”Moni Kauppiksen lehtori ja professori on jäänyt mieleen vuosikymmeniksi”

Vuonna 1954 Kauppakorkeakoulussa opintonsa aloittanut kurssi kokoontui lounaalle Kauppakorkeakoulun entisessä päärakennuksessa Runeberginkadulla sijaitsevaan Ravintola Töölöön 20.5.2021. Kuusikymmentäseitsemän vuotta sitten aloittaneita opiskelukavereita saapui paikalle 17. Vuosikurssi -54 oli tavannut edellisen kerran vuonna 2019 Aalto-yliopistolla Otaniemessä, sitä ennen he olivat kokoontuneet noin viiden vuoden välein.

Kohti suurta tuntematonta

Kirjoitettuaan Tampereen yhteiskoulusta ylioppilaaksi Eeva Siukosaari ja kaksi muuta tyttöä samasta koulusta lähtivät porukalla Kauppikseen. Uusia opiskelijoita oli kaikkiaan 254, joista noin 2/3 aloitti ekonomilinjalla ja 1/3 kirjeenvaihtajalinjalla, kuten Eeva ja ystävättärensä.

”Meitä odotti suurenmoinen ja suuri rakennus. Aluksi hämmästelimme, miten voisimme ikinä löytää oikeisiin saleihin, kun salien numerot olivat 300+ ja 400+. Onneksi pian ymmärsimme, että 300-alkuiset salit löytyivät kolmannesta kerroksesta, 400-alkuiset neljännestä kerroksesta eli huoli oli turha. Kaikilla oli omat, korkeat lukolliset kaapit, joihin sai laitettua päällysvaatteet luentojen ajaksi. Tytöillä oli luennoilla yllään tummanvihreät villatakit ja monilla pojilla KY:n tummanvihreät kuntatakit. Asut olivat siistejä, muu ei olisi tullut kuuloonkaan.”

Eeva kertoo, että aulassa oli kirjakauppa, josta ostettiin oppikirjat ja muut tarvikkeet. Jokaisella oli opintokirja, johon saatiin merkintä, kun tentti oli suoritettu. ”Professorin arvosteltua tentit seinälle ilmestyi lista, josta näki, ketkä olivat päässeet läpi. Luennoitsija antoi opintokirjaan merkinnän.”

Kulosaarelainen Harry Blässar puolestaan kertoo kirjoittaneensa ylioppilaaksi olympiavuonna 1952 ja olleensa saman vuoden syksyn ja talven 1953 töissä ja parantamassa englannin kielen taitoaan Lontoossa. Sen jälkeen hän suoritti asevelvollisuuden ja kävi Merisotakoulun, kunnes pääsi aloittamaan opinnot Kauppakorkeakoulussa syksyllä 1954.

Monilla meistä oli ”raflatiede” pitkänä

Eeva Siukosaari kävi kirjeenvaihtajan linjan, joskin hän huomasi pian, ettei pikakirjoitus ollut häntä varten. ”Onneksi Kauppikselta löytynyt poikaystävä, sittemmin aviomies, pakotti menemään pikakirjoituksen tenttiin, ja läpi se meni.”

”Mieluisin kurssini taisi olla pitkän ranskan kurssi, jota opetti sivistynyt, miellyttävä ja kulturelli Reino Hakamies. Yksi ekonomilinjalla olleiden kanssa yhteinen oppiaine oli talousmaantieto, jota opetettiin suuressa luentosalissa. Se kurssi oli jo pitopaikkansa vuoksi todella suosittu, sillä suuressa luentosalissa oli hyvä katsella ympärilleen ja etsiä ja löytää itselleen puoliso. Näin minäkin tein.”

Muitakin Eevalle mieleen jääneitä opettajia oli.

