Opiskelija Janni Kerkkänen: vaaleanpunaiset haalarit ja kurssien tarjoama konkretia veivät mennessään

Miksi valitsit Mechanical Engineering -maisteriohjelman?

Lukion ensimmäisellä luokalla en halunnut opiskella yhtään enempää fysiikkaa kuin oli vaadittu, ja täytin lukujärjestykseni liikunnalla niin pitkälle kuin vain pystyin. Vaihto-oppilasvuoteni aikana ymmärsin, että fysiikan opiskelu kannattaa, sillä se avaisi runsaasti muita vaihtoehtoja jatko-opiskeluille. Kirin muut kiinni opiskelemalla muutaman kurssin itsenäisesti ja päädyin myös ottamaan ylimääräisiä fysiikan soveltavia kursseja. Minua kiinnosti mekaniikka – sähkö ei laisinkaan – ja siinä minua kiehtoi asioiden konkreettisuus: käsiteltävät ilmiöt olivat omin silmin nähtävissä ja todistettavissa.

Mietin jatko-opiskelupaikkaa lukion jälkeen neljä vuotta, kunnes päädyin siihen, ettei DI-papereilla varmaankaan jäisi työttömäksi. Pääsin opiskelemaan silloista kandiohjelmaa, kone- ja rakennustekniikkaa, joista rakennustekniikka kiinnosti enemmän, sekä sukurasituksen että sen ajatuksen vuoksi, että konetekniikkaa varten olisi pitänyt rassata mopoja ja ruohonleikkureita koko nuoruus. Siinä olin kuitenkin väärässä. Tekniikan kandidaatiksi valmistuttuani päädyin mutkan kautta Mechanical Engineering -maisteriohjelmaan, enkä ensimmäisen maisterivuoden jälkeen ole valintaani katunut. 

Millaista opiskelu Aallossa on käytännössä?

Arki opiskelijana muotoutuu sen mukaan, minkälaisia kursseja on valinnut. Valmistustekniikan kursseilla saadaan sorvata ja jyrsiä aihioita laboratoriossa, valukursseilla tehdään muotit ja valut itse, kun taas mekaniikan kursseilla istutaan alas ja lasketaan. Kurssitarjonnassa on vaihtelua, ja erilaiset kurssit kutittelevat aivoja ihan eri tavoilla. Olen lisäksi ottanut muutaman materiaalitekniikan kurssin Kemiantekniikan korkeakoulun kurssitarjonnasta, vaikka pääaineeni opinnot löytyvät insinööritieteiden puolelta, ja kandivaiheessakin kävin kokonaisen sivuaineen kauppatieteitä. 

En ole ahkera käymään luennoilla, mutta laskutuvat ja laboratoriokäynnit pääsevät kalenterin prioriteettilistassa ykköseksi. Vuorokausirytmin voi pitää joustavana, mikä mahdollistaa opiskelijatapahtumiin osallistumisen viikolla ja toisaalta myös sen, että olen yleensä ensimmäisenä Koneinsinöörikillan kiltahuoneella: normaalisti minut löytää sieltä lukuvuoden aikana aamuseitsemältä. Monet kuitenkin nauttivat iltavuoroista ja aloittavat päivänsä hieman myöhemmin, ja se on joidenkin 24/7-aukiolevien itseopiskelutilojen avulla mahdollista myös muualla kuin omassa kodissa.

Mikä on parasta opiskelijaelämässä?

Kilta ja kiltalaiset. Olen löytänyt vaaleanpunahaalarisesta Koneinsinöörikillasta paljon uusia ystäviä, kavereita ja tuttuja, vaikka Aaltoon päästyäni sanoin, että tulin tänne hakemaan vain tutkinnon. Killan vapaaehtoishommat veivät kuitenkin mennessään, ja olen toista kertaa killan hallituksessa. Olen päässyt fuksikapteenin, päätoimittajan, kiltamamman ja nykyisen hallituksen puheenjohtajan roolissa järjestämään tapahtumia, taittamaan killan lehteä, ylläpitämään suhteita korkeakoulun ja yliopiston kanssa, keskustelemaan alan yritysten kanssa opiskelijoiden näkökulmista ja tekemään lukemattoman määrän kaikkea muutakin, mutta mikään ei olisi ollut niin mukavaa ilman muita kiltalaisia.

