Luovuus tuki nyrkkeilyä ja päinvastoin
Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki toi Aallon Urhea-opiskelijoiden tapaamiseen 28.11. omat terveisensä. ”Hienoa nähdä taas teitä aaltolaisia urheilijoita näinkin paljon, vaikka monilla on varmasti kiireitä kaksoisuran kanssa eli opiskelun ja urheilun yhdistämisessä. Koska harva jää urheilu-uralta eläkkeelle, nostan hattua teistä jokaiselle, jotka teette tätä kaksoisuraa. Toivon teille kaikkea hyvää elämän kaikille osa-alueille.”
Alumnin esitys kuultiin kuusinkertaiselta nyrkkeilyn maailmanmestarilta Eva Wahlströmiltä, joka on myös valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu).
”Vanhempamme halusivat rakastaa minut ja kaksi isoveljeäni rohkeiksi. Sen myötä sain hyvän itsetunnon. Tiesin, että heille tulen kelpaamaan aina. Lähtökohdat elämään olivat hyvät. Lapsena pelasimme pihapelejä niin, että isoveljet ja heidän kaverinsa muodostivat toisen joukkueen ja minä olin yksin toisella puolella, totuinkin poikien maailmaan heti alusta alkaen. Olin pienenä todella aistiherkkä ja kärsin ahdistuksesta. Tunsin herkästi ihmisten mielentilat ja koin, etten itse sopinut oikein mihinkään.”
”Perheessäni tai kaveripiirissäni ei ollut urheilijoita. Isä kuitenkin kannusti minua aina. Äiti sen sijaan oli enemmänkin huolissaan, kun minulla oli usein silmät mustana. Isä sanoi, ettei se haittaa, lapsenlapsista tulee kuitenkin kauniita, sillä mustat silmät eivät ole geeneissä”, Eva muistelee hersyvän naurunsa säestämänä.
Eva kertoo olleensa aina tosi vahva, sitkeä ja kova harjoittelija. ”Harjoittelin kurinalaisesti ja tein aina vähän enemmän kuin muut. Kun muut juoksivat lenkkiä, juoksin itsekin lenkkiä, mutta painot nilkoissa. Lukion jälkeen ajattelin, että jotta voin päästä huipulle, minun täytyy itsekin oppia valmentamisesta. Lähdin Solvallaan opiskelemaan ja valmistuin liikunnanohjaajaksi ja tein niitä töitä.”
”Alkuun valmentaja ei huolinut minua (nyrkkeily)salille lainkaan ja käski tekemään jotain ”mitä naiset tekevät”, mutta sitkeys palkittiin. Yhtenä päivänä, kun olin muualla töissä, valmentaja tuli työpaikalleni kysymään, miksi en ole salilla. Arvokisoissa tutustuin ruotsalaisiin nyrkkeilijöihin. He olivat aina iloisia ja avoimia peloistaan ja jännityksistään, ja iloitsivat vaikeista vastustajista. Me suomalaiset olimme erilaisia, ja saimmekin hyviä vaikutteita ruotsalaisista.”
Sairastuin ja olin todella yksinäinen
Eva kertoi, että hänen uransa edettyä jo pidemmälle kaikkea alettiin yhtäkkiä mitata ja hän alkoi toimia kuin robotti. ”Isäni kuoli syöpään ja muitakin murheita oli. Jäljelle jäi vain nyrkkeily, olin todella yksin. Sain sponsoreita, ja pystyin jättämään liikunnanohjaajan työt taakse. Aloin tuntea pelkoa, että epäonnistun. Samaan aikaan julkisuus meni hulluksi, paparazzit juoksivat perässäni.”
”Menetin kyvyn kävellä ja seisoa. Kului parisen vuotta ja tuli aika tärkeälle pohdinnalle: jos en ole enää nyrkkeilijä, mitä tai kuka sitten olen? Minun täytyy olla kokonainen, vaikka nyrkkeily vietäisiin minulta. Hain ja pääsin toisella yrittämällä TaiKiin (Taideteolliseen korkeakouluun). Olin pienenä aina maalannut ja piirtänyt, ja luova ala tuntui luontevalta suunnalta. Lapsuudenkodissanikin arvostettiin koulutusta. Samaan aikaan aloin odottaa esikoistani, Leon-poikaani.”
Opinnoista luovuutta myös nyrkkeilyyn
Viidentoista vuoden ajan Eva kävi mentaalivalmentajalla ja sanoi hänellekin, että vaikka elämässä on sisältöä: perhe ja taide, mieli tekee silti nyrkkeilysalille. Mentaalivalmentaja tuki nyrkkeilyn pariin palaamista.
