”Joka päivä menin mielellään töihin, koskaan ei tuntunut ikävältä.”

Alumnimme Martti Johansson syntyi ja kasvoi Hyvinkään maalaiskunnassa ja pääsi ylioppilaaksi keväällä 1961 Järvenpään yhteiskoulusta. Armeijassa hän keskusteli ympäri Suomea tulleiden tupakavereidensa kanssa tulevaisuudesta. Kauppakorkeakoulu alkoi tuntua hänelle sopivalta opiskelupaikalta.

”Koska pankkiala kiinnosti minua, päätin yhdellä lomalla Reserviupseerikoulusta mennä kysymään kesätöitä Kansallispankista. Kävelin RUK:n asu päällä henkilöstöpäällikön luo ja kerroin, että haluaisin kesätöitä. Sanoin, että minulla ei valitettavasti ollut mitään todistuksia mukana, johon hän sanoi, että tuo puku riittää. RUK:n poletit vakuuttivat hänet ja sain kesätyöpaikan, ja sillä reissulla olen.”

Syksyllä 1962 Martti aloitti Kauppakorkeakoulussa ja hän oli silloin ollut jo lähes neljä kuukautta pankissa. ”Jatkoin opiskelujen ohessa töitä. Kauppakorkeakoulussa koko opinto-ohjelmani oli rakennettu niin, että siitä oli hyötyä pankissa. Opiskelin erityisesti kauppaoikeutta ja liiketaloustiedettä.”

KY:n asuntolan Seiskan Veljet oli ja on tärkeä porukka

KY:llä oli silloin asuntoloita Pohjoisen Rautatiekadun lisäksi myös Ruusulankadulla ja Kruununhaassa. Martti pääsi Pohjoiselle Rautatiekadulle ja sen seitsemännen kerroksen asuntolaan. Samasta kerroksesta sai asunnon myös yhdeksän muuta tuoretta kauppatieteiden ylioppilasta.

”Meistä muodostui tiivis Seiskan Veljet -porukka. Olemme eri puolilta Suomea ja erilaisista kulttuureista, ja siten lähtökohtaisesti hyvin erilaisia nuoriamiehiä. Meillä oli kuitenkin heti alusta alkaen todella hyvä henkinen yhteensopivuus. Olimme myös samanikäisiä. Kurssimme porukka oli pääasiallisesti vuonna 1941 syntyneitä, me Veljekset olimme syntyneet vuosina 1938–1942. Olimme toki myös asuntolan muiden opiskelijoiden kanssa, mutta seiskakerros KY7 oli niin suosittu paikka, että se oli monelle jo hieno juttu, jos sinne pääsi vierailemaan. Opiskeluaikoina pidimme hauskaa ja hölmöilimmekin yhdessä, mutta myös opiskelimme yhdessä. Jos jollekin oli avautunut luennolla jokin asia muita paremmin, hän selvensi sitä muillekin. Jokaisella oli vahvuutensa, ei toisten auttaminen ollut itseltä pois. Pidimme toisistamme huolta. Jos joku oli sairas, toimme hänelle luentomuistiinpanot.”

Seiskan Veljet valmistuivat virallisesti keväällä 1965. Muutama Veljistä jäi Helsinkiin töihin, mutta osa lähti muualle päin Suomea. ”Kun opiskelumme päättyivät, pidimme läksiäiset. Varasimme hotelli Tornin kabinetin ja silloin myös päätimme, että vähintään kerran vuodessa tapaamme porukalla ja sovimme aina myös seuraavan vuoden koollekutsujan. Valitsimme Veljistä vanhimpiin kuuluneen Tauno ”Tane” Huhtalan porukkamme johtajaksi. Porukalla on hyvä olla hyvä johtaja, jotta homma toimii.”

Myös presidentti Martti Ahtisaari asui vuoden Seiskassa. ”Mara oli valmistunut jo aiemmin kansakoulun opettajaksi ja oli Pakistanissa opettajana monta vuotta. Suomeen palattuaan hän pyrki ja pääsi Kauppakorkeakouluun ja liittyi porukkaamme. Vuoden jälkeen hän kuitenkin lähti YK:n palvelukseen ja siirtyi niihin tehtäviin, jotka olivat vielä enemmän häntä varten.”

