Sattumanvaraisia reittejä köröttelevä R-Bus -älybussi toimi mobiilina taideinstallaationa
Elokuussa Kalasataman kadut valtasi erikoinen taideinstallaatio. R-Bus -älybussi kulki algoritmien ohjaamana neljän pysäkin väliä, valikoiden reittinsä sattumanvaraisesti tuoden vaihtelua jokaiseen matkaan.
Älybussiprojekti oli menestys monesta näkökulmasta. Projektin aikana bussi kulki 16 päivää ja kaksi puolta päivää, eli yhteensä 17 päivää, ja se houkutteli yli 1100 kävijää.
"Tämä oli vaikuttava määrä, kun otetaan huomioon, että bussissa oli tilaa vain kuudelle henkilölle kerrallaan. Bussin ympärillä oli jatkuvasti vilinää, ja ihmisiä jonotti bussipysäkillä odottaen pääsyä kyytiin", sanoo projektista vastannut taiteen ja median apulaisprofessori Laura Beloff.
Beloff huomasi, kuinka nopeasti ihmiset alkoivat luottaa bussin kulkuun kyydissä ollessaan, ja miten teknologinen systeemi päätti puolestasi.
"Kyyti otettiin matkana eikä siirtymänä, ja suhtautuminen jakoi ihmisiä. Kokeilu pakotti pohtimaan mielipidettä tämänkaltaisesta liikenteestä."
Kommenttien perusteella suhtautuminen jakautui puolesta ja vastaan.
Kaupunkiympäristön hyödyntäminen vaati pitkät lupaprosessit
Laura Beloff on innostunut älykkyyden käsitteestä ja keinoälystä, erityisesti niiden kehityksestä viime vuosina. Hän kiinnostui erityisesti siitä, miten nämä asiat olivat muuttuneet viime vuosina. Hänen mielenkiintonsa sai konkreettisen muodon älybussiprojektissa,
"Käyttäisin termiä vähä-älyinen. Bussi oli älykäs, mutta samalla siltä puuttui biologinen äly, joka esimerkiksi eläimillä on."
Alun perin ajatus oli vielä radikaalimpi, suunnitelmana oli Helsingin kaupungilla olla linja, joka vie minne sattuu. Kalasatama valikoitui kohteeksi prosenttitaiteen lokeron vuoksi, jossa 1% alueen kustannuksista myönnettiin taiteille. Tämä asetti ehdot bussin reiteille.
"Projekti osoittautui monimutkaiseksi, kun tietöitä ja kaupungin rakentamista tapahtui oikealla alueella, ja se muuttui viikoittain. Lupaprosessi aiheutti rumbaa, ja mukaan houkuteltavat yritykset ja bisnekset jakautuivat monin tavoin", Beloff kertoo.
Bussin tekijät ja koodarit olivat tärkeitä, samoin kuin operaattori, jollaisia ei ollut paljon tarjolla. Virolainen Auve.tech oli mukana bussin ja ohjelmiston kehityksessä.
"Turvakuskit olivat tarpeen, jotta joku voisi ottaa manuaaliohjauksen vaaratilanteessa", Beloff kertoo.
Virtuaalisten ekosysteemien äänimaisemat
Bussin sisällä matkustajille tarjottiin erityinen ääniteos, jossa reaaliajassa kuultiin äänistreamiä luonnonympäristöstä läheltä, jota koneoppiminen täydensi.
"Teos ei koskaan kuulosta samalta kahta kertaa. Siinä sekoitetaan oikeita ääniä ja koneoppimista käytettiin luomaan "audiokanava" tilanteesta. Teoksessa teknologinen ja orgaaninen (biologinen) kohtaavat", Laura Beloff sanoo.
Idea perustuu Bernie Kraussin teoriaan, jonka mukaan luonnonympäristön eri organismit ääntelevät eri taajuuksilla.
"Koneoppimisjärjestelmä luo uuden "eliön", joka sitten yrittää äänellää selviytyä ja kehittyä omalla taajuudellaan", sanoo Calvin Guillot Suarez, jonka maisterintutkielma ääniesitys oli.
Äänianturit oli asetettu Kalasataman pohjoispuolelle, lähelle Sompasaunaa alueelle, joka on eräänlaista joutomaata.
