Talousajattelu ohjaa myös ydinvoimapäätöksentekoa

”Ydinvoima kertoo meistä paljon enemmän kuin mitä voimme koskaan sanoa itse ydinvoimasta”, sanoo suomalaista ydinvoimapäätöksentekoa kahdeksan vuoden ajalta tutkinut Maarit Laihonen. Perjantaina 16.12.2016 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tarkastettavassa väitöskirjassaan Laihonen esittää, että ydinvoimapäätösten perusteluissa kuuluvat edelleen Suomessa vuosikymmenten takaa tutut hyvinvointivaltion perinteet.

Aiemmin ydinvoimaa tarkasteltiin lähinnä energiantuotantomuotona, johon liittyi eettisiä kysymyksiä erityisesti ydinjätteiden takia. Suomalaisen ydinvoimapäätöksenteon tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa teollisuudenalan syvälle juurtuneen poliittisuuden ja samalla poliittisen luonteen välttelyn. Virallisesti ydinvoimaan liittyvä päätöksenteko esitetään osallistavana ja kaikki näkemykset ja kokemukset huomioonottavana.

Viimeiset ydinvoimapäätökset kuitenkin osoittavat poliittisen vallan ja ydinvoiman tiukan liittouman raadollisuuden: päätöksentekijät puolustavat katastrofaalisiakin projekteja jopa epätoivoisilta näyttävissä tilanteissa. Laihosen väitöskirjasta käy ilmi, kuinka Suomen talouden ja teollisuuden kriisi, Venäjän sotatoimet ja Olkiluoto 3:n ja Fennovoiman ydinvoimasuunnitelmien taloudelliset ja tekniset vaikeudetkaan eivät ole horjuttaneet sitä, miten nämä päätökset haluttiin julkisuudessa esittää.

”60-luvulla ydinvoimaloita rakennettiin siinä vahvassa uskossa, että teollisuuden myötä hyvinvointi leviää kaikille. Nyt tilalle ovat astuneet usko talouskasvun pelastavaan vaikutukseen, pyrkimys päästä energiatuotannossa itsenäiseksi sekä tarve vastata kiireellisesti ilmastonmuutoksen haasteisiin”, Laihonen toteaa.

Kritiikkiä päätöksiä kohtaan kumpusi monelta suunnalta aina ministeriöistä turvallisuusviranomaisiin ja talousasiantuntijoihin. Ydinvoimaloihin liittyvä politiikka koskettaa siten kansalaisia huomattavasti päätöksentekijöitä laajemmin ja kertoo tavoista tehdä suuren mittaluokan teollisuuspolitiikkaa.

”Toiveet päätöksenteon rationaalisuudesta ovat korkealla, mutta nykypolitiikassa rationaalisuus näyttää typistyvän usein jopa sokeaan taloususkoon – tai paremminkin sanoen taloustoivoon. Näillä toiveilla on kuitenkin konkreettisia vaikutuksia, jotka jäävät vain nähtäväksi näissä jättimäisissä vuosien tai jopa vuosikymmenien projekteissa”, Laihonen sanoo.

Maarit Laihosen väitöstilaisuus on 16.12.2016.