Seiskan Veljesten ystävyys on säilynyt opiskeluajoista alkaen läpi vuosikymmenten. Toinen toisen kannattelu ja auttaminen johtivat siihen, että koko porukalla meni työelämässäkin erittäin hyvin. ”Olemme myös kaikki ensimmäisen vaimomme kanssa yhdessä, joten sekin on ollut yhdistävä tekijä, ja vaimoistamme, joita aloimme kutsua Siskoiksi, on tullut tärkeä osa porukkaamme. Oman vaimoni löysin KY:n tansseista, hän opiskeli siihen aikaan sairaanhoitajaksi. KY toivotti sairaanhoitajaopiskelijat erittäin lämpimästi tervetulleiksi tansseihin. Tapaamme yhä joka vuosi koko porukalla, leskirouvat mukaan lukien, ja vuorotellen huolehdimme tapaamisen järjestelyistä. Kun Mara valittiin presidentiksi, ystävyytemme hänen kanssaan tiivistyi entisestään ja olemme Veljien kanssa vierailleet niin Mäntyniemessä kuin Kultarannassa. Mara oli mukana myös meidän Veljien vuosittaisissa golf-mestaruuskilpailuissa.”

Ensimmäinen varsinainen työpaikka, ensiasunto ja perhe-elämää

Martti Johansson valmistui ekonomiksi tammikuussa 1967 suoritettuaan silloin viimeisetkin kaksi tenttiä. ”Olin valmistumiseeni asti töissä Kaivotalossa, mutta ensimmäisen varsinaisen työpaikan sain vastavalmistuneena ekonomina Kansallispankin Arkadiankadun konttorista luotto-osaston vastaavana. Arkadiasta siirryin pian Museokatu 18:n konttorin toimistopäälliköksi. Sieltä johdettiin myös Helsinki-Vantaan lentokentän konttoria, jonne minut komennettiin kolmeksi kuukaudeksi pankinjohtaja, jalkapalloilija Pertti Hartikaisen sijaiseksi, joka oli loukkaantunut pelimatkalla. Lentokentän pieni konttori oli puisessa matalassa rakennuksessa, jossa oli kaksi lasista luukkua, joilta turistit olisivat halunneet ostaa makkaraa.”

”Ensimmäisen asunnon saimme kihlattuni kanssa, kun yksi Kauppakorkeakoulun professori käveli Arkadianmäen konttoriin, jossa olin silloin töissä. Hän oli kuullut, että olimme asuntoa vailla. Kävimme katsomassa hänen kaksiotaan Haagassa, ja otimme sen ilman muuta. Kun pankkiurani alkoi kehittyä, sain työsuhdeasunnon. Se oli siihen aikaan todellinen etu, verotus oli hyvin lievää aina -80 loppuun asti. Sitten verotus kiristyi. Kun työpaikkani vaihtui, vaihtui myös asunto. -70-luvulla hankimme oman asunnon.”

Martti Johansson joutui perhe-elämässään kokemaan vaikeitakin aikoja: ensimmäinen poika kuoli kolmen päivän iässä ja toinen poika on kehitysvammainen. Kehitysvammaisten asiat ovatkin olleet perheen elämässä koko ajan mukana. Vaimo, Kaarina, sai jopa elämänuran sen myötä: hän oli erikoistunut sairaalan sosiaalityöhön ja sai myöhemmin työpaikan kehitysvamma-alan yhdistyksen toiminnanjohtajana. Martti ja Janne-poika käyvät yhdessä HIFK:n jääkiekko-otteluissa ja Hyvinkään Tahkon pesäpallopeleissä, niistä muodostui miesten intohimoinen ja iloinen yhteinen harrastus.

