Laura Aalto: On valtavan merkittävää, että tulee nähdyksi ja kuulluksi

Olet aloittanut viestintäjohtajana elokuun alussa. Minkälaista polkua pitkin kuljit Aaltoon?

Tulin Aaltoon uteliaisuuden takia. Näin, että voin oppia valtavan paljon uutta ja toisaalta hyödyntää kaikkea urani aikana kertynyttä osaamista. Aalto on kiinnostava myös siksi, että se on poikkialainen – pitää tietää, ymmärtää ja olla kiinnostunut monenlaisista asioista. Se on antoisaa. Aaltoon tulo oli minulle myös vahvasti arvovalinta.

Olen tehnyt viestinnän, markkinoinnin ja yleisjohtamisen tehtäviä laajasti monenlaisissa organisaatioissa – viimeiset 13 vuotta työskentelin Helsingin kaupungilla, jossa johdin palvelutuotantoa toimialajohtajana ennen Aaltoon siirtymistä. Palvelujohtamisessa tarvitaan kykyä navigoida kompleksisessa ympäristössä, jossa on monenlaisia intohimoja ja intressejä sekä ristiriitaisiakin näkemyksiä.

Olin kokonaan unohtanut, että olin ensimmäistä kertaa Teknillisen korkeakoulun (Aalto-yliopiston edeltäjä) kanssa tekemisissä 90-luvulla. Olin Helsingin yliopistosta juuri valmistunut filosofian maisteri ja opetin tuntiopettajana taidehistorian perusteita tuleville arkkitehdeille. Muistin tämän vasta sitten, kun olin jo tullut Aaltoon töihin. Löysin myös uudelleen sen luentosalin, missä luennoin aina maanantaisin.

Luennoiminen jännitti minua silloin kauheasti. Muistan, miten valtavan iso merkitys oli sillä, että sain mahdollisuuden opettaa. Minuun uskottiin ammattilaisena, ja tulin nähdyksi ja kuulluksi. Onnistuin jännityksestä huolimatta. Hienointa yliopisto- tai koulutusorganisaatiossa on se, että nähdään ihmisen potentiaali. Ja tämä organisaatio näki minun potentiaalini.

Onko Aalto ollut sellainen kuin odotit?

Pitkän ja perusteellisen rekrytointiprosessin aikana minulle rakennettiin hyvin kuva Aallosta yhteisönä. Mutta vaikka esimerkiksi lukujen perusteella tiesin, miten kansainvälinen Aalto on, niin se tuli näkyväksi vasta arjen työssä. Se on yllättänyt minut positiivisesti.

Voitko kertoa tarinan työstäsi?

Marraskuisessa International Aalto -keskustelutilaisuudessa reagoimme kansainvälisen yhteisön huoleen hallituksen linjauksista, esimerkiksi kolmen kuukauden säännöstä. Oli hienoa huomata, miten tosissaan ja vakavasti yhteisö ottaa kansainvälisten tutkijoiden ja opiskelijoiden huolen.

Tilaisuudessa oli paikalla satakunta Aallon kansainvälistä tutkijaa ja opiskelijaa. Tilaisuutta veti provosti, ja paikalla olivat myös Migrin pääjohtaja ja Espoon kaupungin maahanmuuttoasioiden johtaja. Alustusten ja paneelikeskustelun lisäksi tilaisuudessa sai esittää avoimia kysymyksiä. Tilaisuudessa yksi tutkija esitti valtavan koskettavan ja hienon kysymyksen. Hän kysyi suunnilleen, että kun aina puhutaan heidän integroitumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan, niin miten me itse aiomme muuttua? (englanniksi “you always talk about integrating us into the Finnish society, but how are you going to change?”)

Se ei mene niin, että me vaan integroimme muualta tulevat ihmiset meidän systeemiimme. Meidän tulee aidosti itse miettiä, mitä kansainvälinen yhteisö antaa meille ja miten me itse muutumme. Se on aina kaksisuuntaista.

Mitä erityistä aiot painottaa viestintäjohtajan työssäsi?

Uskon siihen, että parhaat asiat syntyvät aina yhdessä. Haluan rakentaa entistä tiiviimpää ja vahvempaa yhteistyötä viestinnän funktiossa, yliopistossa laajemmin ja myös suhteessa ulkopuolisiin toimijoihin. Jokainen onnistuu paremmin, jos saa tehdä asioita yhdessä sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka jakavat samat tavoitteet. Haluan tuoda mukanani yhdessä tekemisen kulttuurin.

Viestintä ja markkinointi eivät koskaan tapahdu tyhjiössä, vaan aina kontekstissa ympäröivään yhteiskuntaan. Viestintä on sillanrakentaja, liima oman kuplan ja ulkopuolisen maailman välillä. Meidän täytyy asettaa täällä tehtävä työ ulkopuolisen maailman kontekstiin ja olla merkityksellisiä oman yhteisön ulkopuolella. 

Mikä inspiroi sinua ihmisten välisissä kohtaamisissa?

