Monografia on yhtenäinen kirjoitus, joka pohjautuu tohtoriopiskelijan omaan tutkimustyöhön ja jonka tohtoriopiskelija on kirjoittanut itse. Suositellaan että tekijällä on tieteellisiä julkaisuja, jotka liittyvät monografiaan ja jotka on julkaistu vertaisarvioiduissa foorumeissa.

Monografia

• sisältää uutta tieteellistä tietoa
• ei sisällä erillistä listaa tekijän julkaisuista, mutta jos tekijällä on julkaisuja, niihin voidaan viitata viiteluettelossa, kuten muihinkin viitteisiin.
• kuvaa tutkimusongelman, tutkimuksen tavoitteet, käytetyt menetelmät, tutkimuksen tulokset ja esittää yhteenvedon avaintuloksista. 

Edellyttäen että tutkimuskysymyksen laajuus on kohtuullinen ja hyvin määritelty, monografiaan tähtäävä väitöskirjatutkimus raportteineen on yleensä nopeampi ja helpompi tehdä kuin artikkeliväitöskirjaan tähtäävä tutkimus. Tutkimuksen laajuuden määrittelyä pidetään usein helpompana kuin artikkeliväitöskirjan. Monografian arviointi sen sijaan on käytännössä vaikeampaa ja vaatii useammin korjauksia ja muutoksia arviointivaiheessa, mikä johtaa arviointiprosessin pitenemiseen. 

Neuvosto voi palauttaa ylipitkän väitöskirjan tekijälle ja vaatia häntä lyhentämään sitä ennen tarkastukseen lähettämistä. Tohtoriopiskelijan tulee keskittyä olennaiseen ja esittää aineisto tiiviissä ja jäsennellyssä muodossa. Neuvosto pitää 300 sivua tavallisena enimmäismääränä. Väitöskirjan pitää sisältää alalta uutta tieteellistä tietoa, joten on sopimatonta esittää yleisesti tunnettuja tosiasioita laajasti.

Arviointi: Monografian arviointi vaatii erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta, sillä sisältö arvioidaan uutena, päinvastoin kuin artikkeliväitöskirja, jonka julkaisut ovat jo läpäisseet tieteellisen arviointiprosessin.

Artikkeliväitöskirja koostuu riittävästä määrästä samaan ongelmakokonaisuuteen liittyvistä julkaisuista ja yhteenveto-osasta.

Artikkeliväitöskirjan julkaisut:

• on julkaistu, hyväksytty julkaistavaksi tai lähetetty julkaistavaksi. Vähintään yksi julkaisu on julkaistu tai hyväksytty julkaistavaksi, kun käsikirjoitus lähetetään esitarkastukseen, muut voivat olla lähetetty julkaistavaksi -tilassa.
• on julkaistu / lähetetty julkaistavaksi tunnustetuissa vertaisarvioiduissa kansainvälisissä alan foorumeissa (kansainvälisissä lehdissä, konferenssijulkaisuissa tai muissa foorumeissa). Suositellaan että ainakin yksi julkaisu on julkaistu / lähetetty julkaistavaksi tieteellisessä lehdessä. Tohtoriopiskelijan pitää pyydettäessä voida todistaa, että väitöskirjaan sisältyvät julkaisut ovat läpikäyneet vertaisarviointiprosessin. 
• suositellaan olevan lukumäärältään 3-5 (alasta riippuen). Tarvittavien julkaisujen lukumäärä vaihtelee kuitenkin, riippuen julkaisun laajuudesta, tieteellisestä merkityksestä ja laadusta sekä tohtoriopiskelijan oman työn osuudesta niissä.
• suositellaan olevan julkaisuja, joissa tohtoriopiskelija on yksi pääkirjoittajista. Julkaisut, joissa tohtoriopiskelijan panos ei ole ollut merkittävä, tulee jättää pois, ellei julkaisu ole välttämätön tarinan ja kokonaisuuden kannalta. 
• pitää sisältää uutta tieteellistä tietoa. Kirjallisuuskatsaus on mahdollista sisällyttää väitöskirjaan, jos se sisältää uutta tieteellistä tietoa 
• voidaan sisällyttää useampaan väitöskirjaan, jos jokaisen tohtoriopiskelijan panos voidaan osoittaa.

Laajennettuja konferenssitiivistelmiä (1-2 sivun mittaisia tiivistelmiä), standardeja ja patentteja ei voida sisällyttää artikkeliväitöskirjaan.

Väitöskirjan yhteenveto-osa: 

• on itsenäinen kokonaisuus, joka antaa yleiskatsauksen väitöskirjan sisältöön, mutta ei mene liian syvälle yksityiskohtiin. 
• suositellaan olevan 30-60 sivua pitkä johdannon alusta viiteluettelon loppuun laskettuna.
• kuvaa tutkimusongelman, tutkimustavoitteet sekä menetelmät ja esittää yhteenvedon avaintuloksista.  
• sisältää listan väitöskirjan julkaisuista ja kuvauksen tohtoriopiskelijan oman työn osuudesta jokaisessa julkaisussa erikseen.

Artikkeliväitöskirja mahdollistaa välitavoitteet ja tarjoaa opiskelijalle tilaisuuden saada palautetta ja kritiikkiä akateemiselta yhteisöltä koko kirjoitusprosessin ajan. Artikkeliväitöskirjan kirjoittamisen on todettu olevan tehokas tapa oppia, miten tieteellisiä julkaisuja koostetaan. Tällaista väitöskirjaa on myös helpompi arvioida, koska julkaisut ovat jo läpäisseet arviointiprosessin. Artikkeliväitöskirjan uusi tieteellinen tieto löytyy ensisijaisesti julkaisuista. 

Tarkastus: Artikkeliväitöskirjassa ainakin puolet julkaisuista ovat läpäisseet arviointiprosessin. Tarkastus kohdistuu yhteenveto-osaan ja artikkeleihin kokonaisuutena.