Silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa oli ajatus, että perinteisen promootiojumalanpalveluksen sijaan järjestetään kulkue ennen promootioaktia. Promootion latinankielinen sana tarkoittaa liikkua eteenpäin tai ylentää, eli promootion taustalla on siirtymäriitti.
Yleisö istui Mediakeskus Lumeen auditoriossa seuraten valkokankaalta, kuinka professorit, tohtorit ja maisterit kävelivät kulkueessa. Se oli opiskelijoiden luoma kokemus promovoitaville, jossa esimerkiksi Oopperan balettitanssija Sami Saikkonen laskeutui katosta ja selloa soitettiin katonrajassa ruusunlehtisateessa. Hevonen oli tosiaan kedolla symbolina vapaudesta, joka koittaa valmistumisen jälkeen – miten tohtorit ja maisterit silloin pääsevät kirmailemaan akateemisella niityllä.
Kulkue päättyi suoraan yleisön eteen promootioaktin lavalle, josta alkoivat perinteisemmät juhlallisuudet.
Jokaisella Aallon kolmella perustajakoululla oli jo valmiiksi takataskussa promootioperinteitä ja traditioita, kun taas monia muita tapahtumaperinteitä olemme luoneet yhdessä melko tyhjästä.
Tekniikan alalla promootio on joka vuosi, kun taas Kauppakorkeakoulussa promootio järjestetään joka viides ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa joka kuudes vuosi.
On ollut hienoa auttaa aloja löytämään promootioihinsa sopiva Aalto-mauste. Joka kerta promootio on näyttänyt omalta, ja traditiostahan tulee traditio vain toistamalla. Toivoisin kuitenkin, että saisimme vielä nykyistä enemmän vuoropuhelua eri alojen promootioperinteiden välille. Näin voisimme oppia toisiltamme.
Kun kuuntelen opiskelijoita, he kokevat, että Aalto on yksi yliopisto opiskelualasta riippumatta. Siksikin haluaisinkin mielelläni nähdä, että meillä olisi yksi yhteinen promootio. Se on unelmani.
Toinen vaihtoehto olisi saada kauppatieteiden ja taiteen ja suunnittelun syklejä vähän lyhyemmiksi, jolloin jokaisella opiskelijalla olisi jo opiskeluaikana mahdollisuus seurata koulun promootiojärjestelyjä ja kansainvälisillä opiskelijoillamme voisi olla helpompi osallistua tähän uniikkiin juhlaan. Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maita, joissa promootioperinne on säilynyt rikkomattomana keskiajalta saakka. Minulle tekniikan promootio kesäkuussa 2023 on jo kahdestoista.
Vielä kolmantena toiveenani on saada toteuttaa näkyvä promootiokulkue kampuksen läpi.
Aloitin työni vastaperustetussa Aallossa juhannuksen jälkeisenä viikkona, ja samalla ovenavauksella esimieheni lähti Kiinaan. Työskentelin silloisen Design Factoryn kellarissa ja minulla oli kaksi kuukautta aikaa toteuttaa Aalto-yliopiston ensimmäinen lukuvuoden avajaistilaisuus ikinä – kunhan ensin olin selvittänyt mikä voisi olla Aallon tapa juhlia, yhdistäen samalla kolme silloista kampusta.
Tapahtumissa puhutaan kaikille aisteille. Tehtäväni on viestiä, miltä Aalto kuulostaa, näyttää, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Koska olemme luonnonläheisellä kampuksella, tuoksussa pitää olla mukana vähän neulasta ja multaa, mutta toisaalta sen pitää edustaa myös innovaatioita, luovuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Punainen lanka ammatillisessa urassani – olen siis ensimmäiseltä koulutukselta kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä – on se, ettei kääntäjää tai tapahtumatuottajaa kukaan huomaa niin kauan kuin käännös on hyvä tai tapahtuma sujuu. Mutta auta armias, jos kääntäjä tai tuottaja ei ole tehnyt työtään hyvin. Tämä on ninjatyötä!
Kenkieni on oltava mukavat, koska tapahtuman tuotantoprosessi on pitkä ja olen monessa mukana. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin, mutta samalla mietin, miten pienet asiat liittyvät isoon kuvaan. Kävelyssäni on tärkeää se, että näen koko ajan kauas – perille.
