Data on hyvin heterogeeninen hyödyke. Datatyyppejä on useita erilaisia, kuten henkilökohtainen data, laitteiden ja tuotantoprosessien data ja yrityksen taloudellisen tuloksen data. Datan arvoa liiketoiminnalle on vaikea määrittää ennen kuin datavaranto on otettu osaksi tiettyä käyttötapausta ja yhdistetty mahdollisesti toisten datavarantojen kanssa.
Datan jakamiseen ei ole kehittynyt tarpeeksi standardeja ja vakiintuneita käytäntöjä. Valmistavassa teollisuudessasopimuskäytännöt hidastavat datan jakamista. Esimerkiksi yritysten väliset immateriaalioikeuksiin liittyvät IPR klausuulit rajoittavat datan ja sen kautta rakennettujen ratkaisujen jakamista. Lisäksi tiukka ja vaativa globaali kilpailuympäristö ei kannusta jakamaan dataa potentiaalisille kilpailijoille. Data on usein kerätty yrityksen ydinliiketoimintaan liittyvistä laitteista ja prosesseista. Sopimusneuvotteluissa datan jakoon suhtaudutaan kuin perinteiseen liiketoimintaan ja ollaan varovaisia sen jakamisessa muille.
Lainsäädäntö ei nykyisin mahdollista datan turvallista jakamista eikä tue toimivien käytäntöjen muodostumista. Tietyissä tapauksissa lainsäädäntö tai markkinasääntely estää kokonaan datan jakamisen. Esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus ei salli teleoperaattoreiden jakaa yksilöllisiä sijaintitietoja, jolloin niiden hyötykäyttö on rajoitettua.
Valmistavassa teollisuudessa ei ole vielä kehittynyt toimintaympäristöä, jossa kerättäisiin yhteen eri yritysten datavarantoja uuden liiketoiminnan ja innovaatioiden kehittämiseksi. Suurin ongelma taustalla on osaamisen puute prosessien ja kyvykkyyksien hallinnassa.
Muutamille yrityksille kertyy huomattavia datavarantoja. Datan kertyminen muutamille toimijoille voi vääristää markkinoita, estää kilpailua ja vähentää hyödyllisiä tiedon heijastusvaikutuksia. Tämä vähentää etenkin pk-yritysten mahdollisuutta innovointiin ja uuden datapohjaisen liiketoiminnan kehittämiseen.
Julkisen rahallisen yritystuen tulee sisältää lähtökohtaisesti velvoite datan jakamisesta. Datan jakamisen tulee muodostua oletusarvoksi lainsäädännön kehitystyössä ja julkisen sektorin tuottamissa vaatimuksissa. Julkisella sektorilla datan avoimuusperiaate tulee laittaa keskiöön.
Paremmat mallit datapohjaisen liiketoiminnan arvon määrittelyyn kannustavat yrityksiä yhteiskehitykseen ja laajoihin investointeihin. Yrityksillä tulee olla datan jakamisen päätöksenteon tukena parempia taloudellisia arviointipohjia. Esimerkiksi simulaatiomallit ja tekoäly ovat hyviä työkaluja epävarmojen lopputulemien herkkyystarkasteluissa. Datan arvon määrittelyyn ja datapohjaisen liiketoiminnan valuaatiomallien kehittämiseen tulisi käynnistää tutkimushankkeita.
Datajako-operaattorit keräävät ja jakavat eri organisaatioiden dataa ja muodostavat näin datalle markkinapaikkoja. Ne luovat reunaehtoja ja kehittävät toimintamalleja datan jakamiseen. Ne auttavat lisensoinnin, omistajuuden, osaamisvajeen ja sopimuskäytäntöjen tuomien esteiden purkamisessa. Markkinaehtoisuuden tavoittelu pitkällä välillä tuo kannusteita kehittää yksityisiä alustapohjaisia datajako-operaattoreita. Datajako-operaattorien syntyä vauhditetaan julkisella tuella tai PPP-mallien kautta.
Yritysten datavarantoja yhdistelemällä voidaan luoda uusia datapohjaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja innovaatioita. Yhteistyöalustat ja konsortiot kehittävät käytännön ratkaisuja datan jakamiselle. Ne myös tuottavat standardeja, malleja ja sääntelyä.
Keskeisiä syitä jaettujen digitaalisten hyödykkeiden vähäisyyteen valmistavassa teollisuudessa ovat sekä alusta- ja dataliiketoiminnan osaamisvaje että jäykät organisaatiorakenteet.
Innovointi tapahtuu kasvavassa määrin alustojen ja digitaalisten arkkitehtuurien ympärille muodostuvissa verkostoissa. Valmistavan teollisuuden yritykset eivät vielä hyödynnä innovaatiotoiminnassaan digitaalisten verkostojen tuomia etuja.
Digitaalisten alustojen kehityksen alkuvaiheessa yritysten osallistumiskynnystä nostavat kolme tekijää: luottamuspula, alustatalouden osaamisvaje ja suljetut ICT-järjestelmät.
Tämä politiikkasuositus keskittyy alustatalouden innovointihaasteisiin valmistavassa teollisuudessa. Esitämme raportissa neljä valmistavan teollisuuden innovointihaastetta nykytilanteessa ja keskeiset syyt niiden takana. Tuomme esille innovaatiopolitiikkaan liittyviä suosituksia, joiden avulla alustatalouden kehitystä ja kasvua on mahdollista kiihdyttää valmistavassa teollisuudessa. Haasteet ja suositukset on johdettu Business Finlandin rahoittaman Politiikkatoimet alustataloudessa -tutkimushankkeen tuloksista.