Ohjelma on ainutlaatuinen. On mahtavaa, että meillä on henkilöstöhallintoon (HR) keskittyvä ohjelma, koska olen aina ollut ihmisistä kiinnostunut. Organisaation toiminta muotoutuu aina ihmisten kautta, siksi ihmistä ei voi ohittaa. Opiskelumatka on ollut todella kiehtova tähän mennessä, ja voin myös nähdä itseni opiskelemassa pidemmälle Aallossa.
Australiassa emme voi valita kursseja yhtä joustavasti kuin Aallossa. Opiskelijana arvostan joustavuutta opinnoissa, ja mielestäni Aallossa on tarjolla juuri sitä.
Aallossa opiskelu ei ole pelkästään PowerPoint-esityksiä ja aamuluentoja. Professorit onnistuvat yhdistämään tosielämän kehityskulkuja liiketoimintateorioihin ja pitämään opiskelijat innostuneina. On hienoa nähdä professoreita, jotka rakastavat opettamista.
Kolmantena päivänäni Aallossa juttelin yhden professorin kanssa ja käytin professori-titteliä ennen hänen nimeään. Hän vastasi, että voisin kutsua häntä vain etunimellä. En vieläkään oikein pysty sulattamaan sitä. Olen intialainen ja Intiassa pidetään epäkohteliaana, jos professoria puhutellaan vain etunimellä.
Mitä tulee oppimispäiväkirjoihin, minun on myönnettävä, että vastustin ajatusta ensimmäisen kuukauden aikana Aallossa. Silloin ajattelin, että haluaisin tenttiä! Miksi meillä on oppimispäiväkirja tentin sijaan? Siinä ei ole mitään järkeä!
Nyt Australiassa olen kuitenkin tajunnut, että muistan kaiken, mitä tein ensimmäisenä vuonna Aallossa juuri oppimispäiväkirjojen takia. 3000–4000 sanan reflektointi todella auttaa oppimaan. En tajunnut sitä heti, mutta nyt muistan teoriat, käytännön sovellukset ja myös kritiikin. En tiedä miten se tapahtui, mutta se tapahtui.
Intialaisena opiskelijana minulta puuttuu syvällisen yhteyden mahdollistava ymmärrys suomalaisesta kulttuurista. En tunne paikallista tapaa kommunikoida; taustoja, odotuksia, keskustelutyyliä tai esimerkiksi tunneälyn luonnetta.
Haluan kuitenkin omaksua kulttuurin niin laajalti kuin mahdollista. Kohteliaisuus ja yritys ymmärtää ovat siinä tärkeitä. Pitää myös osata odottaa ja antaa aikaa. Se on pitkä prosessi; se ei tapahdu yhdessä yössä.
Voi tulla yllätyksenä, mutta oman kokemukseni perusteella opiskelijakulttuuri on Suomessa paljon kansainvälisempää kuin esimerkiksi Australiassa. Aallossa myös muu yhteisö on paljon kansainvälisempää ja moninaisempaa. Monikulttuurisuus on yksi parhaista asioista, joita tiedän. Se lisää mahdollisuuksia ja luovempaa ajattelua, ja mielestäni Aalto on tässä vahvoilla.
Minulla ei ole tähän selkeää vastausta. Elämä on ennen kaikkea matka. Juuri nyt toinen puoli minusta haluaisi jo työllistyä ja toinen puoli haluaisi opiskella lisää. Rutiinit ovat suuri saavutus elämässäni, koska minulla on ADHD, ja sen vuoksi rutiinien muodostaminen on työlästä. Joskus elämä voi myös käydä ylivoimaiseksi. Joten otan päivän kerrallaan. Asiat järjestyvät lopulta. Voisin sanoa, että uskon kohtaloon.
Abhiteg JammuIntialaisena opiskelijana minulta puuttuu syvällisen yhteyden mahdollistava ymmärrys suomalaisesta kulttuurista.
Rehellisyys, läpinäkyvyys ja sinnikkyys ovat arvoja, joita olen aina pitänyt tärkeinä. Vanhempani opettivat ne minulle. Aalto on hyvin linjassa näiden arvojen suhteen.
Koen kuitenkin myös, että mahdollisuuksia olisi enemmänkin tarjolla. Tuntuu, että jään paitsi jostakin. Siksi tunnen itseni vähän tyhjäksi.
Kansainvälisen opiskelijan näkökulmasta esimerkiksi kielimuuri on aina olemassa. Kauppatieteiden opiskelijat matkustavat yleensä maasta toiseen. Tämä vaatii meiltä paikallisen kielen opettelua, koska asiantuntemus perustuu strategioihin ja analyyttisiin päätöksiin. Siksi meidän on tunnettava kulttuuri ja kieli. Lahjakkuutta jää paljon hyödyntämättä kielimuurin takia.
Eniten nautin ympäristöstä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta – tiedän, että ihmiset ovat täällä minua varten. Pidän myös siitä, että Otaniemen kampus on täysin luonnon ympäröimä! Voin tulla metrosta, napata ruokaa mukaan, mennä kuntosalille tai osallistua luentoihin. Olen elämäni aikana vieraillut 15:llä eri kampuksella, ja Otaniemen kampus erottautuu kansainvälisesti edukseen.
Täytyy myös sanoa, että suomalaiset tervehdykset ovat supersöpöjä! Kun ihmiset sanovat "moi", se tekee minut jostain syystä niin onnelliseksi. Ja tajusin, että se en ole vain minä, vaan myös monet muut kansainväliset opiskelijat jakavat saman mielipiteen. Ei ole toista kieltä, jossa tervehdittäisiin niin kauniisti. Suomen kieltä on hauska kuunnella!
Käännös: Meeri Saltevo ja Tiina Aulanko-Jokirinne
"Olen taustaltani maantieteilijä, ja minulla täytyy aina olla joku kartta. Kuljen Forrest Gump -tyyliin ja yritän saada mahdollisimman paljon ihmisiä innostumaan siitä mitä teen. Siitä syntyy minulle työn merkityksellisyys."
"Toisen arvokkaana pitäminen on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeää. Uskon siihen erittäin paljon. Tapa kohdata toista ihmistä määrittää organisaatiokulttuuria. Me saamme paljon enemmän aikaan, kun vuorovaikutus on arvostavaa."
"Tulin Aaltoon täynnä energiaa ja halua tehdä erilaisia asioita sekä integroitua – mutta talvi oli myös tulossa. Pidän uusista kokemuksista, mutta ei ollut helppoa saapua juuri silloin, kun joka päivä oli edellistä vähän pimeämpi."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aalto-yhteisön jäsenet kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