”Professori Hugo Raninen opetti kauppaoppia oman "Valmiin puutavaran kauppa" -väitöskirjansa pohjalta. Totta kai puuteollisuus oli Suomen tärkein teollisuuden ala siihen aikaan, mutta että koko lukukausi käytettiin tähän! Toinen yksipuolinen luennoitsija oli Mika Kaskimies. Hänen väitöskirjansa käsitteli kulutustavarain jakeluteiden rakennetta. Suomen kauppahan on edelleenkin keskusliikkeiden hallussa. Täältäkään ei saatu kunnon kauppaoppia. Kirjoista löytyi tosi elämässä tarvittavat tiedot. Puhutun saksan kielen lehtori Carl-August von Willebrand jujutti meidät puhumaan saksaa kanssaan, vaikka hänen sukunsa oli asunut vuosikausia Suomessa. Englannin opettaja Erik Erämetsä oli englantilaisen gentlemannin tapaan pukeutunut.”

”Välitunnit vietettiin usein raflassa. Monella oli ”raflatiede” pitkänä, mikä saattoi haitata valmistumista. Raflassa poltettiin aivan valtavasti, ilma oli harmaana savusta ja vaatteet haisivat kotona. Raflaradio tiedotti ajankohtaisista tapahtumista.”

Harry muistaa luennoilta myös talousmaantieteen lehtori Johannes Kaikon.

”Kaikko ei ollut professori, hän toimi myös opettajana Ressussa, ja monet sitä koulua käyneet tunsivat hänet sieltä. Hänen näkönsä ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, sillä niillä luennoilla oli yleistä, että muutamat opiskelijat huusivat ”täällä” myös ystäviensä puolesta, joiden kanssa oli sovittu vastaamisesta lehtorin läsnäolopyyntöihin. Vastaushuudon jälkeen vaihdettiin usein myös paikkaa luentosalissa, jotta samalta suunnalta tuleva toinen vastaus ei herättäisi huomiota.”

Harry muistelee myös vuotta 1956 eli kurssinsa viimeistä vuotta, jolloin Suomessa oli suurlakko. ”Tämä tapahtui juuri, kun Urho Kekkonen oli valittu ensimmäisen kerran presidentiksi. Raflan oltua täpösen täynnä meille ilmoitettiin, että SAK:n edustajat tulevat kertomaan suurlakon syistä ja vaatimuksista. Mieleeni jäi erityisesti, miten he korostivat sitä, että ”kyllä teidänkin joukossanne on monia, joiden tausta ja vanhempien ammatti ja työ merkitsevät sitä, että tekin tuette meitä pyrkimyksessämme saada oikeudenmukaisemmat tulot ja osuus yritysten saavuttamista voitoista”. Lakko kesti aika monta päivää, ja julkinen liikenne oli kokonaan poissa toiminnasta. Minunkin piti kävellä kotiin Kulosaareen asti. Siihen aikaan ei juuri kellään ollut autoa”.

”Aineyhdistelmäni oli talousmaantiede, kansantalous, kauppaoikeus ja englannin kieli. Monet sanoivat minulle, että eiväthän tuollaiset aineet tee sinusta liikemaailmassa kovin menestyvää. Mutta totuus oli, ettei silloin mitään varsinaista markkinointiaiheista oppiainetta oikeastaan ollutkaan. Oli vain kauppaoppi ja jotain mainosalaan liittyvää, mutta niissä ei varsinaiseen markkinointiin tai myyntimetodeihin opastettu. Arvo Puukari piti luentoja, joissa hän kertoi kuulumisia Amerikasta ja antoi hyviä esimerkkejä sikäläisten yritysten toimintamenetelmistä ja saavutuksista. Tämä oli kaikkein mielenkiintoisinta, mitä saimme käytännön liiketoiminnasta nimenomaan myyntityön saralta kuulla ja oppia.”

Vilkasta osakuntaelämää, tanssiaisia ja kerhotoimintaa

Eeva Siukosaari kertoo, että hän ja ystävänsä olivat innokkaita ja taitavia tanssijoita ja että he osallistuivat kaikkiin järjestettyihin juhliin.

”Vanhat tanssit oli opeteltu. Cicapo, mignon, pas d'Espagne, pas des quatres, krakowiak, mazurka, grande valse, kaikki olivat hallussa. Niitä tanssittiin joka osakunnan viikoittaisissa tansseissa.”

