Ennen kuin aloitin Space 21-koordinaattorina vuoden 2022 alussa, työskentelin Aalto-yliopiston arkistossa PhotoRobot-projektissa. Purin ja kokosin PhotoRobotin uudelleen siirtääkseni sen Space 21:een. Ennen arkistoja olin palveluntarjoajana Aalto Studios Fablabissa.
Ensimmäinen vuosi oli jännää, koska ihmiset eivät juurikaan tienneet space 21:sta. Viime aikoina tilasta on kuitenkin tullut suosittu, ja on ollut tosi mukavaa esitellä paikkoja. Henki ja palaute ovat hyviä. Minulta kysytään usein, että miten tänne pääsee työskentelemään.
Muutamilla innokkailla uuden median opiskelijoilla on kollektiivi, ja he ovat olleet Space 21:ssa alusta saakka. He ovat tehneet yhteen huoneeseen kauniin muraalin, ja kutsun huonetta nyt muraalihuoneeksi. Yksi heidän järjestämistään tapahtumista on Flux Island, joka toteutettiin Vuotalossa Vuosaaressa. Siellä oli tosi hauskaa, ja opiskelijat läheiseltä koululta tulivat sinne aina leikkimään tauoilla. Suunnilleen sama uuden median opiskelijaryhmä järjesti myös Pikku-Ääniaallon.
Space 21 on myös yritysideoiden esihautomo. Esimerkiksi Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden perustama, kehopositiivisuuteen perustuva ja peniskynttilöitä tekevä Giggeli aloitti täällä, ja nyt heillä on showroom Pasilassa. He ovat taitavia markkinoinnissa.
Minun pitää mainita myös Iivo Angerpuro Sähkötekniikan korkeakoulusta. Hän löysi ensimmäisenä Space 21:een protopajakurssin kautta. Hän keksii koko ajan uusia projekteja, että saa jatkaa Space 21:ssa. Hän on meidän epävirallinen maskottimme, paikalla usein aamusta iltaan saakka.
Meillä on tällä hetkellä opiskelijoita ja henkilökuntaa kaikista korkeakouluista. Tutkimusryhmistä on nyt mukana RAT (Transdisciplinary research across art + science + technology), jossa kasvatetaan hometta, skannataan peuran lihaa radioaktiivisuuden varalta sekä työskennellään muiden biomateriaalien parissa. Pian Space 21:ssa aloittaa Tietotekniikan laitoksen luovuustutkimus, joka koskee robotiikan ja ihmisten välistä luovuutta.
Aalto Studiosilla on varastotilaa Space 21:ssa, ja voimme käyttää heidän erinomaista tekniikkaansa esimerkiksi opiskelijoiden elokuvailloissa. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa järjestää ison ulkoilmanäytöksen. He taas käyttävät meidän työkalujamme. Pidän siitä, että ihmiset tukevat ja auttavat toinen toisiaan, myös silloin kuin heidän ei tarvitsisi.
Space 21:ssa tapahtuu niin paljon, että opin joka päivä jotain uutta. Yritän samalla olla arvioimatta ja tuomitsematta projekteja. Muistan, kun halusin kerran itse toteuttaa projektin, eikä opettajani uskonut siihen. Toteutin sen kuitenkin myöhemmin. Jäin pohtimaan, että ehkä en ole itsekään aina oikea ihminen arvioimaan projekteja.
Jason SelvarajanKun aloitin tehtävässä, minulle kerrottiin, että tähän etsitään ”mood manager” -tyyppiä, jonka tehtävä on luoda positiivinen ilmapiiri.
Tykkään kävelyä enemmän rullaluistelusta tai pitkälautailusta, ja oletankin, että kampukselle tulee pian ”ei rullaluistimilla sisälle” – tarroja.
Kun aloitin tehtävässä, minulle kerrottiin, että tähän etsitään ”mood manager” -tyyppiä, jonka tehtävä on luoda hyvä ja positiivinen ilmapiiri sellaisella asenteella, että kaikki on mahdollista. En tosin ole aina hyvällä tuulella, vaikka muut ihmiset väittävätkin niin.
Sanon kuitenkin aina, että kaikki onnistuu, kunhan toteutus on fyysisesti mahdollista. Kerran olen joutunut sanomaan ei. Aalto Formula -tiimi olisi halunnut aloittaa Space 21:ssa, mutta meillä ei ole niin leveitä ovia, että auto mahtuisi niistä sisään.
Mitä enemmän ihmiset tietävät Space 21:sta, sitä nopeammin tilat alkavat loppua kesken. Se vähän jännittää. Taideprojekteissa halutaan yleensä oma rauha ja tila, mutta olen joutunut laittamaan monta projektia samaan huoneeseen. Tehtäväni on jonglöörata: siirrellä projekteja ja ihmisiä, kunnes kaikille löydetään sopiva nurkkaus. Tärkeintä on reilu peli.
Haluan auttaa muita, koska siten he saavuttavat heidän päämääränsä nopeammin tai paremmin. Pystyn myös oppimaan seuraamalla, mitä muut tekevät.
Minulle on tärkeää pitää yhteinen tila puhtaana. Huomasin, että yhteisen keittiön avulla voin tuoda ihmisiä yhteen. Meiltä löytyy keittiöstä kahvikone, blenderi ja ilmafriteerauskeitin. Kun syömme yhdessä esimerkiksi pizzaa, ihmiset alkavat keskustella toistensa kanssa ikään kuin he kohtaisivat ensi kertaa, vaikka he olisivat työskennelleet Space 21:ssa jo kuukausia.
