”Muotoilu voi tarkoittaa monia asioita”

Suomi osallistuu 22.:een Milanon triennaaliin tämän vuoden maaliskuusta syyskuuhun. Suomen näyttelyn ovat järjestäneet ja suunnitelleet Aalto-yliopiston opettajat ja opiskelijat: suunnittelusta vastaavat Monica Romagnoli, Saara Kantele, Ville Kokkonen ja Tuomas Siitonen, kuratoinnista Kaisu Savola ja Guy Julier ja graafisesta asusta Adina Renner ja Qin Yang.

Luovuutta kansainvälisesti esittelevän triennaalin hengessä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu avaa tulevina kuukausina virtuaaliset ovensa maailmaan ja esittelee ihmisiä muotoilun takana - heitä, jotka työskentelevät korkeakoulussa Paola Antonellin triennaaliteemaan Broken Nature: Design takes on human survival liittyvillä aloilla

Tarvitaanko maailmaan enää uusia tuoleja tai uusia juomalaseja? Kysymys on tarkoitettu provosoivaksi, mutta Kaisu Savola nauraa ja sivuuttaa sen tyylikkäästi. On selvää, ettei hänen tarkoituksenaan ole puhua laseista tai tuoleista.

”Ihmisillä on muotoilunäyttelyyn mennessään odotuksia”, hän sanoo. ”He odottavat näkevänsä kauniita esineitä tai ainakin viimeisimpiä teknologisia vempaimia, jotka ovat jonkun tärkeän henkilön tekemiä”.

Tyylikkääseen yksiväriseen asuun pukeutunut Kaisu Savola voisi olla yksi tärkeistä henkilöistä. Tai yksi sankarimuotoilijoista, kuten hän itse heitä kutsuu ilman pienintäkään pahanilkisyyttä.  Sankareilla hän tarkoittaa parhaiten tunnettuja suomalaisia teollisuusmuotoilijoita: Tapio Wirkkalaa, Ilmari Tapiovaaraa, Kaj Franckia ja Alvar Aaltoa. ”Tietyssä mielessä he todella olivat sankareita”, hän sanoo. ”He olivat erittäin lahjakkaita ja tuotteliaita ja tarjosivat Suomelle juuri sitä mitä se tuohon aikaan kaipasi”.

Savolan mukaan Suomi tarvitsi tuolloin uusia esineitä, uusia tuotteita sodan ja puutteen runtelemalle maalle. Tuolien ja lasien lisäksi myös uusia taloja ja lamppuja. Yksinkertaisia mutta silti hyvin tehtyjä ja kauniita esineitä, jotka antoivat mukavuuden ja hyvinvoinnin tunnetta. Onneksi suomalaiset muotoilijat oli koulutettu luomaan tarkasti maan tarvitsemia esineitä, ja vuodesta 1945 lähtien juuri niitä he loivat.

Käytyään raskaan sodan Neuvostoliiton kanssa Suomi tarvitsi myös kansainvälistä tunnustusta kansallisen ylpeyden kohottamiseksi – ja tässä kohden Milano tuli mukaan kuvioon. Kultakaudellaan 1950-luvulla Milanon triennaali oli maailman merkittävin muotoilutapahtuma. Triennaali seurasi maailmannäyttelyn jalanjälkiä kutsuen maita osallistumaan siihen. Yksittäiset maat puolestaan antoivat kuratointiprosessin jonkun kuuluisan muotoilijan tai arkkitehdin tehtäväksi.

”Triennaali on huikea kulttuuri-instituutio, ja Suomella on siellä pitkä ja menestyksekäs historia”, kertoo Savola. Suomi teki itsensä tunnetuksi 1950- ja 1960-luvun triennaaleissa Aallon, Wirkkalan tai Tapiovaaran kaltaisten muotoilijoiden ansiosta, sillä he vastaanottivat palkintoja ja keräsivät huomiota ulkomailla. Joku voisi väittää, että suomalaisen muotoilun kansainvälinen maine perustui juomalasien ja tuolien menestykseen. Juuri Milanossa kansainvälinen lehdistö pääsikin ensimmäistä kertaa kosketuksiin pohjoismaisen muotoilun kanssa.
 

