Yrityksille ulkoistaminen on ennakointia, julkiselle sektorille ongelmiin reagointia

Kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava Suvituulia Taponen ja apulaisprofessori Katri Kauppi vertailivat palveluiden ulkoistamispäätöksiä julkisella ja yksityisellä sektorilla ja tunnistivat vertailun perusteella parhaat käytännöt näiden päätösten tekoon.

Ulkoistamisprosessin käynnistämisen syissä oli selkeä ero sektoreiden välillä. Yksityiset yritykset pyrkivät ennakoimalla välttämään mahdollisia palvelun tuotanto- tai laatuongelmia, kun taas julkisilla organisaatioilla ulkoistamista harkittiin usein vasta, kun palvelutuotannossa oli jo ongelmia.

– Tunnistimme neljä suositeltavaa käytäntöä julkisen sektorin ulkoistamispäätöksiin. Nämä ovat palvelutuotannon säännöllinen arviointi, potentiaalisten palveluntuottajien hyödyntäminen tiedonlähteenä, kustannusanalyysin ja benchmarkingin tekeminen sekä päätöksentekoprosessin riittävä resursointi, kertovat Suvituulia Taponen ja Katri Kauppi.
 

Kustannuslaskenta osaksi päätöksentekoprosessia

Tutkimuksessa havaittiin, että potentiaalisten palveluntarjoajien kartoittaminen ja palvelun sisältöön liittyvä esiselvitys olivat jollain tasolla osa jokaista ulkoistamisprosessia. Esiselvitystyön laajuus ja sisältö kuitenkin vaihtelivat paljon organisaatioiden välillä. Kaikki organisaatiot selvittivät mahdollisten palveluntuottajien palveluiden kustannuksia, mutta yksityisellä sektorilla markkina- ja kustannustietoisuus olivat paremmalla tasolla, mikä johti tehokkaampaan ulkoistamiseen.

Kustannuslaskennan lisääminen osaksi päätöksentekoprosessia onkin yksi keskeisimmistä kehittämistarpeista julkisissa organisaatioissa. Kustannustietoisuutta vaaditaan niin tehokkaan palvelutuotannon tuotantotavan määrittämiseen kuin mittaamiseen ja johtamiseenkin. Sisäisen toiminnan kustannusten selvittäminen edistää myös oman palvelutuotannon kehittämistä.

– Myös päätöksentekoprosessiin osallistuvien henkilöiden määrissä oli merkittäviä eroja sektoreiden välillä. Se, että useat julkisella sektorilla tehdyt päätökset valmisteltiin ainoastaan yhden ihmisen toimesta, ei selity ulkoistusprosessin sisällöllisillä eroilla. Resurssivaje hankintatoimessa on keskeinen syy tähän, sanoo Katri Kauppi.

– Palvelutuotannon tilannetta on myös arvioitava säännöllisesti. Näin voidaan säästää julkiset organisaatiot tilanteilta, joissa ulkoistaminen toteutetaan ainoana vaihtoehtona esille nousseisiin ongelmiin. Markkinakartoitusta ja vuoropuhelua potentiaalisten palveluntuottajien kanssa pidettiin keskeisenä prosessin vaiheena kaikissa organisaatioissa. Vuoropuhelun tavoitteina korostuivat kustannusrakenteen ja -tason selvittäminen, ulkoistamisen riskien tunnistaminen sekä palvelun sisällön määrittäminen ja sen kehitysmahdollisuudet, kertoo SuvituuliaTaponen.

Tutkimuksessa vertailtiin kahdeksaa organisaatiota, joista neljä oli julkiselta ja neljä yksityiseltä sektorilta.

Lisätietoja:

Suvituulia Taponen
Tohtorikoulutettava
p. 050 4657 044
[email protected]
 

Katri Kauppi
Apulaisprofessori
Puh. 050 401 7112
[email protected]