Veera Repka: Otaniemi-kuplaan imautuu helposti mukaan

Miten päädyit Aaltoon ja mitä opiskelet?

Olen päätynyt Aaltoon vähän vahingon kautta. Meidän perheessämme on vitsi, että haetaan hammaslääketieteelliseen – ja päädytään Aaltoon. Isosiskollani oli sama reitti, ja minunkin piti tulla Aaltoon vain viettämään välivuotta.

Opiskelin siis Aallossa 2017–18 fuksivuoden bioinformaatioteknologiaa, hain keväällä 2018 kolmannen kerran hammaslääketieteelliseen ja pääsin. Syksyn 2018 opiskelin hammaslääketieteellisessä Kuopiossa. Mutta olin jo ehtinyt tutustua Aallossa asioihin, joiden en edes tiennyt olevan olemassa, ja olin sittenkin kiinnostuneempi bioinformaatioteknologiasta. Minusta tuntui, että kliinikon ammatti ei ehkä ole minua varten. Keväällä 2019 jatkoin siis opintoja Aallossa.

Se oli vähän jännittävä ja outo päätös. Mutta kun tulin takaisin Aaltoon, minusta tuntui helpottavalta ja hyvältä. Opiskelen nyt omaa alaani, ja se on kiinnostavaa.

Eräs Inkubio-killan vanha opintomestari kuvasi bioinformaatioteknologian ytimekkäästi näin: se on kaikki se, mitä ihmisestä voidaan kerätä.  Jonkun pitää suunnitella menetelmät ja laitteet, käsitellä kerätty data ja saada se ymmärrettävään muotoon. Pitää osata myös tulkita dataa ja tehdä jatkokehitystä, jotta voidaan saada uutta dataa ja uusia sovelluksia.

Millä tavoin olet ollut mukana Inkubio-killan ja AYY:n toiminnassa? 

Olen keskittynyt tapahtumajärjestelyihin. Olin killan hallituksessa 2020 tapahtumavastaavana eli IE:nä, seuraavana vuonna teekkarijaoston IE-tirehtöörinä, sitä seuraavana vuonna teekkarijaoston varapuheenjohtajana, ja tein myös Teekkarius 150-juhlavuoden pääjuhlaa.

Tapahtumien näkökulmasta korona-aika oli hyvin mielenkiintoista. Jos pestissä on normaalisti joku vuosikello, sen sai heittää pitkälti romukoppaan vuosina 2020 ja 2021. On vaan pitänyt keksiä jotain aivan muuta. Pystyn nyt suhtautumaan muutoksiin aiempaa rennommin.  Ja kun pitkät perinteet ja rakenteet romutetaan hetkeksi, innovatiivisia ratkaisuja kuitenkin löytyy.

Mitä teekkarikasvatus sinulle merkitsee?

ISOilla on suuri merkitys innostaa ja jakaa hiljaista tietoa, teekkarina olemisen ydintä ja arvoja, sekä kaikkea sitä, mitä Aallossa voi tehdä. Teekkarina voi valita omannäköisen jutun ja kehittyä siinä turvallisessa, mutta kuitenkin inspiroivassa ympäristössä. Teekkarius on niin montaa eri asiaa. Voi vaikka harjoitella, mitä on johtaa ryhmää. Otaniemessä annetaan mahdollisuuksia ja tuetaan valintoja.

KYN-kuoro menestyi juuri kansainvälisissä kilpailuissa, kerrotko jotain kokemuksesta?

Kilpailut pidettiin marraskuun alussa Norrköpingissa, Ruotsissa. Kisavalmistautuminen ja ulkomaille meneminen ovat minulle tuttuja, mutta nämä olivat minulle ensimmäiset kilpailut KYN-kuoron kanssa.

Matka oli inspiroiva. Meitä on vähän yli 40 hengen porukka, ja kaikki järjestivät omat aikataulunsa ja antoivat oman panoksensa kisavalmistautumisen aikana. Pystyimme keskittymään täysillä siihen, mitä varten siellä oltiin – treeneihin, konsertteihin ja kisavetoihin. Kokemus oli tosi hieno.

