Matti Kaivola: Huippututkimus nojaa yhteisöllisyyteen ja sukupolvien ketjuun

Professori Matti Kaivola on vuodenvaihteessa siirtynyt Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan laitosjohtajan tehtävästä Perustieteiden korkeakoulun tutkimuksesta vastaavaksi varadekaaniksi.

Mitä tutkit ja miksi?

Tutkimusalani on laajasti ottaen optiikka, ja tarkemmin ottaen se sisältää kvanttioptiikan, laserfysiikan, nano-optiikan ja fotoniikan tutkimusalueet. Fotoniikka on tulevaisuuden teknologia. Elektronien sijaan siirrämme jatkossa yhä enemmän fotoneita paikasta toiseen, ja prosessien nopeus tulee kasvamaan. Nanomateriaalien kehitys johtaa myös siihen, että valon ja aineen välillä voidaan havaita uudenlaisia vuorovaikutusilmiöitä, jotka mahdollistavat aivan uusia sovelluksia.

Vuosi sitten käynnistyi Suomen Akatemian rahoittama fotoniikan lippulaivahanke PREIN, joka on yhteistyöhanke Aallon, Tampereen yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja VTT:n välillä. Olemme tehneet yhteistyötä jo 25 vuoden ajan eri muodoissa, ja nyt meillä on lippulaivahankkeen rahoitus yhteensä kahdeksan vuoden ajaksi.

Fotoniikka on mahdollistava teknologia, ja siinä on hyvin lyhyt matka perustutkimuksesta kaupallisiin sovelluksiin.

Miten sinusta tuli tutkija ja professori?

Pääsin opiskelemaan sekä teknillistä fysiikkaa että lääketiedettä. Valitsin - suunnilleen kolikkoa heittämällä - ensimmäisen lukuvuoden aikana fyysikon uran.

Kolmantena opiskeluvuonna saimme hakea kesätöitä fysiikan laboratorioista ja olin peräkkäin kahdessa haastattelussa. Ensimmäinen oli Olli V. Lounasmaan luona Kylmälaboratoriossa, ja toinen materiaalifysiikan laboratoriossa. Jälkimmäisessä oli juuri alkamassa ministeriön rahoittama laaja, modernia optiikan tutkimusta Suomeen tuova hanke, jonka vetäjäksi oli ryhtynyt Stig Stenholm. Lounasmaa oli tarjoamassa minulle paikkaa Juhani Kurkijärven teoriaryhmässä, mutta hän sattui olemaan lounaalla, kun asiasta piti hänen kanssaan sopia. Tartuin siksi jälkimmäisessä haastattelussa tarjottuun lasertutkimuksen paikkaan. Oli siis pelkkää sattumaa, että minusta tuli ensinnäkin fyysikko, ja sitten laser- eikä kylmäfyysikko.

Olin pitkään laboratorio- ja yli-insinöörinä materiaalifysiikan laboratoriossa. Kun 90-luvun lopulla alettiin perustaa uusia professuureja, onnistuin viranhaussa ja aloitin professorina vuoden 2000 alussa.

Miten koit roolisi laitosjohtajana?

Perustimme Olli Ikkalan kanssa oman pienen laboratorion. Roolijako oli selvä: Olli Ikkala keskittyi huipputieteeseen ja minä hoidin hallinnolliset arkirutiinit. Tämä jatkui aina vuoden 2008 alkuun saakka, jolloin silloisen Teknillisen korkeakoulun uudistuessa syntyi teknillisen fysiikan laitos. Laitos siirtyi 2010 sellaisenaan Aalto-yliopistoon, ja vuonna 2015 siihen liitettiin Kylmälaboratorion fysiikan tutkimus.

Toimin teknillisen fysiikan laitoksen laitosjohtajana vuodesta 2008 alkaen. Alusta alkaen tärkeänä tavoitteena oli koota hajallaan ollut fysiikan tutkimus Otaniemessä yhden katon alle ja nostaa sen asemaa. Fysiikan merkityksen kasvaminen näkyykin nyt Aallossa niin professorien määrässä kuin tuloksessakin, ja muutaman vuoden kuluttua yhteinen katto toteutuu konkreettisesti uuden lisärakennuksen myötä.

Laitosjohtajana ajattelin olevani vahtivuorossa, halusin olla tärvelemättä taustalla olevien, Otaniemessä teknillistä fysiikkaa kehittäneiden sukupolvien tekemää arvokasta työtä. Lisäksi halusin painottaa yhteisöllisyyttä, pyrkimystä kehittyä yhdessä koko laitoksena, kovasta henkilökohtaisesta kilpailusta huolimatta. Harva näet pystyy menestymään huippututkimuksessa vain omin voimin.

Mihin haluat keskittyä varadekaanina?

Haluan edelleen parantaa tutkimuksen edellytyksiä. Lupaus Aallosta kymmenen vuotta sitten sisälsi lupauksen kansainvälisen tason huippuyliopistosta, ja siihen kuuluu aivan oleellisena osana huippututkimus. Tämän edellytyksenä taas on tekniikan alalla hyvä infrastruktuuri, jota mahdollisimman moni tutkija voi hyödyntää. Se auttaa saamaan kansainvälisesti kilpailtua rahoitusta esimerkiksi Euroopan tiedeneuvostolta. Ilman kunnollisia työvälineitä on mahdotonta menestyä.

Nykyaikainen tutkimus on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä. Pyrin toimimaan korkeakoulun tutkimuksen edistämiseksi yhteistyötä kehittäen, tieteen soihtua ylpeänä kantaen.