NPHarvestin tarina: ”Yrittäjyys on minulle työkalu”

Yrittäjyys ei kiinnostanut Juho Uzkurt Kaljusta ollenkaan, kun hän aloitti ympäristöhallinnon opinnot Aalto-yliopistossa vuonna 2012.

”Olin jonkinlainen hippi, menin yliopistolle avojaloin löysät ryysyt päällä. Halusin tehdä jotakin teknistä, ja ympäristöongelmien ratkaisu teknologian keinoin oli eettisesti viehättävä ajatus”, Uzkurt Kaljunen muistelee.

Nyt Uzkurt Kaljunen on tekniikan tohtori, toimitusjohtaja ja yksi osakkaista vastaperustetussa NPHarvest Oy:ssä, joka kehittää ravinteiden talteenottoa jätevedestä. Aallon spinoff-yritys on juuri kerännyt 2,2 miljoonan euron rahoituksen pääomasijoittajilta ja ympäristöministeriöltä. Summa on Suomen mittakaavassa vaikuttava ensimmäisen siemenrahoituskierroksen tulokseksi.

Miten tässä näin kävi?

Alkusoitto uranvaihdokselle

Uzkurt Kaljusen ensimmäinen askel uudella tiellä oli muutos opintosuunnassa, kun hänen alkuperäinen opinto-ohjelmansa lopetettiin. Vuonna 2016 hän päätyi tekemään diplomityötä ympäristöministeriön tukemaan NPHarvest-projektiin, jossa teemana oli ravinteiden talteenotto.

Kun diplomityö valmistui, projektissa oli haettavana väitöskirjatutkijan paikka. Uzkurt Kaljunen haki paikkaa ja sai sen. 

”Mitä pitemmälle väitöskirja ja teknologia valmistuivat, sitä ilmeisempää oli, että tässä on kaupallista potentiaalia. Mutta minun piti psyykata itseäni, että yrittäminen ei ole kamalan ikävää. Startup on minulle työkalu siihen, että saan ravinteiden kierron paranemaan.”

NPHarvestin innovaatiossa otetaan kaksivaiheisessa prosessissa jätevedestä talteen typpeä ja fosforia, joilla voi korvata mineraalilannoitteita.

”Kehittämämme teknologia eroaa siitä, mitä markkinoilla nyt on tarjolla. Se on räätälöity jätevedelle sellaiseen paikkaan, jossa ei ole tarjolla hukkalämpöä, mikä on usein tilanne Suomessa. Prosessi on passiivinen ja kustannuksiltaan edullisempi kuin nykyiset.”

Väitöskirjavaiheessa teknologiaa kehitettiin laboratorio-oloissa ”maitopurkin kokoisilla laitteilla”. Laboratorio sijaitsee Otaniemessä samassa rakennuksessa ravintola Fat Lizardin kanssa, jonka pisuaareista johdettiin virtsaa tutkimuskäyttöä varten.

”Virtsa sopii liiankin hyvin ravinteiden talteenottoon, koska se on paljon puhtaampaa ainetta kuin jätevedenpuhdistamoille menevät vedet, joita on tarjolla paljon suuremmassa mittakaavassa.”

Kaupallistamisen polulla

Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikutti oivallus, että jos Uzkurt Kaljunen ei itse siihen ryhdy, innovaatio jää akateemiselle tasolle. Toinen vaikuttaja oli Aalto-yliopistolta saatu tuki.

”Yrittäjyyskoulutusohjelma Aalto Ventures Program ohjaa startupin perustamiseen ja kertoo myös konkreettisesti, millaista se startup-elämä on. Yrityskiihdyttämö Aalto Startup Center ja innovaatiopalvelut ovat auttaneet käytännön asioissa esimerkiksi silloin, kun piti laittaa patenttihakemus eteenpäin.”

Aalto oli mukana tukemassa myös, kun NPHarvest haki Business Finlandilta Research to Business -rahoitusta (R2B) innovaationsa kaupallistamiseen. Toisella hakukerralla, vuonna 2022 tärppäsi.

Kaupallisesti malli perustuu siihen, että asiakas, esimerkiksi jätteistä biokaasua valmistava laitos, joutuu maksamaan jäteveden käsittelystä puhdistamolle. NPHarvestin esikäsittely laskee merkittävästi tätä kustannusta, koska se vähentää ravinnekuormaa. Lisäksi osa tuotoista syntyy kierrätyksessä talteen saatavista ravinteista.

”Ravinnekierrätys pienentää ympäristöjalanjälkeä ja korvaa mineraalilannoitteita. Vaikuttaa myös siltä, että meidän tuotteemme sitoo ravinteita paremmin ja vähentää niiden huuhtoutumista vesistöihin.”

Matkan varrella tiimi on kasvanut kolmihenkiseksi. Uudet jäsenet ovat Federico Varalta ja Burak Yirmibesoglu.

”Emme ole kaikki Aallosta, mutta olemme kaikki insinöörejä. Fede on meistä vanhin, ja hänellä on eniten kokemusta startup-maailmasta. Burakilla on kymmenen vuoden kokemus biokaasualalta ja paljon kontakteja.”

