Tohtoriopinnot valmensivat asiantuntijaksi yritysmaailmaan

Millaista tutkimusryhmässä työskentely oli?

Tutkimusryhmässäni työskentely oli varsin itsenäistä. Sain valita sellaisia tutkimusmenetelmiä ja -ongelmia, jotka kiehtoivat minua. Apua ja sparrausta sai kuitenkin tarvitessaan ohjaajalta, työkavereilta, projektin muilta tutkijoilta tai työn aikana syntyneiltä verkostoilta. Vapaus ryhmässä opettaa hyvin ohjaamaan omaa työskentelyään. 

Parasta oli työyhteisö, joka koostui samanhenkisistä ihmisistä. Työhön ei kuulunut juuri mitään ylimääräistä eikä työelämän pirstaloitumista näkynyt. Pystyin keskittymään itseni kehittämiseen ja tutkimukseen, joka oli suurelta osin äärimmäisen mielenkiintoista. 

Saitko tohtoriopinnoissa kansainvälistä kokemusta?

Kävin alan isoissa kansainvälisissä konferensseissa esittämässä tutkimukseni tuloksia. Tutkimusprojektimme järjesti kerran kaksi vuodessa seminaarin, jossa esitettiin tutkimustuloksia ja ideoitiin jatkoa. Suoritin osan opinnoistani ulkomailla noin viikon intensiivikursseilla. Kurssit esimerkiksi Italiassa ja Portugalissa saattoivat olla huomattavasti miellyttävämpi tapa hankkia muutama opintopiste kuin puoli vuotta kestävä kurssi luentoineen, laskareineen, harjoitustöineen ja tentteineen.

Mitä hyötyä tohtoriopinnoista on työelämässä?

Työskentelen Wärtsilällä energialiiketoiminnassa liiketoiminnan kehittämispäällikkönä. Käytännössä teen pitkälti voimajärjestelmiin liittyvää analyysia: tutkin, miten jonkin maan sähköntuotanto kehittyy tulevaisuudessa ja miten yrityksemme teknologiat sopivat tähän tulevaisuuteen. Työ on hyvin kansainvälistä ja vienyt minua ympäri maailmaa.

Väitöstutkimukseni aihe liittyy läheisesti nykyiseen työnkuvaani, sillä voimajärjestelmän jouston lisääminen on keskeinen osa Wärtsilän tarjoamien ratkaisujen, eli moottorivoimalaitosten ja akkuvarastojen, tuomaa arvoa. Tutkimuksessani koodasin paljon erilaisia optimointiongelmia ja se on auttanut myös omaksumaan optimointia hyödyntäviä työkaluja, joita käytän nyt työssäni.

Työhöni liittyy projekteja, jotka ovat suhteellisen pitkiä ja täynnä ratkaistavia ongelmia, eikä lopputulos ole usein kovin selkeä projektin alussa. Näkisin, että väitöstyö on opettanut minua selviytymään pitkäkestoisen epävarmuuden keskellä.

Tutkimusta tehdessä oppii myös lukemaan alansa kirjallisuutta ja tuntemaan tärkeimmät julkaisut. Tämä helpottaa alan kehityksen seuraamista ja oman asiantuntemuksen ylläpitoa.

Mitä sanoisit tohtoriopintoja harkitsevalle?

Voin lämpimästi suositella jatko-opintoja. Työlle kannattaa toki valita kiinnostava ja motivoiva aihe, koska sen parissa menee hetki jos toinenkin. Kannattaa myös käyttää hetki itsetutkiskeluun, sillä tutkimuksen tekeminen vaatii tahdonvoimaa ja itsekuria. Työpaikkana yliopisto on jatko-opiskelijan näkökulmasta nuorekas, kansainvälinen ja joustava. Palkkaustakaan en kokenut ongelmalliseksi, varsinkaan, koska palkan lisäksi voi hakea apurahoja ja julkaisuista sai bonuksia.