Meidän porukassamme on tekemisen meininki pilke silmäkulmassa, sillä eihän muuten killalla olisi vaaleanpunaista telatraktoria, pehmiskonetta tai lukemattomia mäenlaskukisojen voittopokaaleja. Olemme viime vuosina panostaneet killassa hyvinvointitapahtumiin, joihin on sisältynyt opintopsykologin luentoja ja itseleivottujen herkkujen nauttimista, lajikokeiluja ja leffailtoja, ja teoriassa vain taivas on rajana erilaisten konseptien kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tänä vuonna olen nauttinut suuresti siitä, että pääsen mahdollistamaan muiden vapaaehtoistyöntekijöiden ideoita puheenjohtajan roolissa.

Mitä eväitä olet saanut työelämään?

Akateemisen osaamisen lisäksi olen ollut töissä kurssiassistenttina kiinteän aineen mekaniikan peruskurssilla, joten myös CV-merkintöjä voi kurssin sisällön hallinnan avulla saada. Vapaaehtoistöissä on oppinut tehokkaan kokoustamisen salat sekä muita tärkeitä johtamiseen ja projektityöskentelyyn liittyviä asioita. Kursseilla projektityöskentely on ohjattua, mutta killan projektien aikataulut ja tavoitteet tulee itse määrittää niin, ettei kurkotella taivaisiin tai mennä sieltä, missä aitaa ei ole ollenkaan. Olen myös epäonnistunut monesti, ja sen sietämisestä sekä vaikeiden tilanteiden selvittämisestä onkin kertynyt kokemusta, josta on varmasti tulevaisuudessa hyötyä. Kurssien ja tapahtumien kautta verkostoitumisten myötä koen, että minulla on hyviä kontakteja alan yrityksiin ja koen tehneeni sekä kurssi- että kiltaprojektini sen verran kunnialla, että minua kehtaisi joku tuttu myös tulevaisuudessa työnantajalleen suositella. En olisi myöskään joskus uskonut, että olen pitänyt puheen killan vuosijuhlilla ja hyödyntänyt lukion äidinkielen puhekurssin ja kandidaatintyön puhepajan asioita sitä suunnitellessani.

Miltä alan tulevaisuus näyttää?

Konetekniikan alaisuuteen sisältyy valtava määrä erilaisia asioita, joilla on ollut, on ja tulee olemaan kysyntää tulevaisuutta rakentaessa. Tällä alalla voi olla mukana kaikenlaisten koneenrakennukseen liittyvien asioiden eri vaiheissa raaka-aineiden tuotannosta lopputuotteen viimeistelyyn asti – joillain se kone on risteilyalus, toisilla torninosturi, ja kolmansilla jotain ihan muuta. Ympäristöystävällisten ja kiertotaloutta tukevien ratkaisujen kehittämisessä yhtenä olennaisena osana ovat konetekniikan alan asiantuntijat ja tekijät, sillä koneita tullaan myös tulevaisuudessa tarvitsemaan.

Joten vaikket olisikaan rakentanut omaa polttomoottoriautoasi tai höyrylaivaasi, niin mekaniikka ja konetekniikka voi kuitenkin olla loistava ala myös sinulle! Kouluun tullaan nauttimaan mekaniikan laskemisesta, sorvaamisen tai hitsaamisen opettelusta ja teekkariksi kasvamisesta eikä oppiminen lopu koulunpenkiltä nousemiseen. Harha-askeleet sekä oma-aloitteinen oppiminen ja työskentely ovat olleet myös tärkeä osa omaa kehittymistäni, joten niitä on turha pelätä etukäteen. Työelämää on nuorilla ja vanhemmilla opiskelijoilla edessä myös riittävästi siihen, että oma erikoisala ehtii tarkentumaan myös yritysmaailman puolella.