”Hiljakseen aloin jälleen treenata, ja pystyin tekemään kaiken aina vähän paremmin. Aloin nähdä opintojen puolelta asioita luovasti nyrkkeilyssäkin ja nyrkkeilystä sain myös uusia ajatuksia taiteeseen. Tein ammattilaissopimuksen ja sain otella Suomessa, mikä sopi elämäntilanteeseeni. Päätimme valmentajani Ripan (Risto Meronen) kanssa, että ilon kautta, naurua pitää olla. Lapseltani opin läsnäolontaidon ja opin nyrkkeilemään jopa silmät kiinni.”
”Matka johti siihen, että nyrkkeilin maailmanmestariksi ja valmistuin Contemporary Designista. Voitin maailmanmestaruuden kuusi kertaa. Urheilin 15-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. Viimeisinä vuosinani pääsin ottelemaan Las Vegasissa, piireissä, joita olin ihaillut 15-vuotiaana. Lopetin urheilun ja saimme vielä toisen pojan, joka on nyt 3,5-vuotias, ja perheeseemme kuuluu myös Niklaksen poika. Tänä päivänä olen muotoilija, taiteilija, kirjailija ja valmennan poikaani Leonia, joka voitti juuri nuorten suomenmestaruuden. Urasta jäi käteen valtavasti hienoja muistoja, ystäviä ja kokemuksia.”
”Evan esitys oli todella inspiroiva”
Eva Wahlströmin esitystä kuulemaan ja toisia Aallon kilpaurheilevia opiskelijoita tapaamaan pääsi osallistumaan tällä kertaa parikymmentä henkeä. Heistä yksi oli kauppatieteitä opiskeleva Tilda Lipasti. Tildan pääaineena on johtaminen. Hän aloitti kandiopinnot syksyllä 2019 ja opiskelee nyt jo viimeistä vuottaan maisterivaiheessa ja on juuri alkanut kirjoittaa graduaan.
Tildan mielestä Evan esitys oli todella inspiroiva. ”Oli erityisen rohkaisevaa kuulla, kuinka vaikeiden vuosien jälkeen voi vielä nousta oman lajinsa huipulle, kun löytää ympärilleen oikeat ihmiset, toimintatavat ja tekemisen ilon. Oli myös mielenkiintoista kuulla kaksoisuran merkityksestä Evan urheilijan polulla. Joskus kuulee pelottelua siitä, kuinka opiskelu saattaa häiritä täysipainoista urheilua, mutta Evan esitys osoitti, että vaikutus voi parhaassa tapauksessa olla päinvastainen. Opiskelu voi toimia tasapainottavana tekijänä ja opiskelun kautta voi myös saada arvokkaita oppeja, joita voi hyödyntää urheilussa”, Tilda sanoo.
Tildan omat lajit ovat kolmiloikka ja pituushyppy. ”Omalla urheilu-urallani olen juuri pääsemässä pienten haasteiden jälkeen takaisin hyvään kuntoon ja odotan innolla tulevaa kautta. Tällä hetkellä on meneillään peruskuntokausi ja tähtäin on tulevassa halli- ja kesäkaudessa. Keväällä on taas tarkoitus lähteä pidemmälle lämpimän paikan leirille valmistautumaan kohti kesän kilpailukautta. Parhaita saavutuksiani tähän mennessä ovat naisten yleisen sarjan halli-SM-pronssi kolmiloikassa 2020, useat nuorten SM-mitalit, ja näiden lisäksi plakkarissa on myös pari maajoukkue-edustusta.”
Aalto-yliopiston Urhea-työryhmä toimii linkkinä Aallon, Urhean ja opiskelijoiden välillä sekä kehittää Aallon käytäntöjä, joilla urheilijoiden kaksoisura tehdään mahdolliseksi. Aallon Urhea-vastuuhenkilö on työelämäprofessori Sami Itani Kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselta. Häneen ja korkeakoulujen Urhea-koordinaattoreihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä kaikissa Urheaan liittyvissä asioissa.
Teksti: Terhi Ollikainen
Yhteyshenkilöitä Urhea-asioissa
Kilpaurheilun ja opintojen yhdistäminen Aallossa
Aalto-yliopisto on sitoutunut tukemaan pääkaupunkiseudun urheiluakatemiaan Urheaan kuuluvien opiskelijoiden opiskelun ja urheilun yhteensovittamista ja huomioimaan urheilu-uran haasteet ja erityistarpeet.
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Aalto-yliopistolle merkittävä rahoitus vihreän siirtymän tutkimukseen
Suomen Akatemian myöntämä rahoitus vauhdittaa energiajärjestelmien, mikroelektroniikan ja kestävien kaupunkien tutkimusta.
Uusi Computer Engineering -hakukohde keskittyy sähkötekniikkaan, elektroniikkaan ja tietotekniikkaan
Tietokonetekniikka tarjoaa monipuolisia ja merkityksellisiä urapolkuja, joiden parissa pääsee vaikuttamaan tulevaisuuden yhteiskunnan ja teknologian kehitykseen.
Lauri Ehanti on nimitetty sijoitusjohtajaksi
Ehanti vastaa Aalto-yliopiston sijoitussalkun hallinnasta ja sijoitusstrategiasta.