Jaettavia digitaalisia opettamisen ja oppimisen hyödykkeitä ei synny
Opetusalan julkiset toimijat ja nykyiset markkinat eivät muodosta tarpeeksi avoimia tai jaettuja digitaalisia hyödykkeitä
Datan hyödyntämisen säännöt oppimispalveluiden tuottamisen ja käytön osalta ovat puutteelliset. Standardien ja sääntöjen puute sekä niiden epäselvyys johtavat datan siiloutumiseen eri osapuolten välille. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus ovat olleet varovaisia muuttamaan nykyisiä tai muodostamaan uusia yhteisiä pelisääntöjä, kuten vaatimuksia yhteisistä tietomalleista ja rajapinnoista. Alustamaisten opetusratkaisujen kehittämiseksi tarvittaisiin pelisääntöjä, jotka kasvattaisivat datan hyödyntämispotentiaalia, kuten 1) mihin kaikkeen dataa voisi potentiaalisesti käyttää, 2) millaista opetusdataa voitaisiin jakaa ja mikä on yksityisomistuksellista, 3) kenellä on datan omistajuus, 4) kenellä on datan käyttöoikeus ja 5) kuka datan jakamista valvoo. Esimerkiksi jos oppilaasta muodostuu käyttäjäprofiili, kuka omistaa datan ja kenelle sitä voidaan jakaa, ja voiko sitä jakaa anonymisoituna vapaasti vai tarvitaanko lupa.
Selkeää jakoa ei ole myöskään tehty oppilas-, oppimis-, opetus- ja oppimateriaalidatan osalta. Oppilasdatan käyttöä ohjaa muun muassa yksityisyys ja tietosuoja. Terveysdatan tapaan myös oppimisdata on sensitiivistä. Sen jakamiseen liittyy julkisen sektorin näkökulmasta riskejä datan luovuttajan osalta (yksilön turva). Toisaalta oppimisdata voi antaa indikaatioita osaamistasosta, sopivista oppimistavoista ja kiinnostuksen aiheista. Opetusdataa hallinnoi sekä yksityinen että julkinen sektori. Yksityinen sektori näkee opetusdatan osana kilpailukykyään. Data on kytkeytynyt tiukasti tarjottavaan oppimisratkaisuun, jolloin siitä ei haluta luopua. Oppimateriaalin osalta ei vastaavia rajoitteita ole, mutta oppimateriaalien uudelleenkäyttöön ei ole muodostunut toimivia liiketoimintamalleja tai palveluita. Esimerkiksi kurssisidonnainen opetusdata voi pitää sisällään käyttäytymistietoa, tietoa toimivista ja toimimattomista ratkaisuista sekä vaativuusasteen optimointia. Vastaavasti opettajatietoa voidaan käyttää opettajien kehittymiseen sekä opetus portfoliotietoa opetuksen suunnitteluun ja hallintaan. Datan laatu ja sen sääntely on myös merkittävä tekijä. Esimerkiksi opetussisällön tulee olla opetussuunnitelmaan linkittyvää, ajantasaista ja objektiivista. Myöskään säännöt eri datojen yhdistelemisestä toisiinsa eivät ole riittävät. Voiko esimerkiksi oppimisdataa yhdistää muuhun käyttäytymistietoon? Tietosuoja ja tietoturvakäytännöt kaipaavat selkeytystä.
Haluttomuus datan jakoon ja avoimuuteen. Opetusalan data on siiloutunut eri paikkoihin,
eikä data liiku palveluiden välillä. Julkisen sektorin osalta datan jakamisen esteinä ovat huolet tietoturvasta ja tietosuojasta, yksityisten toimijoiden pelko, toimittajaloukun välttäminen sekä sääntely/lainsäädäntö. Alalla ei myöskään ole keskitettyä datavarantoa terveydenhuollon Kanta palveluiden tapaan. Vaikka datan käytöstä on perustellusti lainsäädännöllä päätetty, viranomainen ei omista yksilön dataa vaan hallinnoi sitä luotettavasti. Etenkin kustantajat ovat oppimateriaalidatan hallinnassa etulyöntiasemassa tekijänoikeuksiensa vuoksi, vaikka materiaalit on hankittu julkisin varoin. Muille kaupallisille toimijoille kuten Googlelle ja Microsoftille syntyy kilpailuetua siitä, että he pitävät osan datasta itsellään. Innovaattoreilla ei ole samanlaista pääsyä oppilas, opettaja ja oppimateriaalidataan kuin vakiintuneilla toimijoilla.
Opetusalan julkiset toimijat ja nykyiset markkinat eivät muodosta tarpeeksi avoimia tai jaettuja digitaalisia hyödykkeitä
Kouluilta, opettajilta ja pieniltä toimijoilta puuttuvat kannusteet ja resurssit osallistua ja kehittää avoimia oppimisen alustapohjaisia ratkaisuja.
Tuomme esille innovaatiopolitiikkaan liittyviä suosituksia, joiden avulla alustatalouden kehitystä ja kasvua on mahdollista kiihdyttää opetusalalla. Suositusten keskeisinä teemoina ovat yhteistyö, yhteiset pelisäännöt ja avoimuus.