Jos emme osaa toimia yhdessä, jää lopputulos aina vaillinaiseksi. Minusta on tullut johtaja sen takia, että olen kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten toiminnan johtamisesta. Kun saadaan joukko ihmisiä tekemään yhdessä asioita, se on enemmän kuin kukaan saisi yksin aikaan. Muutoksen aikaansaaminen ihmisten yhteisessä ajattelutavassa on kiinnostavaa.

Haluatko kertoa epäonnistumisen hetkestä urasi varrella ja mitä siitä opit?

Olen ollut monessa roolissa ja organisaatiossa tekemässä muutosta. Alkuvaiheessa tein sellaisen virheen, että hirveällä innolla ja innostuksella lähdin tekemään muutosta. Vain pieni joukko ihmisiä oli sitoutunut uuteen ajatteluun, eikä laajempi organisaatio seurannut mukana. Ymmärrettävästi siitä seurasi muutosvastarintaa. Muutos tapahtui vasta kun osasin motivoida, perustella ja sitouttaa koko tiimiä tekemään töitä ja ajattelemaan asioita uusiksi.

Mitä haluaisit kehittää Aallossa yleisellä tasolla?

Aallossa on monet asiat aivan mahtavasti! Mutta voisimme kääntää ajattelua vahvemmin asiakas- tai käyttäjälähtöiseen suuntaan. Asiat tehdään aina jollekin, ovat he sitten opiskelijoita, tutkijoita tai ympäröivää yhteiskuntaa. On tärkeää ymmärtää käyttäjien tarpeet.

Onko Aalto-yliopisto ehtinyt jo muovata sinua?

Olen oppinut aika paljon uutta ja tuntenut uuden oppimisesta syntyvää iloa. Päässä surisee iltaisin. Ehkä Aallon aloista tekniikka oli minulle vierain, sen kanssa olen aikaisemmin ollut vähiten tekemisissä. Olen oppinut paljon tutkijan ja tutkimusorganisaation ajattelumaailmasta, perustutkimuksen merkityksestä ja ehkä jotain ihan vähän kvanttiin ja Kylmälaboratorioon liittyen. Huomaan myös pohtivani paljon teemoja elämänmittaiseen oppimiseen liittyen.

Miltä tuntuu kulkea sinun kengissäsi?

Minun kengissäni pääsee moneen asiaan mukaan ja näkemään asioita monesta eri tulokulmasta. Koen olevani etuoikeutettu, että pääsen katsomaan viestintää koulujen, laitosten, johtamisen ja muiden palveluiden näkökulmasta. Aika kiireiset mutta kiinnostavat kengät minulla on, ja kalenteri on vähän hurjan näköinen.

Mitä teet vapaa-ajallasi ja miksi se on sinulle tärkeää?

Olen ollut monenlaisten organisaatioiden hallituksissa 10–15 vuoden aikana. Se on ollut tärkeä tulokulma johtamiseen ja muutoksen tekemiseen. Hallitustyöskentely on ollut opettavaista ja monesti minulle myös sisällöllisesti tärkeää. Olen esimerkiksi mukana Paimion parantolan säätiön hallituksessa, jossa merkittävää Alvar ja Aino Aallon arkkitehtuurikohdetta yritetään pelastaa.

Olen myös uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon osakeyhtiön hallituksessa. Nykyiset Designmuseo ja Arkkitehtuurimuseo fuusioidaan vuoden vaihteessa ja Eteläsatamaan pyritään saamaan uusi kansallisesti merkittävä museo. Olen ollut pitkään myös Amos Rex -museon, HAM Helsingin taidemuseon säätiön hallitustyöskentelyssä ja aiemmin muun muassa UN Womenin ja Docpointin hallituksissa.

Olen antanut pieneltä osin oman osaamiseni näiden organisaatioiden käyttöön hallitustyön kautta. Minulla on syvä intressi kulttuuriin, taiteeseen, arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Kulttuuri on laajasti katsottuna minulle tapa saada etäisyyttä asioihin.

Pyrin myös pelastamaan suomalaista rakennusperintöä. Meillä on Kotkan Sunilassa, Alvar ja Aino Aallon 30-luvulla suunnittelemassa teollisuusyhdyskunnassa pieni asunto, jota olemme kunnostaneet.

Jos olet kokenut jään rikkoutuvan Aallossa, voitko kertoa tarinan siitä hetkestä?

Olen käyttänyt tosi paljon aikaa siihen, että olen tavannut ihmisiä avoimella ja kyselevällä mielellä. Olen ollut iloinen siitä, miten minut on otettu Aallossa vastaan. Jää on rikkoutunut monta kertaa. Minulla on ollut todella tervetullut olo. On rikkaus, että asioita katsotaan Aallossa eri kulmista.

Ja ehkä erityisen ilahtunut olen ollut siitä, miten hyvin Aallon ylin johto on hitsautunut yhteen. Minusta tuntuu, että olisin ollut Aallossa jo paljon pidempään.