Voitko kuvailla KYN-kuoron kulttuuria?

KYN-kuoro on perustettu KY:n alle opiskelijakuorona 40 vuotta sitten. Kuoro on kehittynyt, ja laulajat ovat kasvaneet kuoron mukana. Osa on tosi syvällä musiikissa, mutta kulttuuri on tosi avointa ja hyväksyvää. Kaikissa kuorolaisissa on nähtävissä, että harrastus on rakas ja siihen halutaan panostaa.

Kuoron toiminta pyörii yhdistyksenä pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuen. Ja siihenhän kaikki hienot asiat perustuvat: on porukka, joka omasta innostuksestaan haluaa tehdä jotain siistiä yhdessä. Siitä voi tulla teekkarikulttuuria, kuoro tai mitä vaan.

Minkälaista on kulkea sinun kengissäsi?

On ironista, että kenkäni halkesivat Ruotsin kisamatkan viimeisenä päivänä. Ja uudet kengät tekivät sen jälkeen jalkoihini aivan valtavat rakot.

Kun katson opiskelumatkaani, alussa halusin kokea paljon ja tehdä kaikki asiat heti. Mutta paletti on tosi täynnä, jos yrittää samaan aikaan edistää opintoja, tehdä töitä, ja on vielä innoissaan tosi monesta asiasta. Se ei ole kengissä kävelemistä, vaan sen sijaan välillä pää kolmantena jalkana juoksemista. Vasta viime aikoina olen oppinut, että mikään ei lopulta ole niin tärkeää, että se menisi oman jaksamisen, terveyden ja hyvinvoinnin edelle.

Jos joku kävelisi kengissäni samalla tapaa opintojen alkuvaiheessa, toivoisin, että hän ei yrittäisi heti saavuttaa kaikkea. Itselleen voi antaa opiskeaikaa ja käydä omalla painollaan asioita läpi.

Minusta tuntuu, että olen elänyt kolme eri opiskelijaelämää. Opintojen aloitus 2017–19 oli ensimmäinen vaihe. Hapuilin ja etsin omaa paikkaani. Lähdin Aallosta, palasin, integroiduin ja innostuin. Sitten tuli korona-aika ja samalla isoimmat pestit. Se oli outoa, ihmeellistä ja erilaista.

Ja nyt on uusi aika. Minulla ei ole vastuupestiä ja olen päättänyt, että kouluun ja työhön saa kulua yhteensä vain tietty määrä tunteja viikossa. On ollut tosi helppoa päästää irti ja rauhoittaa omaa arkea, kun olin ensin toteuttanut kaikki haluamani asiat vapaaehtoiskentällä. Kengissäni on paljon rauhallisempaa tällä hetkellä, vaikka kalenteri on silti koko ajan ihan täynnä. Ja jos minut tänään heitettäisiin ulos Aallosta, olisin tyytyväinen siihen, mitä olen tehnyt täällä.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Ensi keväänä olen menossa vaihtoon Wieniin. Vaihdon jälkeen alan tehdä diplomityötä ja sen jälkeen valmistun. On jännittävää nähdä, mihin päädyn valmistumisen jälkeen. On ihan kiva, ettei ole valmiiksi uurrettua, suoraviivaista polkua. Vaikka olen intohimoinen ja määrätietoinen, arvostan etsiskelyä. Mikään askel ei koskaan vie taaksepäin. Minulla on luottavainen olo, että elämä kantaa.

Nyt olen opiskelujen ohella töissä pienessä konsulttitalossa, adessossa. Päädyin sinne sitä kautta, että hallituskummi AYY:ltä oli siellä töissä, ja hän kertoi kesätyöpaikasta keväällä 2022. Otaniemessä verkostoitumisesta voi siis olla hyötyä myös työmarkkinoilla. Tavoitteeni on kuitenkin tehdä diplomityö oman maisteripääaineen, biomedical engineering, sisältä.

Olen ollut hammashoitajana kuusi vuotta äitini ja tätini hammaslääkärin vastaanotolla; he ovat molemmat hammaslääkäreitä. Pitkäaikainen haaveeni on päästä tekemään töitä hammaslääketieteen teknologian parissa.