Uutiset

Ilkka Niemelä: Kun jotain yrittää korjata, on tärkeää ensin ymmärtää, mistä oikein on kysymys

”Jos meillä on organisaatiokulttuuri kohdallaan ja me näemme toisemme arvokkaina ja mielenkiintoisina, niin aika pienillä toimenpiteillä saadaan hienoja juttuja liikkeelle”, sanoo Ilkka Niemelä. Hänen haastattelunsa aloittaa Kulje kengissäni -juttusarjan.
When Dipoli was being renovated in 2017, Ilkka Niemelä happened to be present during the installation of the artwork and ended up supporting a painting from one corner. Photo by Severi Kasurinen.
Kun Dipolia peruskorjattiin vuonna 2017, Ilkka Niemelä sattui olemaan paikalla taideteoksen asennuksessa ja päätyi pitelemään taulua yhdestä kulmasta. Kuva: Severi Kasurinen.

Kulje kengissäni -juttusarjassa aaltolaiset kertovat, minkälaista on kävellä heidän kengissään. Jotta voimme ymmärtää toisen aaltolaisen kokemuksia, ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Ilkka Niemelän haastattelu aloittaa Kulje kengissäni -juttusarjan.

Vapaa-ajalla teet työtä käsilläsi. Miksi se on sinulle tärkeää?

Rehtorin työ on aika abstraktia ja tulokset näkyvät usein vuosien päästä. On kiva päästä tekemään jotain, missä kädenjälki näkyy heti.

Toisekseen olen tutkijaluonne, olenhan professori perusrooliltani. Joidenkin asioiden tekeminen ja korjaaminen ovat minulle ongelmanratkaisutilanteita.

Minulle on myös vastuullisuus ja kohtuullisuus tärkeitä arvoja. Kun joku asia menee rikki, ensimmäinen ajatukseni ei ole uuden ostaminen. Sen sijaan pohdin, mitä pitää vähän korjata, että tuo asia on taas käyttökelpoinen. Arvostan vanhoja tavaroita.

Korjaan melkein kaikkea laidasta laitaan, olen siinä aika rohkea. Se on minussa syvällä. Kerran yhden Dipolin huoneen ovi oli aika tiukka ja huomasin, että lukossa oli kielen alla oleva reuna jäänyt hiomatta. Siellä oli metallisärmiä. Jos minulla olisi ollut viila mukana, olisin varmasti itse laittanut sen kuntoon. Nyt kerroin, että täytyy pyytää huoltomies paikalle hiomaan särmä pois, niin ei tarvitse vaihtaa lukkoa. 

Vastaavasti, kun Dipolia peruskorjattiin vuonna 2017, yhtä taideteosta asennettiin myöhässä paikoilleen ja satuin itse tulemaan paikalle. Aika äkkiä olin pitelemässä taideteosta yhdestä kulmasta.

Yhtä lailla rehtorin tehtävässä voi tulla eteen ongelmanratkaisutilanteita, joissa pitää korjata jotain. Lähestyn asiaa miettimällä, miten asiaa voidaan tarkastella sillä tavalla, että kaikki pääsevät eteenpäin. Kun jotain yrittää korjata, on tärkeää ensin yrittää ymmärtää, mistä tässä oikein on kysymys. Usein se, miltä asia päälle näyttää, ei ole se ongelma, vaan siellä on joku muu juurisyy.

Minkälainen on tunnetason visiosi Aallosta?

Me olemme yhteisö, jolla on kehittymisen ja kasvun asenne. Ajattelen, että me pyrimme yksilöinä ja yhteisönä olemaan huomenna pikkuisen parempia kuin tänään. Menemme eteenpäin, tartumme asioihin vastuullisesti, mutta rohkeasti, samalla arvostaen sitä mitä kollegat tekevät. Olemme ennakkoluulottomia, menemme mukaan yhteistyöhön ja opimme yhdessä.

Mikä on mielestäsi toimivin tapa luoda yhteistyötä yli rajojen?

Toisen arvokkaana pitäminen on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeää. Uskon siihen erittäin paljon. Tapa kohdata toista ihmistä määrittää organisaatiokulttuuria. Me saamme paljon enemmän aikaan, kun vuorovaikutus on arvostavaa.

Olen oppinut urani aikana, monessakin roolissa, kuinka valtava vaikutus on arvostavalla vuorovaikutuksella vaikkapa yhteisten asioiden hoitamisessa tai ongelmanratkaisussa. Se auttaa esimerkiksi löytämään yhteisen tien pois umpikujasta.

On tärkeää miettiä, että organisaatiossa on oikeanlaiset kannustimet yhteistyön tekemiseen, eivätkä rajat ole esteenä. Mutta päivän päätteeksi yhteistyö ei ole organisaatioista, rajoista tai säännöistä kiinni, vaan tahtotilasta ja kiinnostuksesta. Loppujen lopuksi se on sitä, kuinka me kohtaamme, miten me suhtaudumme toisiimme, ja kuinka alttiita me olemme vuorovaikutukselle.