Meillä oli hiljattain kaksi peräkkäistä palohälytystä. Molemmat johtuivat popcorneista ja toisen niistä aiheutin itse. Jo vuodenvaihteessa ehdotin, että budjetoisimme varmuuden vuoksi pari palohälytystä vuoteen. Toki riippuu palokunnasta, tuleeko lasku perässä. Ensimmäisellä kerralla he nauroivat, mutta toisesta en ole niin varma. Toisekseen, samassa rakennuksessa on myös tutkijoita, ja palohälytyksen tullen hekin joutuvat poistumaan. Se on paljon kalliimpaa ja aiheuttaa muille ongelmia. Sitä en haluaisi tehdä. Toinen palohälytyksistä tapahtui onneksi illalla, mutta minulle tulee taas pieni paniikki, kun muistelen sitä.
Riikka Mäkikoskela vastaa Aallossa radikaalista luovuudesta ja on minun esihenkilöni. Hän rohkaisi hienosti sanomalla, että ehkä me opimme tästä jotain. Minulla ei sitten ollut enää niin paha olla asian kanssa. Meillä pitäisi olla enemmän sellaisia ihmisiä kuin Riikka.
Yritän olla niin, etten ole virran esteenä. Siellä voi olla keppejä ja kiviä tiellä, mutta yritän raivata ne pois alta, niin virta voi kulkea vapaasti. Aina on helpompi auttaa muita kuin itseä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritän tehdä kaikesta kitkatonta. Meillä pitää olla verkkosivut ja lomakkeet, mutta yritän pitää kaiken mahdollisimman yksinkertaisena. Toki meillä on silti perussääntöjä – kaiken pitää olla turvallista ja omat jäljet pitää siivota.
Opiskelen nyt Creative Sustainability -ohjelmassa Aallossa, ja aikaisemmin opiskelin Education Entrepreneurship -ohjelmassa Oulun ammattikorkeakoulussa ja ympäristötekniikkaa Metropoliassa. Kandiopintojen jälkeen perustin yrityksen, jonka tavoitteena oli kehittää nykyistä ympäristöystävällisempi suihku. Se ei onnistunut, mutta opin digitaalisia valmistusmenetelmiä ja päädyin Aaltoon.
Yritän kierrättää työssäni materiaaleja ja laitteita mahdollisimman paljon. Kampuksella on paljon hyviä työkaluja, joiden käyttöaste ei ehkä ole kovin korkea. Mutta meillä Space 21:ssa opiskelijat ja tutkijat voisivat niitä hyödyntää, joten yritän kertoa kaikille, että ”vanhentuneet” laitteet ovat meille tervetulleita. Työskentelen parhaillaan tietotekniikan kanssa luodakseni verkkosivuston, jossa luetellaan luovuuteen liittyviä työkaluja. Uudet tai nykyiset opiskelijat tai tutkijat eivät välttämättä ole selvittäneet asiaa yhtä paljon kuin minä. Mielestäni työkalut ja työkalujen tuntemus ovat osa kestävän tulevaisuuden rakentamisen perustaa ja osa korjauskulttuuria.
Studio Kipsari Otakaari 7:ssa on usein äänestettu kampuksen parhaaksi ravintolaksi. Keitto siellä on todella hyvää, ja haluaisin, että ihmiset tietäisivät siitä paremmin. Haluaisin auttaa Kipsaria kasvamaan, ja liityin juuri Kipsarin lautakuntaan edistääkseni vegaaniutta herkullisen ruuan välityksellä.
Toivon myös, että Aalto edelleen edistää työpajoista ja laboratorioista vastaavien ihmisten olosuhteita, jotta he viihtyvät ja pysyvät työssään. Hienot ihmiset tekevät hienon yhteisön.
Rullaluistelun lisäksi sulkapallo on minulle tärkeää. Olen valmis pelaamaan sulkapalloa mihin aikaan päivästä tahansa, joten tätä voi pitää avoimena haasteena tai kutsuna pelaamaan. En ole mielestäni kovin hyvä sulkapallossa, satun vain rakastamaan lajia.
Viime vuonna aloitin myös suppailun. Se yhdistää täydellisesti veden rauhallisuuden, ulkona olemisen ja luonnon. Voin pyöräillä suppi repussa ja täyttää sen perillä. Voin vaan katsoa kartasta sinisen alueen, mennä sinne, ja yhtäkkiä olen kellumassa siellä. Se tuntuu siltä kuin minulla olisi enemmän luontoa saavutettavissa.
Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
"Olen taustaltani maantieteilijä, ja minulla täytyy aina olla joku kartta. Kuljen Forrest Gump -tyyliin ja yritän saada mahdollisimman paljon ihmisiä innostumaan siitä mitä teen. Siitä syntyy minulle työn merkityksellisyys."
"Tehtäväni on viestiä, miltä Aalto kuulostaa, näyttää, tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Koska olemme luonnonläheisellä kampuksella, tuoksussa pitää olla mukana vähän neulasta ja multaa, mutta toisaalta sen pitää edustaa myös innovaatioita, luovuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista."
"Soitin lukion marssiorkesterissa alttosaksofonia, ja kävelytyylissäni voi edelleen nähdä merkkejä marssiorkesterista: rullaan jalkoja kävellessäni, jotta sitä tulee pehmeämpää, ja myös askelten välinen etäisyys on hyvin tarkka."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aalto-yhteisön jäsenet kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
