Oppimiskeskus elää aamusta iltamyöhään

Klo 8.02
Tommy Lindgren, arkkitehtuurin laitoksen lehtori

Aamu alkaa isolla kahvilla

”Pakko saada kahvi. Suurin mahdollinen”, sanoo Tommy Lindgren ja vetäisee lasisen pääoven auki. Hän on tiistaiaamuna Harald Herlin -oppimiskeskuksen ensimmäinen kävijä.

Lindgren astelee suoraan katutason Robert´s Coffee -kahvilaan ja tilaa suuren mukillisen suodatinkahvia. ”Tulin Otaniemeen ensimmäisen kerran opiskelijana 18 vuotta sitten. Nykyään tämä on aivan eri paikka”, Lindgren toteaa ja osoittaa ympärilleen.

Alvar Aallon suunnittelema kirjasto on palvellut täysin uudistettuna Oppimiskeskuksena nyt vuoden verran. Kerrosten välisiä rakenteita on poistettu ja luotu avaria, oppimista ja vuorovaikutusta inspiroivia tiloja.

Tänä vuonna Oppimiskeskus pokkasi korjausrakentamisen Arkkitehtuurin Finlandia 2017 -palkinnon, Tommy Lindgrenin mielestä täysin aiheesta. ”Uudistus tukee täydellisesti Aalto-yliopiston käyttäjien tarpeita ja kutsuu viihtymään”, mies sanoo ja kiiruhtaa mukinsa kanssa viereiseen rakennukseen.

”Tällaista paikkaa Otaniemeen on odotettu”, kehuu kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren.

Toisen vuoden kemian opiskelija Natalia Lindholm viihtyy Oppimiskeskuksen alakerrassa.

Klo 9.10
Natalia Lindholm, kemian tekniikan opiskelija

Lempipaikkana Makerspace

Miten monella tavalla bakteereita voikaan tutkia gram-värjäys-menetelmällä? Vastaus on juuri selviämässä Natalia Lindholmille, joka katselee biotekniikan videota Oppimiskeskuksen pohjakerroksen Makerspace-tilassa.

”Meillä olisi nyt biologian tunti, mutta tulin sieltä tänne, koska opin paremmin tutkimalla asiaa itse.” Natalia Lindholm opiskelee toista vuotta kemian tekniikan korkeakoulussa. Oppimiskeskus on hänen mielestään koko kampuksen paras paikka.

”Jos pitää keskittyä ryhmätöihin, varaamme tiimihuoneen tai olemme täällä alakerrassa, jossa saa jutella. Koulun jälkeen menen usein kahvilaan vain hengailemaan, koska siellä tulee aina kohdattua spontaanisti tuttuja.”

Klo 10.30
Pekingin yliopiston vierailijaryhmä Zhang Xin, Li Guoxin, Ding Jun ja Zhang Xingchen

Ei uskoisi, että olemme kellarissa

Dipolin Seeep-seminaarissa on tauko. Ensimmäistä kertaa Suomeen saapunut pekingiläisen yliopiston seurue haluaa nähdä muutakin kuin seminaarin pitopaikan.

Oppimiskeskuksen aniliininpunaisessa alakerrassa kiinalaisia alkaa naurattaa. ”Onpa erinomaista suunnittelua. Vaikka olemme kellarissa ja maan alla, ei ollenkaan tunnu siltä”, Zhang Xingchen toteaa.

Muut ovat samaa mieltä. He voisivat hyvin kuvitella työskentelevänsä täällä itsekin. Mutta pikakierroksen on jatkuttava takaisin seminaariin. ”Tavoitteenamme on aloittaa väitöskirjayhteistyö Aalto-yliopiston kanssa ainakin logistiikan ja kuljetusalan tutkimuksessa”, Zhang Xin toteaa.

Kiinalaisvieraat ihastelevat rohkeaa arkkitehtuuria ja värivalintoja.

”Tämä taitaa olla paras kirjasto, jossa olen koskaan käynyt”, Neha Kasana kiittelee.

Klo 10.50
Neha Kasana, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston vaihto-opiskelija

Kirjastofanin lempipaikka

Millainen on hyvä opiskeluasento? Sitä mietiskelee Etelä-Intian Mysoresta syksyksi Suomeen vaihto-opiskelijaksi saapunut Neha Kasana, kun hän vaeltelee Harald Herlin -oppimiskeskuksessa.

”Kaverini esitteli minulle valokuvia täältä, ja halusin ehdottomasti tulla kokemaan erikoisen paikan. Olen kirjastofani, ja pidän Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastosta.” Ensin Kasana katselee lukusalin pöytärivejä. ”Perinteistä. Tämännäköistä on meillä Intiassakin.” Katosta roikkuvat pallotuolit tekevät vaikutuksen. ”Tällaista en ole nähnyt missään aiemmin.”

Seinään tehdyt pehmustetut syvennykset ovat hauskannäköisiä, mutta ei Kasana halua niihin kiivetä. ”Olen ollut liikaa yksin opiskelija-asunnossa. Siellä alkoi tuntua, että seinät kaatuvat päälle. Tuolla tulisi varmasti samanlainen olo.”

