Olet järjestänyt Garyn kokkauskursseja yhdessä vaimosi Lilyn kanssa. Miten tämä tapahtui?
”Miten onnistut tekemään niin herkullista kasvisruokaa? Teinini haluavat syödä lisää kasviksia, mutta en tiedä, kuinka ne valmistetaan.” Näin kommentoi eräs Aalto-kollegani, kun hän lähti meiltä kotoa syötyään meksikolaista kasvisruokaa. Vaimoni Lily on meksikolainen ja tekee ainoastaan kasvisruokaa. Hän kertoi muutaman vinkin välittömästi.
Tästä syntyi samalla idea. Jos olemme vakuuttuneita siitä, että kasvisruokavalio on terveellistä ja ympäristöystävällistä, pelkän informaation jakamisen sijaan voisimme valmistaa yhdessä ruokaa.
Vanhassa Design Factoryssa oli sopivan kokoinen keittiö, joka mahdollisti sekä opettamisen että yhdessä kokkaamisen. Ensimmäisessä ryhmässä oli pääosin Insinööritieteiden korkeakoulun dekaanin yksikön palveluihmisiä. Seuraavissa ryhmissä oli kansainvälisiä professoreita ja tutkijoita, joskus myös puolisoineen. Ihmiset pitivät siitä, että ruokaa valmistettiin yhdessä ja samalla tavattiin ihmisiä työn ulkopuolella. Se vaikutti olevan hyvä tapa luoda yhteisöllisyyttä uusien professoreiden ja heidän perheenjäsentensä välille – toisinaan myös lasten. Kerran otin yhteyttä yhteen opiskelijakiltaan, ja he järjestivät meille opiskelijoista koostuvan ryhmän.
Ryhmissä on ollut tyypillisesti 12–17 henkeä, ja ryhmiä on ollut yhteensä kuusi tai seitsemän. Jokainen ryhmä tulee tyypillisesti kolmeen eri iltaan kuulemaan erilaisia kasvisruokaan liittyviä vinkkejä ja valmistamaan meksikolaista kasvisruokaa. Yhtenä kolmesta illasta Mika Jalava Water and Environmental Engineering -tutkimusryhmästä tulee kertomaan ryhmälle, miten ruokiin liittyvät valintamme liittyvät kestävään kehitykseen. Viime vuonna elokuussa teimme yhden erikoisoppitunnin Aallon johtoryhmälle.
Mennyt akateeminen vuosi oli hyvin kiireinen, mutta luulen, että aloitamme uuden ryhmän syksyllä. Uusi Design Factoryn keittiö on aiempaa suurempi ja siellä on paremmat välineet kokkaukseen.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Meillä on kolme lasta ja kaksi lastenlasta. Lastemme perheet asuvat lähellä Helsinkiä, ja he ovat iso osa elämääni. Meillä on myös vaimoni kanssa kaksi koiraa, jotka tarvitsevat aina hoitoa. Ajattelen, että ne ovat ikuisesti lapsia.
Vaimoni ja minä valmistamme mielellään ruokaa yhdessä kotona. Hän on meistä kokki ja minä olen leipuri. Työnjaollisesti tämä tarkoittaa, että hän käyttää liesitasoa ja minä uunia. Kokeilemme mielellämme erilaisia ruoanlaittotapoja – esimerkiksi viimeisten kolmen kuukauden aikana olen testaillut hapantaikinaleipiä ja -sämpylöitä käyttäen erilaisia jauhoja. Se sopii hyvin tutkijan luonteeseeni.
Teen asioita myös käsilläni. Vaimollani on ompelukone ja hän antaa minun käyttää sitä. Tein esimerkiksi iltapuvun, joka vaimollani oli päällään promootiojuhlassa kesäkuussa. Olen tehnyt mekkoja vaimolleni, tyttärelleni ja yhden myös tyttärentyttärelleni.
Muistan, että kun olin teini, äitini sanoi aina: ”Vaikka oletkin poika, sinun pitää oppia laittamaan ruokaa, ompelemaan ja pesemään pyykkiä.” Äitini oli viisas nainen.