Tiesin jo ennen kouluikää, että minusta tulee insinööri, sanoo Marja-Terttu Tanttinen

Tekniikan maailman avasi Marja-Terttu Tanttiselle hänen isänsä, joka työskenteli ylimestarina Schaumanin tehtaalla Jyväskylässä. ”Isäni kanssa pääsin tehtaan puolelle katsomaan koneita. Isäni organisoimat tehdasvierailut ja varsinkin valimo, joka oli synkkä ja pimeä, mutta kiehtova paikka, jossa tulenlieskat hohtivat pimeässä, herättivät mielenkiitoni tekniikkaa kohtaan. Vappuna teekkarilakkeja nähdessäni ajattelin, että minäkin haluan tuollaisen lakin.”

Tanttinen pääsi opiskelemaan tekstiiliosastolle, mutta vaihtoi sattuman kautta tuotantotalouteen. ”Törmäsin Jyväskylässä ystäväni poikaystävään, joka kertoi päässeensä tuotantotalouden opintosuunnalle. Hän sanoi minulle, että hae sinäkin sinne! Niinpä marssin syksyllä rehtorin puheille ja hän suostui pyyntööni. Tämä oli yksi elämäni parhaimmista sattumista.” 

Aktiiviset kiltavuodet 

Tanttinen asui opiskeluajan Otaniemessä. ”Meidän kurssimme oli todella ihana! Meitä oli tiivis ydinporukka, jolle tapahtui koko ajan. Opetus oli siihen aikaan kurssimaista ja olimme yhdessä sekä luennoilla että vapaa-ajalla.”

Opiskeluaikana tehtiin tutustumismatkoja ulkomaille, lähinnä edullisiin Itä-Euroopan maihin. Varainkeruu matkoja varten vaati kekseliäisyyttä. ”Eräällä kerralla pojat marssivat SYPin pääjohtajan luo ja kertoivat, että nyt tarvittaisiin rahaa. He ehdottivat, että pyöritämme markan kolikoita ympäri kaupunkia ja mainostamme SYPiä. Ja niin me saimme rahaa!”

Monipuolinen työura

Tanttinen kokee saaneensa opinnoista hyvän pohjan työelämälle, jonka hän aloitti jo diplomityötä tehdessään Ammattikasvatushallituksessa (nykyinen Opetushallitus). ”Heillä ei ollut varaa maksaa minulle palkkaa, mutta he järjestivät Presidentti Urho Kekkosen ammattikoulutussäätiöstä stipendin. Sen kunniaksi Kekkonen kutsui stipendinsaajat nostamaan maljat Smolnaan.” 

Ammattikasvatushallituksesta Tanttinen siirtyi Rationalisointiliittoon ergonomiaohjaajaksi. Pääosan urastaan hän työskenteli Teknologiateollisuudessa, yli 30 vuotta. ”Minulle tarjottiin kyllä muitakin tehtäviä, mutta työni Teknologiateollisuudessa oli näköalapaikka ja tehtäväni vaihtuivat säännöllisin väliajoin, joten päätin pysyä siellä.”

”Vastuullani oli ensin julkaisutoiminta ja ammatillinen kehittäminen, josta siirryin tuotantotekniikan osastolle. Sieltä tieni johti tilasto-osaston kautta työsuojelun pariin juristiosastolle. Mielenkiintoisten tehtävien lisäksi työyhteisö oli mukava. Ja vaikka työskentelin koko työurani ajan miesvaltaisella alalla, minua kohdeltiin aina reilusti ja tasa-arvoisesti.”

Työ Teknologiateollisuudessa oli kansainvälistä. Tanttinen muistaa erityisesti Britannian matkan, jolla brittiläinen lordi esitteli parlamentin ylähuonetta ja vei seurueen päivälliselle Britannian vanhimpaan herraklubiin. ”Sain lordilta kutsun myös hyväntekeväisyystanssiaisiin. Juhlan piti olla juuri sillä viikolla, kun Diana kuoli, joten tilaisuus peruuntui. Kävin Kensingtonin palatsissa kirjoittamassa muistokirjaan nimeni.”

Tanttinen on toiminut monien järjestöjen ja yritysten hallituksissa sekä tehnyt työtä kiinnostuksensa kohteiden puolesta. 

”Isäni joutui 1980-luvulla pitkäaikaissairaanhoidon paikkaan, mikä sai minut kiinnittämään huomiota vanhusten arvokkaaseen hoitamiseen. Suomen Potilasliitossa organisoin vanhustenhoidon haasteita esiintuovan kampanjan Nyt voit vaikuttaa. Kampanjan perusteella tein laajan yhteenvedon vanhustenhoidon ongelmista ja tarpeista, ja se sai laajaa näkyvyyttä.”

”Olemme valitettavasti edelleen samojen ongelmien parissa, vaikka asiasta on kulunut jo parikymmentä vuotta. Ehkä tilanne on tänä päivänä jopa pahempi.”

”Yhteistyö puolustusvoiminen kanssa oli myös mielenkiintoinen osa työtäni ja elämääni. Osallistuin valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille nro 145 ja vuonna 1998 minut hyväksyttiin Joutselän Ristin Veljeskunnan jäseneksi. Samalla minulle myönnettiin Joutselän risti numero 654.”

Tukea tytöille ja Tuotantotalouden Prodeko-rahastolle

Tyttöjen ja naisten tukeminen on ollut Tanttisen sydäntä lähellä. Hän on lahjoittanut UN Womenille ja ollut pitkään Naisten Pankin jäsen. Jyväskylän normaalilyseossa Tanttisella on pieni kannustusrahasto, josta jaetaan stipendejä kahdeksasluokkalaisille matematiikasta kiinnostuneille tytöille. 

Aalto-yliopistolla on Tanttisen nimeä kantava rahasto, joka sai alkunsa lahjoituksesta Teknilliselle korkeakoululle. Motiivi rahaston perustamiselle oli tyttöjen kannustaminen tekniikan pariin. ”Halusin kertoa tytöille tekniikan tarjoamista uramahdollisuuksista sekä siitä, miten hulvatonta, hauskaa ja mielenkiintoista tekniikan opiskelu on.”

Sydämelliset kiitokset lahjoituksestasi sekä tarinasi jakamisesta, Marja-Terttu!

Haastattelu ja teksti: Helena Salminen
Kuvat: Marja-Terttu Tanttisen valokuva-albumista.