Martti Johanssonille oli koko ajan kerrottu, että häntä tullaan kouluttamaan monipuolisesti. Arkadianmäeltä hänet siirrettiin kouluttajaksi arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemaan pankin koulutuskeskukseen Keilaniemeen. ”Pankki joutui luopumaan siitä vuonna 1971, kun SALT-neuvottelijat saapuivat Suomeen. Saimme kaksi kuukautta aikaa tyhjentää tilat. Koulutuskeskus siirtyi TUKOn tiloihin Hämeenkylään Vantaalle. Pian pankille alettiin suunnitella ja rakentaa omaa koulutuskeskusta, joka nousi Danskarbyhyn Kirkkonummelle. Olin Hämeenkylässä vain kuukauden, kunnes tuli siirto Kasarmikadun konttorin esimieheksi. Siinä tehtävässä vierähti neljä vuotta.”

Neljä vuosikymmentä pankkimaailman pauloissa

Pankki halusi kouluttaa Marttia isompiin esimiestehtäviin, mistä seurasi siirto Kaivokadun konttoriin, ja siellä konttorin kakkosjohtajaksi. ”Sain Kaivokadulla aluejohtajan koulutuksen. Se jakso kesti kolmisen vuotta, kunnes tuli kutsu Tapiolaan Espoon aluejohtajaksi. Olin siinäkin tehtävässä iloinen ja tyytyväinen, kuten kaikissa aiemmissakin tehtävissäni. Kun Jaakko Lassilasta tuli pankin pääjohtaja, organisaatiota alettiin uudistaa, koska pankkitoiminta alkoi kehittyä ja muuttua voimakkaasti. Minusta tehtiin Länsi-Uudenmaan aluejohtaja 1985 ja kolme vuotta myöhemmin koko Uudenmaan aluejohtaja, alue käsitti koko Uudenmaan läänin Helsinki pois lukien. Väkeä oli noin 1 000 henkeä. Tällä mentiin vuoteen 1992, kunnes minusta tuli KOP:n Helsingin aluejohtaja. Henkilöstöä oli 1 500 ja pankin konttoreita melkein joka kadun kulmassa. Pankkialan fuusiot jatkuivat 1995 KOPin ja SYPin-yhdistymisellä. Silloin minusta tuli Meritan Helsingin toinen piirijohtaja.”

”Vuonna 2000 jäin eläkkeelle Nordeasta ja silloin oli jo konttoreiden lukumäärä pienentynyt ja henkilöstöä vähennetty. Nordea-aikana meillä oli parhaimmillaan 2 500 henkilöä töissä, muutama vuosi eläköitymiseni jälkeen henkilöstön lukumäärä oli enää 600. Loppuvaiheessa jouduin irtisanomaan paljon hyviä ihmisiä, mikä oli todella ikävää. Minulla oli aina todella hyvät työkaverit ja läheinen esikunta, johon kuului 4–5 ihmistä.”

Lahjoitus Kauppakorkeakoululle 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi

Kauniina kevätpäivänä 13. huhtikuuta Martti Johansson sai kokea elämänsä yllätyksen. Sen olivat junailleet diplomi-insinööriveljekset Reima ja Pekka Räty, jotka halusivat huomioida Martin 80-vuotissyntymäpäivän merkittävän lahjoituksen muodossa. Martille järjestettiin yllätyskahvitilaisuus Kauppakorkeakoululla Otaniemessä. Dekaani Timo Korkeamäki, professori Vesa Puttonen ja ulkoisten suhteiden päällikkö Jonna Söderholm ottivat vastaan Martin ja Rädyn veljekset. Dekaani kiitti lämpimästi lahjoituksesta ja luovutti päivänsankarille kunniakirjan. Martti kertoo olleensa koko tilaisuuden ajan erittäin ällistynyt. ”Tämän mittaluokan yllätystä henkilökohtaisessa elämässä en ollut koskaan aiemmin 80 vuoden aikana kokenut. Olin aivan puulla päähän lyöty, mutta erittäin iloinen ja ylpeä!”

Haastattelu tehtiin 31.5.2022 Ravintola Töölössä, joka sijaitsee Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen tiloissa.

Teksti ja kuva: Terhi Ollikainen