”Kauden aloittivat syystanssiaiset KY:n juhlasalissa. Pukukoodina oli frakki ja iltapuku tietysti. Onneksi äiti osasi ommella. Helmikuussa Antti Chydeniuksen päivänä pidettiin vuosijuhla, joka oli näistä juhlallisin. Sitä varten harjoiteltiin viikkokausia franseesia. Juhlat pidettiin koulun suuressa juhlasalissa. Juhlan avasi inspehtori, professori Hugo Raninen poloneesilla parinaan kunnan emäntä. Pikkujouluja vietettiin yhdessä professoreiden kanssa”, Eeva kertoo esimerkkejä juhlista.

Myös kerhotoiminta oli vilkasta.

”Jokaisella vieraalla kielellä oli oma kerhonsa. Samaten samoista asioista kiinnostuneet kokoontuivat kerhotapaamisiinsa, kerhonsa oli mm. upseereilla, autoilijoilla, valokuvaajilla ja kemian harrastajilla. Tytöille oli oma naisten kerho, jolla remontoitiin oma huone ja jossa pääsi käyttämään ompelukonetta. Suosituin kerho oli Käytännön Kerho, jonka puheenjohtaja oli Ivar ”Ensimmäinen Käytännöllinen” Lillak. Kerho järjesti hyviä ekskursioita”, Eeva muistelee.

Pitkät, mielenkiintoiset urat takana

Opintojensa jälkeen Eeva Siukosaari työskenteli pitkään Enso-Gutzetin ulkomaan myyntiosaston kirjeenvaihtajana ja sen jälkeen muun muassa Oy Wilh. Schauman Ab:n hallituksen puheenjohtajana ja Rainer v. Fieandtin sihteerinä, kunnes päätti jatkaa opintojaan Markkinointi-instituutissa. Ne opit takataskussaan hän pääsi töihin Yhtyneet Kuvalehdet Oy:hyn (nyk. Otavamedia Oy) ja teki siellä pitkän uran markkinointipäällikkönä ja International Media Managerina.

Harry Blässarin ensimmäinen työpaikka valmistumisensa jälkeen oli puolestaan kauppa- ja teollisuusministeriön kauppaosasto, joka teki bilateraalikauppaa Kiinan kanssa. Suomeen tuli tuotteita, kuten siansuolia makkaratehtaille ja kananhöyheniä untuvatyynyjen valmistukseen, mutta suurin osa tuonnista jälleenmyytiin Euroopan eri maihin.

”Toimin myös apulaissihteerinä neuvotteluissa pohjoismaisen tulliunionin perustamiseksi. Sitä seurasi myyntipäällikön hommat teollisuuslankojen tuontiyrityksessä, töitä Suomen suurlähetystössä Kairossa ja Finnpapissa (Suomen Paperitehtaittain Yhdistys), jossa työskentelin vuosia ensin Helsingissä, sitten Buenos Airesissa ja Sydneyssä. Sen jälkeen asetuin perheyritykseen Oy Alex. F. Lindberg AB toimivaksi hallituksen puheenjohtajaksi neljäksi vuodeksi ja toimitusjohtajaksi seitsemäksi vuodeksi, kunnes Unilever osti melkein 100 vuotta vanhan yrityksemme pääedustuksen, Lipton teen, ja siirryin siinä yhteydessä perustettuun Unilever-yhtiöön, Lipton Oy:n toimitusjohtajaksi neljäksi vuodeksi. 1987 möin nyt kokonaan omistuksessani olleen perheyrityksen edustamalleni ruotsalaiselle Läkerol-yhtiölle, koska jälkipolvestani ei löytynyt kiinnostusta yhtiön jatkajaksi.”

Lähteet:
Eeva Siukosaaren ja Harry Blässarin haastattelut
Eeva Siukosaari: Muistoja Kauppakorkeakoulusta 1954–1957 (liitteenä sivun lopussa)

Teksti (haastattelut): Terhi Ollikainen
Kuvat: Helena Salminen

Haluaisitko sinäkin järjestää oman vuosikurssisi tapaamisen? Jos kyllä, lue lisää.

Monilla Kauppiksen alumneilla, kuten vuosikurssi -54:lla, on monia mielenkiintoisia ja mukavia muistoja Kauppiksesta. Kuulemme muisteloita mielellään ja jaamme niitä ilolla verkkosivuillamme ja sosiaalisen median kanavissamme. 

Lue myös muita muisteloita Kauppiksen 110-vuotisen historian varrelta. #kauppis110