Kengännumeroni on aika iso, koska minulla on paljon hiljaista tietoa. Onneksi minulla on monet kengät! Pystyn nimittäin vaihtamaan kenkiä tiimiläisten kanssa tilanteen mukaan. Kaikilla tiimiläisilläni on koko ajan työpari, jotta yllättävissäkin tilanteissa joku aina tietää, mitä on tapahtumassa.
Kilpailen klassisessa penkkipunnerruksessa. Toisin sanoen, asettaudun selälleni penkille ja nostan painoja tuomarin antamassa tahdissa. Olen harrastanut voimanostoa vasta kaksi vuotta. Ennätykseni on 95 kg, mutta elokuussa EM-kisoissa nousee jo enemmän!
Sanon valmentajalleni usein, että minun pitää varata paljon aikaa lämmittelyyn, koska minulla on dieselkone. Se pätee myös töissä: yritän tehdä tasaisesti ja systemaattisesti töitä, ottamatta liikaa spurtteja. Ne saattaisivat kostautua esimerkiksi väsymyksenä tai loukkaantumisena.
Keväällä 2022, kun koitti koronan jälkeiset ajat, kaikki kaksi vuotta lykkääntyneet tapahtumat tulivat samaan aikaan tehtäväksi muiden vuorossa olevien tuotantojen lisäksi. Toteutimme neljän kuukauden aikana saman verran tapahtumia kuin normaalisti vuoden aikana. Tätä ennen olimme etätyönä opetelleet siirtymisen fyysisistä tapahtumista verkkotapahtumiin ja samoilla voimilla vielä ottanut haltuun hybridimallin.
Kehoni reagoi tilanteeseen vahvasti. Se oli hyvä muistutus, että pitää osata priorisoida ja myös palautua, hengähtää. Joskus tuottavinta mitä voit tehdä on pitää kahvitauko – sitä paitsi kofeiini parantaa myös lihasvoimaa!
Tapahtuman jälkeisenä päivänä kuljen puolen metrin korkeudella ilmassa. Tilanne on sama kuin onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen. Ilmassa on endorfiiniryöppy.
Tuotantoprosessi on pitkä ja vaikka tapahtuman suunnittelee miten tarkkaan tahansa, aina on tilaa taikapölylle ja kohtaamisille, joita ei voi ohjata. Koskaan ei voi tietää, ketkä tapaavat, mitä tapahtuu, kun he lähtevät kotiin, mitä he kertovat eteenpäin muille ja mitä seurauksia monialaisesta kohtaamisesta voi syntyä!
Raskain vaihe on ehkä kuukausi ennen tapahtumaa. Silloin voi vielä tehdä muutoksia, mutta niillä on iso vaikutus kokonaisuuteen. Jos muuttaa yhdenkin dominopalikan paikkaa, tavoite voi jäädä kokonaan saavuttamatta, levitä, tai lähteä ihan väärään suuntaan. Se on Pandoran lipas.
Sekä työhön että urheiluun pätee kuitenkin se, että hampaat irvessä ei tule hyvää. Totisetkin tilanteet pitää kohdata hymyssä suin ja rakentavalla asenteella. Kisa- tai tapahtumatilanteissa pitää olla myös sitä kuuluisaa pelisilmää, eli nopeaa päätöksentekokykyä. Ja jo itse matkasta pitää nauttia, muuten ei jaksa.
Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
Akateemiset tapahtumat kattavat koko akateemisen vuoden alkaen Aalto Day One:sta ja päättyen seremoniaviikkoon. Vakinaistettujen professorien tervetuliaisluennot sekä väitöstilaisuudet jakautuvat ympäri vuoden.
"Promootiossa erityisesti se hetki menee minulla tunteisiin, kun uudet tohtorit saavat hatut päähänsä. Sen eteen on tehty paljon työtä ja sillä työllä on valtava yhteiskunnallinen merkitys."
"On mielenkiintoista nähdä, miten fyysikot ja kemistit voivat tarkastella samaa järjestelmää ja silti päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin, kysymyksiin ja tuloksiin. Huippuyksikön kautta on mahdollista tutustua eri alojen asiantuntemukseen."
"Jos katson omaa uraani, ylioppilaskunnan hallituksessa ja Retuperän WBK:ssa letku- ja kapellimestarina opitut taidot ovat niitä taitoja, joita tarvitsen laitosjohtajana: miten tullaan ihmisten kanssa toimeen, miten ryhmää vedetään ja miten saadaan porukka innostumaan. Se tapahtuu oman esimerkin kautta."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aalto-yhteisön jäsenet kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
