Uusi mallinnus näyttää, miksi yhteen kokoontuminen lisää korona-altistuksen riskiä
Pitkän kaavan mukaan nautittu ison joukon jouluillallinen ja ystävien uudenvuodenvalvojaiset ovat monelle rakkaita perinteitä – jotka tänä vuonna suositellaan unohtamaan.
Aerosolien leviämistä mallintava Aalto-yliopiston apulaisprofessori Ville Vuorinen tietää, miksi suositusta kannattaa myös noudattaa.
”Koronan on todettu leviävän sekä pisaroiden että aerosolien välityksellä, ja molempia erittyy esimerkiksi puhuessa ja laulaessa. Kuten uusin mallinnuksemmekin osoittaa, isommat pisarat putoavat nopeasti alas, mutta keveämmät aerosolit kulkeutuvat helposti pöydän ja koko huoneen toiselle puolelle jääden lähelle hengityskorkeutta. Suljetun sisätilan aerosolipitoisuudet voivat kasvaa voimakkaasti etenkin, jos tila on huonosti tuuletettu. Tällöin hengitysteihin päätyvien aerosolien määrä kasvaa voimakkaasti – ja niiden mahdollisesti kantamien virusten”, hän selittää.
Paras tapa välttää virusaltistusta on kontaktien välttäminen. Jos se ei ole mahdollista, tartuntariskiä voi pienentää maskeilla ja tehostamalla tilan ilmanvaihtoa, Vuorinen sanoo.
”WHO:n mukaan tuuletus on yksi oleellisista keinoista pienentää tartuntariskiä. Viileällä kelillä yksinkertaisin keino on ikkunan tai parvekkeen oven lyhytkestoinen avaaminen yleisten tilojen tuulettamiseksi ja ilman raikastamiseksi. Jos perheenjäsenellä on todettu tartunta, paras tapa ehkäistä aerosolien kulkeutuminen muualle huoneistoon on pitää ovi kiinni ja tuulettaa huonetta säännöllisesti ilman läpivetoa. Ilmanvaihtoa voidaan myös tehostaa asettamalla tuuletin ikkunan eteen puhaltamaan sisältä ulospäin.”
Vuorisen kanssa aerosolimallinnuksia tekevä Coloradon yliopiston professori José-Luis Jiménez kertoo, että päinvastoin kuin yleensä ajatellaan, myös aerosolitartunnan riski on suurin lähietäisyydellä.
”Aerosolien pitoisuudet laimenevat etäisyyden kasvaessa. Aerosolitartunnan riskiä voidaan laskea fyysisellä etäisyydellä, systemaattisella maskien käytöllä kaikissa kohtaamisissa, tuuletuksella ja hygienialla”, hän sanoo.
”Kehittämämme keskimääräiseen altistukseen perustuvan laskentamallin avulla pystymme arvioimaan infektioriskin. Malli huomio tilamuuttujat, joita ovat huoneen tilavuus, ihmisten lukumäärä, puhumisen voimakkuus, maskien käyttö ja ilmanvaihtuvuus ja se olettaa, että turvavälit pidetään.”
Professori Jiménez antaa esimerkin. Jos kuusi ihmistä kokoontuu neljän tunnin ajaksi huonosti tuuletettuun tilaan ilman maskeja, malli ennustaa, että viisi heistä voisi sairastua, mikäli keskustelu on kovaäänistä ja yksi heistä on hyvin tartuttava. Eli lopulta kaikilla kuudella olisi tartunta.
”Mikäli tapaamisen kesto puolitettaisiin, käytettäisiin maskeja ja tilassa olisi tehokas ilmanvaihto, malli ennustaa keskimäärin alle yhden henkilön saavan tartunnan. Toki mallissa on edelleen epävarmuustekijöitä kuten täsmällinen tartuntaan vaadittavien virusten lukumäärä. Oleellista on huomata varotoimien suuri merkitys riskitason laskemiseksi.”
Käynnistyneessä yhteistutkimuksessaan professorit Vuorinen ja Jiménez haluaisivat muodostaa nykyistä tarkemman kuvan ilmavälitteisestä tartuntariskistä.
Professori Jiménezin ryhmän malli oletuksineen on vapaasti käytettävissä ja testattavissa täällä >>
Lisätietoja:
Apulaisprofessori Ville Vuorinen
Aalto-yliopisto
puh. 050 361 1471
[email protected]
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon
Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.
Professori Matti Rossille tiimeineen arvostettu AIS Impact Award 2024
Tiimi voitti palkinnon teknologisesta ja yrittäjyyteen liittyvästä vaikuttavuudesta
Tutkijoiden tavoitteena on korjata kvanttivirheet huoneenlämmön sijaan superkylmässä lämpötilassa
Kvanttitietokoneiden kehityksessä yksi suurimmista haasteista on se, että kvanttibitit eli kubitit ovat liian epätarkkoja. Tarvitaan siis tehokkaampaa kvanttivirheen korjausta, jotta kvanttitietokoneita voidaan tulevaisuudessa ottaa laajemmin käyttöön. Professori Mikko Möttösellä on kvanttikorjaukseen uudenlainen ratkaisuehdotus, ja sen kehittämiseksi hän on saanut kolmevuotisen apurahan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.