Haasteita ja onnistumisia

R2B-rahoitus loppui yrityksen perustamiseen syyskuussa 2023 ja oli aika hakea ulkopuolista rahoitusta. Uzkurt Kaljusella oli käsitys, että rahoituksen kerääminen on yrityksen käynnistämisen haastavin kohta.

”Se oli hankalaa, muttei ilmeisesti niin hankalaa kuin joillakin muilla. Meillä siihen meni 6–8 kuukautta. Pääomasijoituksen lisäksi olemme saaneet ympäristöministeriöltä tukea, jonka ehto on, että muualta tulee saman verran rahoitusta.”

Uzkurt Kaljunen epäili, että myös immateriaalioikeuksien siirto Aalto-yliopistosta yritykseen on vaikea rasti. Mutta sekin sujui odotuksia paremmin.

”Aalto selkeästi haluaa vauhdittaa asioiden etenemistä.”

Suurimmaksi haasteeksi on lopulta osoittautunut jatkuva aikapaine. Kun tiimin jäseniä on vain kolme, aika on kortilla ja kaikilla kädet täynnä. Tavoitteena on rekrytoida lisää väkeä.

Saamansa rahoituksen turvin NPHarvest aikoo rakentaa pilottilaitteistoja mahdollisille asiakkaille ja osoittaa teknologian toimivan myös laboratorion ulkopuolella. Se on vielä auki, myykö yritys asiakkaille laitteita vai pitääkö laitteet itse ja myy palvelua.

”Asiakkaat eivät usko pelkästään tiedejulkaisujen perusteella, että meidän laitteemme toimivat ja skaalautuvuus on hyvä. Nyt suunnittelemme laitosta, joka on noin kymmenen kertaa suurempi kuin ensimmäinen pilottilaitos. Sekin oli jo aika iso akateemiseen maailmaan.”

Yliopisto vauhdittaa tutkimuksen polkua liiketoiminnaksi 

Aalto-yliopisto on panostanut entistä sujuvampaan prosessiin, kun se haluaa edistää tutkimustaustaisten spinoff-yritysten teknologiansiirtoa ja innovaatioiden kaupallistamista. NPHarvest on ensimmäinen uutta kaupallistamismallia testannut yritys, yliopiston spinoff-sijoituksista vastaava Anu Honkalinna kertoo.

”Teknologisiin innovaatioihin perustuvien yritysten taustalla on yleensä vuosien tutkimustyö. Kun alkaa näyttää siltä, että innovaatiolla on kaupallista potentiaalia, perustetaan usein Business Finlandin tuella Research to Business -hanke.”

R2B-hankkeissa valmistellaan noin 18 kuukauden aikana teknologia kaupalliseen kuntoon ja testataan, onko sille markkinoita. Tässä vaiheessa tutkitaan tiimin valmius yrityksen pyörittämiseen ja käydään läpi yrittämisen osa-alueita. 

”Meillä on valmentajia, jotka kouluttavat tiimejä. Vaadimme myös suunnitelmat liiketoimintaan, osakkeiden jakoon ja rahoitukseen. Lisäksi tarvitaan tieto immateriaalioikeuksista sekä kuvaus tiimistä ja sen rooleista. Tiimin pitää olla sekä teknologisesti että kaupallisesti kyvykäs ja rahoituksen varmistettu”, Honkalinna sanoo.

Jos tilanne näyttää suotuisalta, edetään yrityksen perustamiseen ja teknologiansiirtoon yliopistolta yritykseen. Laki vaatii, ettei julkisesta omaisuudesta kuten yliopiston innovaatioista luovuta vastikkeetta. Perustettava yritys voisi saada tästä perusteetonta kilpailuetua.

Uusi käytäntö on, että Aalto-yliopisto saa perustettavasta yrityksestä 10,0–19,9 prosentin osakkuuden perustamisvaiheessa ennen kuin muita sijoittajia lähtee mukaan.

”Tyypillisesti ollaan lähempänä 10:tä kuin 20 prosenttia. Osuudesta neuvoteltaessa katsomme, millainen patenttisalkku yrityksellä on ja vertaamme tilannetta muihin tiimeihin. Olemme luoneet perusmuotoisen sopimuspohjan, jonka avulla teknologiansiirto onnistuu 30 päivässä.”

Aallon osakkuuksista hyötyvät aina ne, jotka ovat olleet innovaatiota synnyttämässä. Professorit, tutkijat ja asianomainen laitos voivat valita, pitävätkö siivun spinoff-yrityksen osakkuudesta vai ottavatko välittömän palkkion.

”Meillä on erilaisia polkuja lähteä mukaan yrityksiin. Esimerkiksi professori voi osallistua vain keksijänä tai sekä keksijänä että yrityksen osa-aikaisena neuvonantajana. Täyspäiväinen yrityksessä työskenteleminen edellyttää virkavapaata.”

Uudella tehokkaammalla kaupallistamismallilla on haluttu kasvattaa spinoff-yritysten määrää, ja tämä näyttää onnistuvan. Aiemmin teknologiansiirrolla syntyviä yrityksiä on ollut vuosittain noin viisi.

”Nyt näyttää siltä, että 15 yritystä on tänä vuonna saavutettavissa, keskusteluja käydään 20 tiimin kanssa.”

Teksti: Heidi Hammarsten 
Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 34 (issuu.com) syyskuussa 2024.