Se on myös organisaatiokulttuuriasia: minkälaista kulttuuria ja yhteisöä me haluamme rakentaa, kuinka me arvostamme ja kuuntelemme toisiamme. Kulttuuri syö kannustimet ja muut aamupalaksi. Jos kulttuuri ei ole kohdallaan, yhteistyötä ei synny, vaikka olisi minkälaiset rakenteet ja kannustimet. Toisaalta, jos meillä on oikeanlainen organisaatiokulttuuri ja me näemme toisemme arvokkaina ja mielenkiintoisina, niin aika pienillä toimenpiteillä saadaan hienoja juttuja liikkeelle.

Ilkka Niemelä: It’s really important to me personally that we value each other. Photo: Severi Kasurinen.

Toisen arvokkaana pitäminen on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeää.

Ilkka Niemelä

Mikä sinua inspiroi ihmisten välisissä kohtaamisissa?

Pyrin oppimaan jokaisesta kohtaamisesta. Minulle on tyypillistä pyrkiä ymmärtämään ja katsomaan eteenpäin. Minusta on tosi kiva tavata erilaisia ihmisiä, ja oppia heidän toiminnastaan, ajattelustaan, arvomaailmastaan, ihmisenä olemisestaan ja asenteestaan elämään.

Ihmisten persoonallisuudet ovat valloittavia.

Kerro konkreettinen tarina työstäsi?

Rehtorin rooliin kuuluu tehdä professuureihin liittyviä päätöksiä. On valtavan antoisaa vakinaistamisen yhteydessä ihmetellä sitä, että valittu henkilö on tehnyt niin paljon enemmän kuin kukaan olisi osannut ajatella siinä vaiheessa, kun positio laitettiin auki ja valittu henkilö aloitti työssään. Ala on voinut kehittyä ison harppauksen, ja henkilö itse on voinut kasvaa kansainvälisen tason tutkijaksi. Odotamme, että saamme jonkun alueen vastuunkantajan ja sitten sieltä tuleekin suunnannäyttäjä.

Tässä yhteisössä on valtava voimavara, jota on mahdotonta ennakoida. Aina ajatellaan, että organisaatio tekee isot asiat, mutta sitten se on kuitenkin loppujen lopuksi ihmiset, jotka ovat ratkaisevassa asemassa. Sieltä tulee valtavia yllätyksiä.

Ihmiset voivat kasvaa roolissaan, kun saavat mahdollisuuden, ja lopputuloksena voi olla paljon enemmän kuin osattiin koskaan unelmoidakaan.

”Pelataan niin kuin peli pyytää”, lainasi Esa Saarinen luennollaan Jukka Jalosta – miltä tuon kaltainen pelaaminen näyttää Aallossa?

Minulla on sellainen kuva, että Jalosen Jukallakin on ajatus peruspelistä, jonka pitää olla hyvässä kunnossa. Sen jälkeen voidaan tehdä pelin tilanteen mukaisia ratkaisuja.

Yliopistossa pitää olla vahvaa tutkimusta ja opetusta, ja meidän pitää osata ne asiat tosi hyvin. Se antaa meille mahdollisuuden tarttua niihin haasteisiin, mitä kulloinenkin tilanne edellyttää. Se voi olla esimerkiksi teknologinen murros tai uusi tietotaito, pandemia tai muu katastrofi, johon meillä voi olla annettavaa. Vastaavasti, jos meillä ei ole peruspeli kunnossa, niin ei meillä silloin ole eväitä tehdä niitä asioita, mitä peli kulloinkin vaatii.

Ilkka Niemelä: If we have the right organisational culture and we see each other as worthwhile and interesting, then small actions can set great things in motion. Photo: Severi Kasurinen.

Päivän päätteeksi yhteistyö ei ole organisaatioista, rajoista tai säännöistä kiinni, vaan tahtotilasta ja kiinnostuksesta.

Ilkka Niemelä

Mitä haluaisit mieluiten muuttaa Aallossa?

Haluaisin lisää arvostavaa suhtautumista. Haluaisin, että annamme palautetta rakentavalla ja arvostavalla tavalla. Tämä koskee koko yhteisöä. Me olemme kaikki sen tärkeitä osasia.

Kriittinen keskustelu kuuluu tosi oleellisena osana yliopistoon, ja sitä pitääkin olla. Mutta sekin on mahdollista tehdä niin, että se on vastapuolta arvostavaa. Tällöin jätetään asiattomat ja henkilökohtaisuuksiin menevät komponentit siitä pois. Ne eivät mielestäni kuulu tähän yhteisöön ollenkaan. Tässä me voisimme vielä parantaa.

Entä mitä haluaisit vahvistaa?

Tykkään siitä, että ihmiset suhtautuvat lähes intohimoisesti omaan tekemiseensä. He haluavat mennä eteenpäin ja tehdä asiat vielä paremmin. Meidän pitää antaa tälle tilaa, ja usein se tarkoittaa myös riskinottoa.

Meidän seuraava taso on tehdä asioita intohimoisesti yhdessä, oikeiden kumppanien kanssa. Kohtaamisten ja uteliaisuuden kautta otetaan selvää, mitä kollegat tekevät, ja rakennetaan yhteistyötä arvostavassa vuorovaikutuksessa.

