Mistä professorit on tehty?

Mistä syntyy tutkimusinspiraatio? Millainen on matka professoriksi? Tammikuussa juhlistimme jälleen vakinaistettuja professoreja kutsumalla heidät puhumaan omasta tutkimus- ja opetusalastaan. Professorien luentotallenteet löytyvät tältä soittolistalta, Kolme heistä jakaa oman tarinansa matkastaan oppimisen ja opettamisen maailmassa.

İdil Gaziulusoy, professori, muotoilun laitos

"Tutustuin jo kuusivuotiaana sosiaali- ja ympäristökysymyksiin äitini kautta, joka työskenteli kirjastonhoitajana YK:ssa Turkissa. Institutionaalisempi palo näihin aiheisiin syntyi opiskellessani teollista muotoilua. Luennoitsijamme lähetti meidät kirjastoon etsimään tutkimuskysymystä, jolloin päädyin muotoilusta kertovien teosten osastolle. Löysin kirjan, joka kertoi, millaisia ratkaisuita tuotesuunnittelussa oli kehitetty sen ajan ympäristökysymyksiin. Se oli käännekohtani: halusin auttaa maailmaa, joka ei ollut hyvä ympäristölle tai ihmiskunnalle.

Systeeminen muutos on rakenteellista ja institutionaalista, ja se liittyy yhteiskunnan instituutioiden, kuten arvojärjestelmien, muuttamiseen. Se, mitä tiedämme nyt, on arvokasta, mutta meidän on jatkuvasti opittava lisää yhteiskunnan järjestelmistä ymmärtääksemme tulevaisuutta, jota kohti kuljemme.

Se, mitä ihmiset haluavat tulevaisuudessa tapahtuvan, eroaa siitä, mitä he uskovat tapahtuvan. Suosittelen kaikkia lukemaan scifi-kirjallisuutta, koska sitä kautta voimme tutustua tulevaisuuden skenaarioihin, joita emme itse kykene kuvittelemaan. Kyky kuvitella epätodennäköisiä tulevaisuuksia on se, mikä mahdollistaa muutoksen.”

Miloš Mladenović, apulaisprofessori, rakennetun ympäristön laitos

"Koulussa en pärjännyt matematiikassa, koska minulle ei opetettu, että sitä voisi käyttää asioiden ratkaisemiseen. Ei riitä, että maailmaa ymmärtää, koska maailmassa on myös toimittava. Lapsuudessani koin yhteiskunnan epäonnistuvan kaikilla eri osa-alueilla, minkä johdosta aloin miettiä, mistä yhteiskunta rakentuu. Ongelmat eivät johdu vain siitä, että on jokin infrastruktuurillinen ongelma - sen sijaan kaikki asiat liittyvät toisiinsa.

Tutkimusalani on kaikkialla kotini ulkopuolella. Siksi kannustan opiskelijoitani liikkuessaan kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöönsä. Aalto-yliopiston metroasema on erinomainen esimerkki: se on itsessään monimutkainen järjestelmä, jonka ylläpitoon osallistuu useita eri ryhmiä, kuten turvallisuus- ja siivouspalvelu. Tämän lisäksi kuljettajat ja muu henkilökunta saattavat käyttää useita eri liikennevälineitä päästäkseen töihin. Joskus metron kaltaisissa monimutkaisissa järjestelmissä ilmenee ongelmia, mutta kyse ei ole vain teknisistä ongelmistä, vaan kaikessa on kyse ihmisistä ja järjestelmistä.

Ajatus julkisesta tilasta on mielenkiintoinen, Se ei ole vain jotain, mikä on olemassa, vaan se on myös jotain, minkä luomme omalla toiminnallamme. Tiedostamalla muut julkisessa tilassa olevat ihmiset, meidän on mahdollista suhtautua heihin hieman empaattisemmin.”

Matti Hämäläinen, professori, neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos

“Matkani varrella on ollut useita onnellisia yhteensattumia. Ensimmäinen tapahtui kolmannen opiskeluvuoteni lopussa, kun osallistuin Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratoriossa järjestetylle neurotieteen peruskurssille. Tällä kiehtovalla kurssilla pääsimme muun muassa katsomaan, miten aivoja operoidaan.

Seuraavana kesänä olin yksi viidestä, jotka valittiin kesäopiskelijoiksi samaiseen laboratorioon. Jokainen meistä halusi osallistua käynnistyvään aivoprojektiin, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. Valitaksemme, ketkä projektiin pääsevät, päätimme vetää pitkää tikkua. Onni suosi minua, ja luulen, että elämäni olisi ollut täysin erilainen, jos näin ei olisi tapahtunut. Meille kerrottiin, että voisimme halutessamme vaihtaa projektia seuraavana kesänä, mutta minun ei tarvinnut miettiä valintaani kahdesti.

Hyvä kollegani Bostonissa kysyi usein: "Onko meillä vielä hauskaa?" Ei siinä mielessä, että ottaisimme asiat kevyesti, vaan, että meidän pitäisi nauttia siitä, mitä teemme. Erityisesti tieteen saralla saavutuksille annetaan paljon painoarvoa. On kuitenkin tärkeää, että nautimme siitä, mitä teemme, koska mielekkään tekemisen kautta saavutamme asioita.“