Muotoilu seuraavien 100 vuoden aikana

1960-lukuun verrattuna Suomessa ja suurimmassa osassa Eurooppaa ei Kaisu Savolan mukaan enää tarvita esineitä samalla tavoin kuin toisen maailmansodan jälkeen. ”Olemme useiden vuosien ajan käyttäneet resursseja valmistaaksemme uusia esineitä, ja siitä on tullut osa ongelmaa, josta on haittaa maailmalle”, hän sanoo. Kun jokin hyödyllinen alkaa muuttua osaksi ongelmaa, meidän on muutettava näkökulmaamme, hän sanoo.

”Tämä vaatii muutosta tavassamme ajatella muotoilua. Nyt yhdistämme muotoilun uusien esteettisten ja elämäntapavalintoihin liittyvien esineiden valmistamiseen. Mutta entä jos yhdistäisimme muotoilun haasteiden kartoittamiseen? Ovatpa haasteet sitten aineellisia tai aineettomia. Ja kehitysmenetelmiin, joilla vastataan kyseisiin haasteisiin”.

Kaisu Savola kertoo, että useimmat muotoilijat eivät valmistuttuaan luo työkseen kauniita tuotteita. Tarpeiden muuttuessa myös muotoiluun on sisällytetty ihmisen kaikenlainen toiminta digitaalisovelluksista liiketoimintaprosesseihin ja käyttäjäkokemuksista julkisiin palveluihin.

”Toivoisin, että ihmiset alkaisivat triennaalin ansiosta nähdä muotoilun uudella tavalla, ei pelkästään jonain muotoon ja estetiikkaan kytkeytyvänä asiana. Suomen kielessä sana ‘muotoilu‘ tarkoittaa muodon antamista, mutta englannin kielessä muotoilu voi merkitä monia asioita. Olisi ehkä aika siirtyä siihen suuntaan, muodon antamisesta kohti muotoilun laajempaa määritelmää”.

Ruohonjuuritason hankkeet kansainvälisellä näyttämöllä

Suomen tämänvuotisen osallistumisen pääkuratoijana Savolalla on ollut mahdollisuus etsiä suomalaisesta yhteiskunnasta hankkeita, jotka sopivat tähän muotoilun laajempaan määritelmään. Hän valitsi yhdessä komissaari Guy Julierin kanssa 12 esimerkkiä nykypäivän suomalaisesta kekseliäisyydestä: pieniä ja suuria hankkeita monista eri aiheista. Aloitteissa kartoitetaan haasteet paikallisella tasolla ja etsitään sopivaa ratkaisua olemassa olevista resursseista tai luodaan tarvittaessa uusi ratkaisu. Kokeilut olivat sellaisten henkilöiden suunnittelemia ja toteuttamia, jotka eivät lainkaan pitäisi itseään muotoilijoina perinteisessä mielessä. Savola kuitenkin peräänkuuluttaa sitä, etteivät ihmiset saisi unohtaa laajempaa yhteyttä.

”Näyttelyhankkeissa tartutaan todella suuriin aiheisiin, kuten epätasa-arvoon, luonnonympäristön ja planeettamme tuhoutumiseen ja jopa ihmiskunnan tulevaisuuteen käytännöllisellä arjen tasolla”.

Savola valitsi hankkeita, jotka edustavat kaikkea ihmiseen liittyvää muotoilutoimintaa. Mukana on perinteisiä sijoitushankkeita, kuten Helsingin uusi alue Fiksu Kalasatama, jota pidetään teknologisen innovaation sekä asukkaiden, kaupungin virkamiesten ja yritysten yhdessä luomisen mallialueena. Toisessa ääripäässä on SuoMun eli Suomen muotoilukasvatusseuran ohjelma, joka opettaa lapsia tiedostamaan oman elinympäristönsä ja sen muotoiluseikat ja kannustaa lapsia tutustumaan muotoiluprosessiin. Mukana on myös aktivismia Suohpanterrorin muodossa. Kyseessä on anonyymi saamelainen ryhmä, joka luo kumouksellisia ja ajatuksia herättäviä kuvia ja levittää niitä sosiaalisessa mediassa.