Mitä haluaisit tapahtuvan Aallossa silloin, kun joku tekee virheen tai epäonnistuu?

Mielestäni epäonnistuminen kuuluu tähän toimialaan, siinä ei ole mitään kummallista. Jos me onnistumme aina, emme ole riittävän rohkeita. Taustalla on se, mitä me voimme oppia ja mitä siemeniä löytää siitä seuraavaan yritykseen.

Minkälaista on kävellä Ilkka Niemelän kengissä?

Tapaan paljon aaltolaisia ja pääsen tutustumaan uusiin asioihin. Minulla on mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat yltäneet isoihin saavutuksiin. Saan oppia heiltä, ja se on tosi upeaa. Olen utelias luonne, ja tämä on hyvin innostavaa ja antoisaa.

Työssäni kohtaan myös usein ulkoisia sidosryhmiä, ja pääsen kertomaan heille, mitä kaikkea hienoa Aallossa tapahtuu ja kuinka tärkeätä työtä me teemme, sekä perustelemaan, miksi tämä ansaitsee tarvittavat resurssit.

Toisaalta on hyvä sanoa vastapainoksi, että joskus minulla on hyvin vaikeitakin asioita edessä. Rehtorin rooliin kuuluu kantaa vastuuta tosi monen näköisistä asioista. Ne voivat liittyä esimerkiksi talouteen, henkilöstöön tai eettisiin kysymyksiin. Joskus on todella vaikeita kysymyksiä, ja voi tuntua, ettei ole mitään hyvää vaihtoehtoa. Mutta niissäkin tilanteissa on pakko tehdä päätös. Viimekätisesti se on sitten rehtori.

Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne

Lue lisää tarinoita:

Retuperän WBK:n Audio Dubbado, kuva: Atte Mäkinen.

Audio Dubbado: Retuperän WBK edustaa palomiesmäistä arvokkuutta ja hyviä käytöstapoja

"Kun olin soittanut muutaman vuoden palokunnassa, mietin, että ehkä olisi hyvä olla joku tekosyy viettää Otakaarella niin paljon aikaa. Päätin, että on aika hakea Aaltoon."

Uutiset
Heidi Henrickson, photo by the Finnish Union of University Researchers & Teachers

Heidi Henrickson: Yhteys ihmisiin on minulle tärkeä osa työssä viihtymistä

"Soitin lukion marssiorkesterissa alttosaksofonia, ja kävelytyylissäni voi edelleen nähdä merkkejä marssiorkesterista: rullaan jalkoja kävellessäni, jotta sitä tulee pehmeämpää, ja myös askelten välinen etäisyys on hyvin tarkka."

Uutiset
Kristiina Mäkelä, photo by Linda Lehtovirta

Kristiina Mäkelä: Provostilla on usein matkasaarnaajan rooli

"Huumorilla minua kutsutaan myös aika usein rovastiksi. Rovasti on pappien paimen, ja provostin voi ajatella olevan professoreiden paimen. Aika usein pääsen myös ottamaan kakkua ensimmäisenä, kuten rovastikin."

Uutiset

Kulje kengissäni

Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aalto-yhteisön jäsenet kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.

Lue lisää
Walk in my shoes, illustration by Anna Muchenikova.
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Kuva: Mikko Huotari.
Yliopisto Julkaistu:

Sururyhmä läheisensä menettäneille

Keväällä 2025 järjestetään sururyhmä läheisensä menettäneille Aallon opiskelijoille ja työntekijöille.
Kuva jossa teksti ShanghaiRanking Global Ranking of Academic Subjects 2024
Yliopisto Julkaistu:

Aalto-yliopiston meritekniikka ylsi 22. sijalle maailmanlaajuisesti

Aalto-yliopisto sijoittui jälleen korkealle maailman yliopistoja vertailevan ShanghaiRankingin alakohtaisissa arvioinneissa.
Jacob Wallenberg
Yliopisto Julkaistu:

Vuorineuvos Marcus Wallenbergin säätiö tukee professuurien perustamista Hankeniin ja Kauppakorkeakouluun

Marcus Wallenbergin Liiketaloudellinen Tutkimussäätiö on päättänyt 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi tukea kahden lahjoitusprofessuurin perustamista. Lisäksi säätiö ilmoittaa lisäävänsä merkittävästi vuosittaista tukeaan Kataja-tohtoriohjelmalle.
Tuomas Savolainen esittelemässä teleskooppeja Metsähovin observatorion 50-vuotis juhlatilaisuudessa.
Yliopisto Julkaistu:

Tuomas Savolainen: Tähtieteellisessä tutkimuksessa seilaamme usein tuntemattomilla vesillä

"Tutkijana täytyy sietää jatkuvasti epävarmuutta. Tulee myös muistaa, että tutkimusta ei olisi mitään järkeä tehdä, jos olisimme aina varmoja kaikesta. Toisekseen, aina ensin pitää vakuuttaa itsensä."