"Äänet vaihtelivat mielenkiintoisesti vuorokaudenajasta tai säästä riippuen. Teimme testejä yöllä, jolloin öiset luonnonäänet olivat hyvin mielenkiintoisia", Guillot Suarez kertoo.
Kaupunkialueella ihmisen infrastruktuuri varaa äänitaajuuksia esimerkiksi liikenteen ja ohi kävelevillä ihmisten äänillä. Koneoppimisen luomat äänet perustuvat jäljelle jääneisiin tyhjiin alueisiin, joihin syntyi "uusien eliöiden" ääniä.
"Matalammilla taajuuksilla saattoi olla äkillisiä ääniä, kuten rakennustyömaan matala jyrinä, joka vaikeutti eläinten äänien sopeutumista ja selviytymistä. Korkeampia ääniä oli enemmän vapaana, minkä vuoksi lintujen tai hyönteisten äänet kykenivät selviämään ja jatkuivat pidempään", Guillot Suarez selittää.
"Ehkä jossain vaiheessa luonnossa oli myös näillä taajuuksilla olevia ääniä", Beloff pohtii.
"Teos on heijastus siitä, millainen maailma on muille eliöille. Emme ajatelleet niinkään yleistä estetiikkaa vaan konseptin tuottamista. Loppua kohden tarvittiin hieman enemmän suodatusta ja äänen säätelyä", Beloff sanoo.
"Tämä on leikkisä tapa käsitellä vakavaa asiaa, mutta siellä on kritiikki alla. Miksi me dominoimme ja meidän on päätettävä muiden lajien puolesta? Töissäni yritän luoda tilanteen, joka herättää kysymyksiä ja jättää miettimään", hän jatkaa.
Liikkuva installaatio on poikkeuksellinen
Taiteilijana Laura Beloffille tämä projekti oli erityisen mielenkiintoinen, sillä se rikkoi julkisen taiteen perinteisiä rajoja.
"Installaatio ei ollut pysyvä, vaan tapahtumaluonteinen, mikä teki siitä julkisen taiteen mittakaavassa erikoisen. Museoiden taidenäyttelyissä yleisö on yleensä valikoitunut ja heterogeeninen, mutta tässä tapauksessa taideyleisönä saattoi olla ihan kadulta tulleita ihmisiä. Tämä loi uudenlaisen ja kiehtovan vuorovaikutuksen taiteen ja yleisön välille", hän sanoo.
Projekti osoitti, että taide voi olla saavutettavissa kaikille, ei vain valikoituneelle yleisölle, ja tämä teki siitä mukavan kokemuksen kaikille osallisille.
Beloff toivoo kokeilevansa samaa projektia erilaisessa ympäristössä tulevaisuudessa ja kehittävänsä saman aihepiirin työstämistä eteenpäin. Tällä hetkellä projektin jatkosta ei ole tietoa.
"Olisi hienoa kokeilla toisintaa projekti jossain aivan erilaisessa paikassa."
R-Bus -projektin työryhmässä mukana olivat Laura Beloff, Marko Tandefelt, Petri Ruikka, Jani Hietanen, Calvin Guillot Suarez, Sebastian Schlecht, Andrea Mancianti, John W. Fail, Esther Saraste ja Auve.tech & Rolan
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Tutustu meihin: Professori Maria Sammalkorpi
Sammalkorpi on väitellyt tohtoriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2004. Väiteltyään Sammalkorpi on toiminut tutkijana mm. Princetonin ja Yalen yliopistoissa sekä Aalto-yliopistossa.
Fyysikot saivat bakteerit uimaan lähes täydellisissä riveissä
Bakteerien ohjaaminen onnistui magneettikentän avulla. Löytö auttaa ymmärtämään bakteeripopulaatioiden käyttäytymistä ja voi jatkossa auttaa esimerkiksi kehittämään uuden sukupolven materiaaleja, joista kaavaillaan apua muun muassa lääkkeiden kohdennettuun kuljettamiseen kehon sisällä.
Tutkijat loivat ainutlaatuisen ennustemallin kuvaamaan pandemian leviämistä maiden rajojen yli
Pohjoismainen yhteishanke pureutui koronaviruksen leviämiseen vuonna 2020. Tutkimuksen avulla voidaan jatkossa ennakoida paremmin, milloin ja mitkä matkustusrajoitukset ovat pandemiaolosuhteissa tarkoituksenmukaisia.