiamme tarkoituksia.”

Parhaat onnittelut 110-vuotiaalle Kauppakorkeakoululle

”Lämmin onnentoivotus Kauppakorkeakoululle ja kiitos upeasta työstä Suomen hyväksi! Kannustan jatkamaan huippututkimuksen ja koulutuksen kärkijoukossa kilvoittelua. Kehityskaari 1960-luvulta nykypäivään on ollut valtava. Johtaminen on kehittynyt rahavarojen johtamisesta tulevaisuuden johtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Kaikilla alueilla on paljon työtä edessä. Laajat yhteistyöverkot ovat välttämättömiä. Aalto-yliopisto tarjoaa sellaisenaan hyviä yhteistyömahdollisuuksia, mutta ihmisten johtamisessa on hyvä verkostoitua myös humanistisiin ja teologisiin tieteisiin asian haastavuuden vuoksi.”

”Kauppakorkeakoulu oli meidän aikanamme tiedonjanon ja ammattitaidon ammennuspaikka. Nyt alumniyhteistyö antaa meille monipuolisen verkoston, jossa kunkin erityistaidot ja osaaminen voivat edesauttaa toinen toisiamme, ja myös Kauppakorkeakoulua ja sen nykyopiskelijoita. Kotipesämme pitää meitä muutoksen ja kehityksen kelkassa ja on siksi erittäin tärkeä tukemme. Alumnien ja opiskelijoiden yhteistyön kehittämistä on hyvä yhä jatkaa ja uskon siitä olevan molemminpuolista hyötyä. Meitä alumneja on paljon ja omalla pienellä panoksellamme voimme tukea koululle tärkeää tehtävää kohti entistä parempaa tulevaisuutta”, Aatto päättää.

Teksti (haastattelu 3.9.2021): Terhi Ollikainen
Kuva: Helena Salminen
 

Monilla Kauppakorkeakoulun alumneilla ja/tai koulussamme muuten vaikuttaneilla on paljon mielenkiintoisia ja mukavia muistoja Kauppiksesta. Kuulemme muisteloita mielellään ja jaamme niitä ilolla verkkosivuillamme ja sosiaalisen median kanavissamme. 

Lue myös muita muisteloita Kauppiksen 110-vuotisen historian varrelta. #kauppis110