Muotoilun uudelleenmäärittely Suomessa

Kaisu Savolan mukaan näyttelyn lähestymistavan radikaalisuus näkyy siinä, että näyttelyssä esitellään pelkkien tulevaisuuden suunnitelmien ja visioiden sijasta toimintaa, jota ihmiset todellisuudessa parhaillaan toteuttavat. "Usein kun puhumme yhteiskuntaa koskevista suurista uhista, puhumme tulevaisuudesta. Vain sillä on mielestäni merkitystä, miten kohtelemme toisiamme ja ympäristöä päivittäin ja mitä teemme juuri nyt erityisesti muotoilun alalla."

Helsieni-hanke on kaikkea muuta kuin mitä voisi odottaa näkevänsä muotoilunäyttelyssä, ja kuitenkin se havainnollistaa Savolan näkemyksen selkeästi. Esine on vaatimaton: yksinkertainen valkoinen polyetyleenirasia, jonka tapaisia käytetään pakattaessa ravintolakokoisia hapankerma-annoksia. Mutta kuten Savola selittää, tärkeintä tässä hankkeessa ei ole pinta. Rasian sisäpuoli on kotikäyttöön tarkoitettu tee-se-itse-sientenkasvatusalusta.

”Minusta tämä on yksi muotoilullisimmista hankkeista koko näyttelyssä. Järjestäjät ovat suunnitelleet koko tuotantojärjestelmän, kahvinporojen keräämisen kahviloista ja ravintoloista, kahvinporoista valmistetun alustan sienten kasvattamiseen, jakelujärjestelmän sienten myymiseksi paikallisille ravintoloille ja kotikasvatusalustan kuluttajille omien sieniviljelyjen aloittamista varten.” Jopa kierrätetyt purkit ovat suunniteltuja: Helsieni-tarra brändää niiden toisen elämän sientenkasvatusalustoina. Muotoilu näkyy yksityiskohdissa.

Jos menestymme triennaalissa, voimme ehkä alkaa nähdä, että Suomen muotoilun todellinen ihme ei perustu muutaman yksilön esteettiseen nerokkuuteen vaan pikemminkin koko maan innovatiiviseen henkeen.

Kaisu Savola palaa hetkeksi juomalaseihin ja tuoleihin. Jos joku tuntee tarvetta luoda uutta muotoilua, hänen olisi luotava sitä, Savola sanoo. "Mutta hänen olisi kiinnitettävä huomiota materiaaleihin ja lasin valmistustapaan: ilmentääkö se kestävyyden ja yhdenvertaisuuden arvoja?” Tämän kysymyksen voimme kysyä itseltämme kaikessa toiminnassamme.

Suomen Everyday Experiments -näyttely on esillä Milanon 22. triennaalissa 1. maaliskuuta – 1. syyskuuta 2019. Aalto-yliopisto kuratoi ja tuottaa Suomen näyttelyn. Näyttelyssä on mukana kaksitoista käynnissä olevaa kokeellista hanketta, joiden tavoitteena on kestävämpi ja yhdenvertaisempi yhteiskunta. Milanon triennaalia kuratoi arkkitehtuurin ja muotoilun vanhempi kuraattori Paola Antonelli, joka on myös New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) tutkimus- ja kehitysjohtaja. Triennaalin teema Broken Nature heijastaa ihmisen ja ympäristön välisiä suhteita kaikilla tasoilla mikrobiomeista kosmokseen kattaen sosiaaliset, kulttuuriset ja luonnolliset ekosysteemit.

Lisätietoa Everyday Experiments -näyttelyn 12 hankkeesta: everdayexperiments.aalto.fi