(1) Luottamuspula: Kynnys osallistua alustoihin varsinkin niiden alkuvaiheessa on korkea, sillä kilpailukriittisen datan pelätään valuvan kilpailijoille digitaalisten alustojen kautta. Luottamuspulaa aiheuttaa myös selkeiden toimintamallien ja yhteisten käytäntöjen puute datan jakamisessa.
(2) Alustatalouden osaamisvaje: Teollisuudella ei ole kokemusta monen osapuolen digitaalisista alustoista. Osaamista ei löydy digitaalisten alustojen operoimisesta eikä liiketoiminnan organisoimisesta alustojen kautta. Osaamisvaje korostuu erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä silloin, kun organisaatio kehittää toimintatapojaan esimerkiksi siirtymällä tuotantohyödykkeiden myynnistä palvelujen myyntiin. Lisäksi valmistavassa teollisuudessa digitaalisuuden ja datan arvon määrittelyn perusperiaatteet ja laskentatavat ovat vieraita.
(3) Suljetut ICT-järjestelmät: Kriittisen kilpailuedun suojelemiseksi valmistavan teollisuuden järjestelmät, niin myyjän kuin käyttäjän, ovat usein suljettuja. Lukuisten koneiden ja laitteiden, kuten lentokoneiden ja voimalaitosten, järjestelmät saattavat puolestaan olla suljettuja turvallisuuden takia. Siksi avoimia digitaalisia ja alustapohjaisia arkkitehtuureja on valmistavassa teollisuudessa vähän.
Julkisia rahoitusinstrumentteja tulee kohdentaa alustojen synnyn ja kehityksen rahoitukseen. Tukea tarvitaan myös alustojen synnyn moderoimiseen, jossa luottamusta nauttiva osapuoli kokoaa alustan osapuolet yhteen. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti luottamuksen rakentamiseen ja alustaliiketoimintaosaamisen kehittämiseen.
Alustatalouteen kohdistuvan innovaatiorahoituksen päätavoitteita tulisi olla alustojen synty ja kehittyminen. Esimerkiksi tuki-instrumenttien vaikuttavuusarvion mittaristossa tulisi olla osallistumiskynnyksen madaltaminen, ei pelkästään innovaatioiden uutuusarvo ja kaupallistaminen. Muuten julkisen tuen vaikutukset jäävät yksittäisiin kehitysprojekteihin ja kaupallistamisen pilotointiin.
Kansallisten innovaatiopolitiikan toimijoiden tulee integroida kokoavasti toimialatason, kansallisten ohjelmien ja kansainvälisten elimien tuottamat standardointi- ja sääntelyratkaisut. Valmistavassa teollisuudessa on jo muodostunut useita yhteiskehittämisen alustoja ja konsortioita, kuten DIMECC One Sea ja Intelligent Industrie, Saksan Industrie 4.0 ja Business Finlandin Teollisen internetin ohjelma sekä International Data Spaces Association ja Euroopan Unionin DG CNECT. Hyväksi havaittuja ratkaisuja tulee skaalata esimerkiksi huomioimalla ne tuki-instrumenteissa sekä sääntelyn ja lainsäädännön muodostamisessa.
Nykyiset datamarkkinat eivät kannusta datan jakamiseen. Tilanteen taustalla on neljä syytä: datan arvon määrittely on vaikeaa, yhteistyökäytännöt ovat rajoittavia, lainsäädäntö on puutteellinen tai rajoittava sekä yrityksissä ei ole osaamista datapohjaisesta liiketoiminnasta.
Keskeisiä syitä jaettujen digitaalisten hyödykkeiden vähäisyyteen valmistavassa teollisuudessa ovat sekä alusta- ja dataliiketoiminnan osaamisvaje että jäykät organisaatiorakenteet.
Innovointi tapahtuu kasvavassa määrin alustojen ja digitaalisten arkkitehtuurien ympärille muodostuvissa verkostoissa. Valmistavan teollisuuden yritykset eivät vielä hyödynnä innovaatiotoiminnassaan digitaalisten verkostojen tuomia etuja.
Tämä politiikkasuositus keskittyy alustatalouden innovointihaasteisiin valmistavassa teollisuudessa. Esitämme raportissa neljä valmistavan teollisuuden innovointihaastetta nykytilanteessa ja keskeiset syyt niiden takana. Tuomme esille innovaatiopolitiikkaan liittyviä suosituksia, joiden avulla alustatalouden kehitystä ja kasvua on mahdollista kiihdyttää valmistavassa teollisuudessa. Haasteet ja suositukset on johdettu Business Finlandin rahoittaman Politiikkatoimet alustataloudessa -tutkimushankkeen tuloksista.