Leikin kulku -keramiikkateos ilahduttaa sompasaarelaisia

Nathalie Lautenbacherin Leikin kulku on Helsingin kaupungin uusimpia julkisen taiteen teoksia. Seinäreliefi koostuu kahdesta eri teoskokonaisuudesta, jotka on sijoitettu vastavalmistuneen Sompasaaren päiväkodin ulkoseiniin, silmän korkeudelle. Toinen niistä löytyy Priki Johannan kujalta päiväkodin pääsisäänkäynnin molemmin puolin, toinen levittäytyy noin 16 metrin nauhana rakennuksen leikkipihan puoleisella seinällä.

Teos koostuu keraamisista tiili- ja laattasommitelmista. Ne kuvastavat kaupunginosan historiaa Helsingin keskeisenä tavaraliikenteen solmukohtana, alueen tiilirakentamista ja rakennuksen toiminnan ydintä: leikkiä. Teoksen osat kertovat leikin erilaisista vaiheista: leikkiä edeltävä järjestely, uuden rakentaminen ja riemu, mahdollinen riita ja sotku sekä lopuksi sovinto, jossa asiat järjestyvät jälleen.  

LEIKIN KULKU -kahdeksanosainen teoskokonaisuus

LEIKIN KULKU – Satama | Kaupunki | Tiiliseinässä tapahtuu kummia | Sommittelua | Iloiset rakennuspalikat | Palatsin huoneet | Sikin sokin | Sovinto                                                                                                                                                                                                     Kadunpuolen 120 x 120 cm -kokoiset neliöteokset koostuvat samaan aikaan järjestelmällisesti ja sattumanvaraisesti sommitelluista keraamisista pikkutiilistä, jotka muodostavat kuin ilmakuvia kaupungin yltä.  Oikeanpuoleinen teos KAUPUNKI kuvastaa elävää, uutta kaupunkia. Siinä on rytmiä ja vilskettä. Keskeneräinen kaupunki rakentuu ihmisen liikkeistä, vähän sattuman kautta. Vasemmanpuoleinen, vastapäinen teos SATAMA käy vuoropuhelua edellisen kanssa, ja muistuttaa alueen historiasta. Tässä teoksessa miniatyyrikokoiset tiilet muodostavat niin ikään mielikuvan mustavalkoisesta ilmakuvasta samassa paikassa, mutta pari vuosikymmentä aiemmin. Riviin säntillisesti järjestetyt elementit muistuttavat sataman kontteja. Sompasaarihan oli pitkään vilkas konttisatama. 

Nämä kadunpuolen teokset rakentuvat kuin leikin tai pelin tuloksena, sääntöjen ja sattuman kautta. Rakennuksen pääsisäänkäynnin yhteyteen tiiliseinään on rakennettu taideteoksille omat, valaistut syvennykset. Paksut tiilisyvennykset korostavat talon jykevyyttä ja linnamaista turvallisuuden vaikutelmaa. Kadun puolella taideteokset ovat kuin ikkunoita kaupunkiin talon ulkoseinässä. Näistä ikkunoista kurkistetaankin ulkoa sisään kaupunkiin.

Päiväkodin leikkipihalla työt on suunniteltu erityisesti lapsia ajatellen. Ne on sijoitettu matalalle, jotta päiväkoti-ikäisillä lapsilla olisi niihin hyvä näkö- ja kosketusyhteys. 

Vasemmalta oikealle keraaminen teos muuttuu. Se alkaa hiljaisena, lähes huomaamattomana vihjeenä siitä, että tiiliseinä alkaa elää (TIILISENÄSSÄ TAPAHTUU KUMMIA). Seuraavassa eri kokoisia tiiliä on käytetty sommitelmana, joka muodostaa seinään valon ja varjon rytmin. Tehtaan punasavitiilet pienoiskoossa muistuttavat kirjahyllyn kirjoja tai rakennuksia (SOMMITTELUA). Sen jälkeen tulevat leikin rakennusainekset: kolmannessa seinässä on mukailtu lasten puisten rakennuspalikoiden muotoja. Palikat on tässä aseteltu kuin ennen leikin alkamista, siistissä pinoissa ja järjestyksessä (ILOISET RAKENNUSPALIKAT). Seuraavassa syvennyksessä palikoista syntyykin huoneita, pastellinvärisillä posliinilaatoilla vuorattuja pintoja ja käytäviä. Tämä teoksen kohta toimii ehkä parhaiten nukkekodin tapaan lasten leikkien näyttämönä – syvennyksiin saa laittaa hahmoja ja leluja (PALATSIN HUONEET). Sen jälkeen rakennelma romahtaa – leikin aikana syntyy kenties riitaa ja porua, palikat lentävät, tulee kauhea sotku. Vähän kuin tiiliseinä kuoriutuisi järistyksen ja romahduksen tuloksena (SIKIN SOKIN). Lopuksi kuitenkin rauhoitutaan ja tehdään sovinto – viimeiseen, pihan oikeanpuoleisimpaan seinään muodostuu seesteinen asetelma. Se on yksinkertainen käytävä muutamine palikoineen, joissa jotkut muodot tuntuvat ottavan tukea toisistaan – nojaavat toisiinsa kuten hyvät ystävykset tapaavat tehdä (SOVINTO).

Nathalie Lautenbacher on keraamikko, muotoilija, ja Aalto-yliopiston lehtori. Hänen oman taiteellisen tuotantonsa keskiössä ovat käsintehdyt, keraamiset astiasarjat. Lautenbacher valmistaa myös uniikkeja ruukkuja, seinäteoksia ja installaatioita, joiden päämateriaali on keramiikka. Hän on suunnitellut esineistöä Arabialle ja Iittalalle ja työskennellyt Japanin keramiikkateollisuudessa. Lautenbacher on saanut useita kansainvälisiä palkintoja ja voittanut Vuoden nuori muotoilija -palkinnon Suomessa 2008. Hänen taideteoksiaan ja astioitaan on eri puolilla maailmaa ravintoloissa ja museokokoelmissa. 

Lisätietoja: [email protected]