Marium Durrani: Vaatteiden korjaaminen kiinnostaa jälleen - taitoja opitaan yhteisöllisesti
Mitä tutkimuksesi käsittelee?
Tutkin vaatteiden korjaamisen käytäntöjä yhteisöllisissä, itseorganisoiduissa tapahtumissa. Yritän ymmärtää mikä on näiden korjaustapahtumien anti ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys sekä mitä voimme niissä oppia niin toisiltamme kuin vaatteistamme. Keskityn korjaajien materiaaleihin liittyvään oppimiseen, yhteisölliseen oppimiseen sekä ympäristön huomioivaan oppimiseen tekemällä kenttätutkimusta Suomessa, Uudessa-Seelannissa ja Iso-Britanniassa.
Tutkijana on mielenkiintoista nähdä, kuinka sinänsä yksinkertainen toiminto, kuten vaatteiden korjaaminen, voi tuoda ihmisiä yhteen ja sitouttaa heidät yhteiseen asiaan sekä kannustaa osallistumaan vastaaviin tapahtumiin jatkossakin.
”Isompi kuva” taustalla on, että vaatteiden korjaaminen ilmiönä kasvaa maailmanlaajuisesti: ympäri maailmaa on käynnissä yli tuhat ‘korjauskahvilaa’. Sosiaalisesta korjaamisaktiviteetista on muodostunut todellinen vastavoima vallitsevalle pikamuodin valtavirralle, ja se on mielestäni kiinnostava ja ajankohtainen aihe tutkittavaksi.
Marium DurraniVaatteiden korjaaminen ilmiönä kasvaa maailmanlaajuisesti: ympäri maailmaa on käynnissä yli tuhat ‘korjauskahvilaa'."
Mitkä ovat tärkeimmät havaintosi?
Ensinnäkin, vaatteiden korjaamisen koko merkitys muuttuu riippuen tekeekö sitä yksin kotona vai yhteisöllisessä tapahtumassa - eikä se ole vain naisten oikeus. Osallistujien kirjo on suuri: he edustavat eri sosio-ekonomisia taustoja, eri sukupuolia ja ikäryhmiä, ja korjaavat sekä erityisiä vaatteita että ihan päivittäisvaatteita. On kiehtovaa nähdä, kuinka yhteisöllisen korjaamisen seurauksena vaatteille syntyy uusia merkityksiä ja ikivanhaa käytäntöä luodaan uusiksi.
Toiseksi, korjaustapahtumiin osallistuminen auttaa ihmisiä paremmin ymmärtämään vaatteiden rakennetta, materiaalisia ominaisuuksia ja laatua sekä miten vaatteen käyttöaikaa voi pidentää. Lisäksi opitaan erilaisia korjausmenetelmiä. Sen lisäksi, että materiaalinen tietämys kohenee, myös itse korjaamisen arvostus lisääntyy - oppimalla esimerkiksi napin kiinnittäminen. Sen ohella paitsi vaatteista myös lähiympäristöstä huolehtiminen näyttää lisääntyvän.
Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että epävirallisella yhteisöllisellä oppimisella ja näillä korjaustapahtumilla on valtava potentiaali, joka voi auttaa löytämään paikallisia ratkaisuja maailmanlaajuiseen tekstiilijäteongelmaan.
Mitä tästä voi seurata?
On tärkeää ymmärtää, että olemme kaikki tässä yhdessä, joten jos haluamme muutosta, meidän jokaisen on otettava vastuuta. Voimme aloittaa tekemällä näitä asioita mikrotasolla, mikä auttaa saamaan aikaan muutoksen pitkällä tähtäimellä. Nykyinen nuori sukupolvi haluaa oppia lisää vaatteiden huollosta ja kunnossapidosta, ja korjaaminen on yksi tapa oppia. Siksi on tärkeää kehottaa päättäjiä tukemaan tätä toimintaa kaikkialla.
Suomessa vaatteiden korjaustapahtumat ovat pop-up-henkisiä, ja etenkin Helsingissä tapahtumia on järjestetty erilaisissa julkisissa tiloissa, joissa kustannuksia syntyy vain tilan vuokrakuluista. Rahoituksen puuttuminen on usein este korjaustapahtumien toteuttamiselle. Päättäjät voisivatkin tukea näitä epävirallisia tapahtumia ja auttaa luomaan kestäviä käytäntöjä, joiden avulla vaatteiden käyttöaikaa voidaan pidentää.
Kunnat ja eri rahoittajatahot voisivat tukea paikallisia yhteisöjä ja sosiaalisia yrityksiä, jotka näitä tapahtumia järjestävät, tarjoamalla toiminnalle pysyviä tiloja. Tämä toimii jo Uudessa-Seelannissa, ja voisi toimia myös Suomessa. Esimerkiksi kirjastot ovat hyvä, vakiintunut verkosto tavoittaa ihmisiä ja tarjota tiloja vaatteiden korjaustoiminnalle.
Näiden yhteisöjen ja ylipäätään vaatteiden käyttäjien vaikutusvallan lisääminen avaa myös mahdollisuuksia tutkia, millainen uusi rooli muotisuunnittelijoilla voi olla yhteisöllisen korjauksen yleistymiselle - sen lisäksi, että he ovat vaatteiden valmistajia. On tärkeää tukea vanhojen taitojen uudelleen oppimista ja siten auttaa ihmisiä korjaamaan vaatteitaan itse. Tämä tavoite on myös ekologisesti tärkeä. Kyse ei ole vain uudesta trendistä, vaan muutoksesta!
Kiinnostaako vaatteiden korjaaminen? Tule mukaan korjaustapahtumaan 23. tammikuuta 2020 klo 15–17 Harald Herlin -oppimiskeskuksessa, Otaniemessä (Tori-tila).
Kuukauden väitös on juttusarja, joka esittelee ajankohtaisia Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitöstutkimuksia.
Lue lisää:
Freja Ståhlberg: "Hoivaympäristöjä pitäisi suunnitella nykyistä käyttäjälähtöisemmin"
Lue lisää uutisia
Tutkimus: Matalan hierarkian organisaatioissa isoja periaatekysymyksiäkin ratkotaan porukalla Slackissa
Aalto-yliopiston alumni, vieraileva tutkijatohtori Lauri Pietinalho New Yorkin yliopiston Sternin kauppakorkeakoulusta ja Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela selvittivät tuoreessa tutkimuksessa, miten matalan hierarkian organisaatiot käsittelevät yhteisiä toimintaperiaatteita vastakkainasettelutilanteissa ja miten auktoriteetti niissä toimii.
Fyysikot saivat bakteerit uimaan lähes täydellisissä riveissä
Bakteerien ohjaaminen onnistui magneettikentän avulla. Löytö auttaa ymmärtämään bakteeripopulaatioiden käyttäytymistä ja voi jatkossa auttaa esimerkiksi kehittämään uuden sukupolven materiaaleja, joista kaavaillaan apua muun muassa lääkkeiden kohdennettuun kuljettamiseen kehon sisällä.
Tutkijat loivat ainutlaatuisen ennustemallin kuvaamaan pandemian leviämistä maiden rajojen yli
Pohjoismainen yhteishanke pureutui koronaviruksen leviämiseen vuonna 2020. Tutkimuksen avulla voidaan jatkossa ennakoida paremmin, milloin ja mitkä matkustusrajoitukset ovat pandemiaolosuhteissa tarkoituksenmukaisia.