Teksti: Tiina Pylkkönen

Tutkinto-ohjelma (tai pääaine) nähdään usein rakenteellisena kokonaisuutena, joka käsittelee opetussuunnitelmia, hakukohteina, tutkintovaatimuksia jne. Kuitenkin, kurssikuvaukset, pääsyvaatimukset, opetus, oppiminen ja harjoitustyöt ovat kaikki ihmisten luomia tuotteita tai toimintoja. Rakenteet tarjoavat arvokkaat puitteet, mutta pelkästään niihin keskittyminen voi johtaa inhimillisen elementin unohtamiseen. Kukoistava opettaja, henkilökunnan jäsen tai opiskelija pystyy toimimaan hyvinvointia edistäviä tavalla.

Perustarpeemme kuulua yhteisöön ja tuntea yhteenkuuluvuutta vaikuttavat merkittävästi meidän hyvinvointiimme ja elämänlaatuumme. Tunne, että kuuluu johonkin yhteisöön tai ryhmään, edistää turvallisuuden tunnetta ja merkityksellisyyden kokemusta. Turvallisen ja hyväksyvän ympäristön tarjoaminen korkeakouluyhteisössä on elimellistä sille, että yksilöt tuntevat tulleensa arvostetuiksi ja kuulluiksi. Tämä puolestaan helpottaa heidän itsetuntemuksen ja itsetunnon kehittymistään. Yliopistoissa opiskelijoiden, henkilöstön ja tiedekunnan luonnollinen paikka tuntea tätä yhteyttä on usein ohjelma tai pääaine.

Keväällä 2024 selvitimme kukoistavan ohjelman kulmakiviä. Tavoitteenamme oli tunnistaa ja kuvata hyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä ja tukimekanismeja ohjelmatasolla. Selvityksen tärkein osa-alue olivat kahdentoista eri ohjelmissa työskentelevän henkilön haastattelut, jotka antoivat näkemystä kukoistavan ohjelmamallin kehittämiseen.

Ohjelman kukoistukseen vaikuttavat sekä sen sisäiset että ulkoiset olosuhteet. Sisäisiin olosuhteisiin voi lukea ne kokemukset, joita jäsenillä on instituution johdon toimista: 

• Koetaanko heidän mielestään opetusta arvostettavan?
• Ovatko he sitä mieltä, että ohjelma on hyvin resursoitu? Onko yhteisöä vaalittu yhteistyökauden ajan? 
• Mikä on opiskelijan käsitys omien tekojensa vaikutuksista? 
• Ovatko opiskelijat mukana kehitystyössä? 
• Ovatko uusia yksilöitä tervetulleita? 
• Tunnistetaanko yksilöiden asiantuntijuus, jotta kaikki voivat osallistua ohjelman parhaisiin puoliin? 
• Ovatko ohjelmien tavoitteet selkeitä ja yhteisesti sovittuja: miten ohjelma sopii yliopiston laajempaan kontekstiin ja miten sitä kehitetään kollektiivisesti kohti tavoitteitaan?

Yhteisön kehittäminen ja parantaminen ovat meidän kaikkien vastuulla ja edellyttävät että me kaikki osallitumme kehittämiseen. Miten voimme tukea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kukoistusta ohjelmissamme?