Lopulta Kasana parkkeeraa itsensä pyöreälle jättipallille. ”Tässä on helppo olla kontaktissa muiden tilassa olevien kanssa. Tunnen olevani osa isompaa ryhmää”, Kasana perustelee ja ryhtyy sitten valmistautumaan kirjantekokurssin viimeiselle tunnille ja itse tekemänsä kirjan esittelemiseen.

Hetken työskenneltyään Kasana on valmis nostamaan Harald Herlin -oppimiskeskuksen lempikirjastokseen. ”Tällä kirjastolla on valtavasti verkossa ladattavia kirjoja, lehtiä ja tietoa – mutta tila on niin houkutteleva, että tänne haluaa tulla tekemään työt ihan paikan päälle.”

Klo 13.45
Robin Bui, kauppatieteiden opiskelija

Sisään pääsee sunnuntainakin

Viime viikot Robin Bui on uppoutunut kasvuyritysten ohjausmenetelmiin, koska hän kirjoittaa niistä kandityötään. Englanninkielisiin akateemisiin artikkeleihin perehtyminen on vaatinut kaiken keskittymisen – ja kaiken ajan.

”Viime viikonloppuna yritin päästä naapurikirjastooni Helsingin Kalliossa, kunnes vasta ovella tajusin, että eihän se ole sunnuntai-iltana auki.” Silloin Bui muisti, että Otaniemen Oppimiskeskuspa on. Opiskelijat ja Aalto-yliopiston henkilökunta pääsevät sinne sisään HSL:n matkakortilla. ”Hommat etenevät täällä aina paremmin kuin kotona, jossa en pysty keskittymään ollenkaan.”

Kandityön palauttamisen jälkeen Robin alkaa pakata laukkujaan. Kevääksi hän on lähdössä vaihto-opiskelijaksi Hong Kongiin.

”Tavallisiin kirjastoihin ei pääse yöllä, mutta tänne pääsee. Kulkuyhteyden aktivoimalla pääsen 24/7-tilaan milloin haluan”, kehuu Robin Bui.

”Otan Aalto-yliopistosta kaiken irti. Oppimiskeskuksen palvelut ovat käsittämättömän hienoja.”

Klo 14.30
Aneta Atsova, visuaalisen kulttuurin, kuratoinnin ja nykytaiteen opiskelija

Rento tunnelma luo yhteisöllisyyttä

Nauru raikaa kahvilan pöydässä. Visuaalisen kulttuurin opiskelijat suunnittelevat senografia-painotekniikan esitelmää. ”Juliste tietenkin tehdään, mutta pitäisikö meidän kuvata myös video?” Aneta Atsova kysyy porukaltaan. 

Atsova on opiskellut Aallossa puolitoista vuotta ja rakastaa Harald Herlin -oppimiskeskusta. ”Viime keväänä pidimme aulassa veistonäyttelyn. Sen jälkeen minulla on ollut tähän rakennukseen erityinen suhde. Tämä on eräänlainen kodittomien opiskelijoiden turvatalo”, Atsova sanoo nauraen.

Fablabin laboratorion painokoneet ovat tulleet läheisiksi, seuraavaksi Atsovaa kiinnostaisi kokeilla talon äänistudiota. Sitä varten voi varata henkilökunnalta opetussession. ”Täällä ei koskaan tunnu yksinäiseltä.”

Kymmenen vuotta sitten Bulgariasta Suomeen muuttanut Atsova osaa kielen, mutta useimmat hänen opiskelukaverinsa eivät. Siksi keskustelut käydään englanniksi. ”Meidän opiskelijaryhmämme on todella innostunut luomaan Otaniemeen uudenlaista yhteisöllistä henkeä. Sellainen energia kiteytyy täällä kahvilassa, jossa saa olla samaan aikaan rento ja intensiivinen.”

Klo 17.40
Mert Çelikok, tekoälytutkija ja opiskelija

Leppoisasti läppärin ääressä

Kun työkseen luo uutta, ratkoo selittämättömiä kysymyksiä ja ottaa haltuun tekoälyä, omaan arkeen kaipaa tuttuja, säännöllisesti toistuvia asioita. Ainakin Mert Çelikok kaipaa. ”Aloitan työpäiväni aina Oppimiskeskuksen kahvilassa maitokahvilla ja croissantilla. Avaan koneeni ja paneudun päivän ohjelmaan.”

Kahtena päivänä viikossa hän työskentelee tekoälytutkimuksen parissa, kolme päivää hän opiskelee samoja teemoja.

”Toivottavasti pääsen jatkamaan väitöstutkimusta Aallossa”, sanoo aamunsa Oppimiskeskuksen kahvilassa aloittava Mert Çelikok.

Työpäivän päätteeksi Çelikok palaa vielä kahvilaan. Hän avaa kannettavansa ja tilaa Caffé Latten. Sitä siemaillessaan hän perehtyy Oxfordin yliopistolta saapuneeseen artikkeliin ja kirjoittaa omalle tutkimusryhmälleen sen päähavaintoja. ”Odotan innolla, miten ensi vuonna tuohon naapuriin valmistuva Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu vaikuttaa meidän kaikkien käyttäytymiseen”.

Kuvat: Anna Autio